Nuoruus ja opinnot
Lapsuus ja varhaiset taideopinnot
Danielson-Gambogi oli kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, virkamies- ja sotilassuvusta. Molemmilla vanhemmilla oli myös koulusivistystä. Hänen isänsä Karl Emil Danielson oli ylioppilas ja äiti Rosa Amalia Gestrin oli käynyt Porissa tyttökoulua. Danielson-Gambogin pikkuporvarillisen suvun on arveltu olevan yksi syy hänen uravalinnalleen. Elinin perhe kuitenkin kärsi rahapulasta, katovuosien ja heikkojen viljelymenetelmien takia. Maatila meni konkurssiin Elinin ollessa kymmenenvuotias ja vuosi tämän jälkeen hänen isänsä teki itsemurhan.
Taloudellisista vaikeuksista huolimatta äiti pystyi kustantamaan molemmat tyttärensä yksityiskouluihin. Oletettavasti osa Elinin päättäväisyydestä taiteilijana juontaa juurensa juuri vaikeisiin lapsuuden vuosiin ja vahvaluonteisiin sukulaisnaisiin.
15-vuotiaana Danielson-Gambogi kirjautui Helsingin yliopiston taideyhdistyksen piirustuskouluun ja asettui asumaan Otto Maurizin ja Clara Gesterin luokse. Koulu ei tällöin vielä tarjonnut todellisia mahdollisuuksia taiteilijan ammattiin, vaan sitä pidettiin lähinnä harrastelijoiden kouluna.
Pian Danielsonin aloittamisen jälkeen koulu jakaantui kahtia antiikki- ja alkeisluokkaan. Danielson taitojensa perusteella siirrettiin suoraan antiikkiluokkaan. Opiskelijatovereittensa Helena Westermarkin ja Helene Schjerfbeckinin kanssa Danielson kirjoittautui pian antiikkiluokan jälkeen Adolf von Becker yksityisakatemiaan. Adolf von Beckerin pyrkimyksenä oli tuoda Suomeen kunnollista, monipