Ekspressionismi

Historia

Ekpressionismi ei ole taiteen koulukunta, vaan sitä on pidetty tyyliominaisuuksien lisäksi myös jossain määrin taiteilijan persoonallisuuteen ja temperamentiin kuuluvana ominaisuutena. Vaikka ekspressionismia pidetään usein saksalaisena ilmiönä, suuntaus kehittyi Ranskassa. Ekspressionismin kehitykseen vaikuttivat voimakkaasti Vincent van Gogh, Paul Gauguin, Henri de Toulouse-Lautrec ja Edvard Munch.

Impressionismin ja jälki-impressionismin vastapainona haluttiin korostaa sisäistä ilmaisua ulkoisen ja luonnonmukaisuuden lisäksi. Juuri fauvisteja voi pitää varhaisina ekspressionisteina.

Ekspressionismi-termiä käytettiin ensimmäisen kerran fauvistien ja kubistien näyttelyssä Berliinilaisiinssä vuonna 1911. Sana viittaa usein lähinnä saksa taiteilijaryhmiin Die Brückeen ja Der Blaue Reiterniin ('sininen ratsastaja') sekä Ranska fauvisteihin (muun muassa Henri Matisse).

Saksan Kolmannessa valtakunnassa ekspressionismi oli eräs niistä modernismin taidesuuntauksista, joita natsit tuomitsivat ja joita esitettiin 'rappiotaiteen' näyttelyissä. Aluksi jotkut natsijohtajat, esimerkiksi Hermann Göring kannattivat ekspressionismia, varsinkin Die Brücke -ryhmän maalauksia 'aitosaksalaisena' taiteena. Tämän niin sanotun ekspressionismikiistan ratkaisi Adolf Hitler ja vuoteen 1937 mennessä ekspressionismi ja ekspressionistit olivat pannaan julistettuja.

Ekspressionismi jatkui vahvana taidesuuntauksena toisen maailmansodan jälkeen. Amerikkalaisten abstrakti ekspressionismi ja sen eurooppalalainen vastine informalismi olivat vahvoja suuntauksia 1960-luvun alkuun. Ekspressionismi keksittiin taas 1980 -luvun alussa uusekspressionismina.

Edelläkävijöitä ja varhaisia ekspressionisteja

Kuva:Vincent Willem van Gogh 058.jpg|Vincent van Gogh, Variksia vehnäpellon yllä, 1890 Kuva:August Macke 005.jpg|August Macke, Nainen vihreässä takissa, 1913. Kuva:Otto Mueller Landschaft mit Badenden.jpg|Otto Müller, Maisema ja kylpijoitä, 1915.

Tyyli

Laajassa mielessä ekspressionismin eri suunnat ja taiteen geometriset suuntaukset, kuten konstruktivismi tai minimalismi ovat vastakohtia keskenään. Ekspressionismi vertoaa sekä taiteilijan että katsojan kosketusaistiin karheudella ja maalauksellisella pelkistävyydellä sekä suosii spontaaneja, vaistonvaraisia ja ei-tietoisia ilmiöitä. Ekspressionismi on myös usein ollut vastakohta muodollisesti ja ulkoisesti kauniille ja siloitellulle taiteelle luoden tietoisesti rankkuuden, rumuuden ja outouden mielikuvia. Ekspressionismi on eräs suosituista taidesuuntauksista nykyajan pikkusievän tarkkuuden ja järkiperäisen mitatussa maailmassa.

Ekspressionistit kuvaavat esittäviä aiheita, mutta todellisuuden tavoittelun sijaan he pyrkivät liioittelun, voimakkaan sivellintyöskentelyn ja värien avulla tunteikkaaseen ja ilmaisulliseen esitykseen. Aiheet ovat tunnesävyltään useammin melankolisia, ahdistuneita tai surullisia kuin iloisia.

Ekspressionistit saavat usein innoitusta karikatyyreistä ja ekspressionistinen liioittelu onkin usein karikatyyrimäistä. Esimerkiksi Tyko Sallinen toimi muutaman vuoden itsekin pilapiirtäjänä Yhdysvalloissa.

Arkkitehtuuri ja elokuva

Kuva:Mk Berlin Dunckerstraße.jpg|Ludwig Hoffmann, Koulurakennuksia, 1898–1900, Prenzlauer Berg, Berliini. Kuva:Einsteinturm 7443.jpg|Erich Mendelsohn, Einstein-torni, 1921, Potsdam-Babelsberg, Saksa. Kuva:Dresden Ufa Cinema Center.jpg|Coop Himmelb(l)au, UFA-elokuvapalatsi, 1998, Dresden, Saksa.

Uusekspressionismi

Uusekspressionismi tuli suosituksi suuntaukseksi 1980-luvulta sekä abstraktina että esittävänä, väkevänä maalauksellisuutena. Sen lähtölaukaus oli The New Spirit in Painting -näyttely Lontoossa vuonna 1981, jonka jälkeen uusekspressionistinen maalaus yleistyi lähes kaikissa maissa.

Saksassa uusekspressionisteja kutsuttiin sanoilla Die NeueWilde tai Wilde Malerei (villi maalaus) tai Heftige Malerei (kiivas maalaus) ja suuntaus oli samanaikainen ja verrattavissa italialaiseen transvantguardiaan. Uusekspressionismi nosti (Länsi-)Saksan taiteen maailmankartalle ensimmäisen kerran sitten 1920-luvun. Saksan uusekspressionisteista tunnettuja ovat Anselm Kiefer, Georg Baselitz, Markus Lüpertz, A. R. Penck ja Jörg Immendorff.

Uusekspressionismia

Image:Berlin-charlottenburg luepertz 20050407 441.jpg|Markus Lüpertz, Kaatunut sotilas, 1994.