Elämän alkuperä (mytologia)

Monissa uskonnollisissa ja mytologisissasisssiss näkemyksissä jokin yliluonnollinen ilmiö tai olento on saanut aikaan elämän. Elämän alkuperä on kiinnostanut ihmisiä jo kauan. Monissa myyttiä selityksissä elävien olentojen alkuperä, kuten monien muidenkin asioiden alkuperät, on tavallisesti sijoitettu myyttiseen alkuaikaan. Usein elämän luojiksi on nähty ihmistä voimakkaammat, usein yliluonnolliset olennot. Toisaalta taas joissain mytologioissa elämä vain nousi maasta jopa 'itsestään'. Joissain mytologioissa ihmisellä ja muilla eliöillä on sama alkuperä, toisissa taas erilainen alkuperä. Monissa mytologioissa asioilla on arkkityyppinen ensimmäinen edustaja, asioiden tyypin kantavanhempi.

Tällaiset ensimmäiset edustajat on usein myös eläinlajeilla tai ihmisillä. Ensimmäiset eläimet ja ihmiset usein teoillansa määrittävät millaisia jälkipolvista tulee. Esimerkiksi Raamatun mukaan ensimmäiset ihmiset olivat Aadam ja Eeva.

Kristinuskon mytologia

Kristinuskon käsityksen mukaan Jumala loi maailman, ja maailmaan eläinlajit ja muut eliöt. Ihmisen Jumala loi erikseen, ja asetti eliökunnan hallitsijaksi. Monet kristityt eivät näe tässä ristiriitaa tieteellisten käsitysten välillä, koska he tulkitsevat raamatun kirjoitukset (ainakin tässä kohdin) vertauskuvallisiksi. Vertauskuvallisuus onkin hyvin yleistä myyttisissä kertomuksissa. Vertauskuvallisuus on ollut monille kulttuureille eräänlaista jumalten kieltä, jonka ymmärtäminen osoittaa ihmisen henkisen yhteyden jumaliin. Esimerkiksi sumerilaisten Gilgamesh-eepos, jonka eräät kertomukset ovat raamatun kertomusten esikuvia, on alusta asti ymmärretty pitkälti vertauskuvalliseksi. Gilgameshissa on ajateltu olevan taustalla täydellistä tietoa, joka ei käy ilmi sananmukaisesti luettaessa, mutta jonka voi ymmärtää harjaantumalla lukemaan vertauskuvia. Myös kristillisyydessä on jo vanhastaan ollut raamatun vertauskuvallisuutta korostavia mystisiä suuntauksia. Nämä käsittivät, että koska ihmisellä on erityinen yhteys jumalaan, nimittäin kyky lukea vertauskuvia, on se juuri se tapa jolla Jumala on lähestynyt ihmisiä. Jopa uskontoa kritisoivat tiedemiehet ja filosofit, kuten Daniel Dennett, myöntävät juuri myyttisen vertauskuvallisuutensa vuoksi uskontojen olevan arvokkaita ihmiskunnalle, samaan tapaan kuin taide, musiikki ja runous. Dennett kiittää vertauskuvallisuudesta myös pyhäkköjen arkkitehtuurin ja koristelun ja uskonnollisen musiikin kauneutta, ja niiden herättämiä yleviä tunteita.

Varhaisten nykyihmisten aikaisempia ihmislajeja korkeampien henkisten kykyjen merkkinä pidetään juuri vertauskuvallisen ajattelun osoituksia, kuten luolamaalauksia ja koruja. Näiden kanssa yhtä aikaa lienevät syntyneet myös myytit.

On kuitenkin myös kristittyjä, jotka eivät hyväksy vertauskuvallista raamatun tulkintaa, eivätkä siten myöskään tieteellistä käsitystä elämän alkuperästä, vaan kannattavat sananmukaista tulkintaa joistain raamatun kohdista. Heidän mukaansa kaikki eliöt on luonut Jumala lähes yhtä aikaa, ja eliöt ja ihminenkin olivat heti ilmestyttyään lähes 'valmiita' ja saman kaltaisia, kuin nykyäänkin. Tällaiset kreationistit eivät usko sattuman tai luonnollisten prosessien saaneen elämää aikaan, tai että elämä olisi kehittynyt ja muuttunut paljoakaan kerran ilmestyttyään. Osa kreationisteista tulkitsee myös muita luomiseen liittyviä raamatun tekstejä sananmukaisesti, kuten että maailma olisi syntynyt seitsemässä päivässä. Raamatun pohjalta on jopa yritetty laskea maailmankaikkeuden ikänä, joka olisi eräänkin tulkinnan vain noin kuutisen tuhatta vuotta - paljon vähemmän, kuin eräiden raamatussakin esiintyvien myyttien ikä. Toisaalta joissain asioissa ilmiselvät tosiasiat ovat pakottaneet nämäkin ihmiset näkemään raamatussa vertauskuvallisuutta. Hyvin harva enää tulkitsee sananmukaisesti raamatun viittaukset maan muotoon, joista käy ilmi uskomus litteään maaha, vaikka tällaistakin näkemystä kannattava liike on ollut olemassa 2000-luvun alkuun saakka.

Osa kreationisteista on nykyisin turvautunut näennäistieteeseen eli naamioinut raamatun tulkintojaan tiedettä pintapuolin muistuttaviksi saadakseen niille samanlaista arvostusta ja kannatusta, kuin mistä nykyaikana tiede nauttii saavutustensa ansiosta. Kreationismia on esimerkiksi alettu perustella tieteellisten tai tieteellisiltä näyttävien termien avulla, ja pintapuolisesti tieteellisen näköisten päättelyiden ja todisteiden avulla. Tällaista näennäistiedettä edustavat esimerkiksi niin kutsutun 'älykkään suunnittelun' kannattajat. Näennäistieteeksi muokatut myytit eivät kuitenkaan enää ole perinteisessä mielessä mytologiaa. Mihinkään alkuperäiseen ja perinteiseen mytologiaan ei kuulu tieteen jäljittely tai turvautuminen tieteen maineeseen, vaan myytit perustelevat asiat omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin - ja yleensä nimenomaan vertauskuvallisesti. Myyttien perustelemiseksi rakennettu näennäistiede putoaa tavallaan myyttien ja tieteen välimaastoon olematta kumpaakaan tai saamatta kummankaan tukea. Näennäistieteeltä puuttuu alkuperäiseen myyttiseen maailmankuvaan liittyvä, ihmisen perusluonteeseen vetoava selitysvoima, ja tieteen kannalta sen perusteluita pidetään kelvottomina.

Suomalainen mytologia

Pääartikkeli:Synty

Suomalainen mytologia tuntee monien ilmiöiden ja asioiden alkuperää koskevia kertomuksia eli syntyjä. Syntykertomukset olivat suosittuja, sillä niiden avulla uskottiin niiden kohteita voitavan hallita. Esimerkiksi raudan syntykertomuksen lausumalla saattoi käsityksen mukaan auttaa raudan tekemän haavan paranemista. Suomalaiset syntykertomukset sijoittuivat yleensä myyttiseen alkuaikaan kuten monien muidenkin mytologioiden asioiden alkuperää koskevat kertomukset,

Elämälle ei ole suomalaisessa mytologiassa yhtä yhteistä alkuperää, vaan joillain eliölajeilla tai lajien ryhmillä on omat syntykertomuksensa. Kasvillisuus on syntynyt myyttisen ensimmäisen kylväjän, kuten Sampsa Pellervoisen kylvettyä maita. Toisaalta joissain kertomuksissa pahat olennot tekevät turhat tai ikävinä ryteikköinä kasvavat puut, kuten pajut, ja hyvät olennot tekevät hyödylliset puut, kuten männyt ja koivut. Puulajien syntymällä on järjestys. Huonoimmat tai pienimmät puut syntyvät ensin, ja isoimmat tai parhaimmat viimeiseksi. 'Paju on puista ensimmäinen', sanoo kertomus.

Joillain eläinlajeilla on oma syntykertomus. Eläinlajilla voi olla kantavanhempi eli emuu, joka ei välttämättä itse ole tämän eläinlajin edustaja. Karhuellelllla on useita syntykertomuksia, samoin käärmeä. Ihmisen alkuperästä suomalainen mytologia sanoo melko vähän. Muutamissa kertomuksissa mainitaan sivumennen ensimmäisen ihmisen ilmaantuvan maasta, tai että ihmisen suku on peräisin mullasta.

Katso myös

• Luomiskertomus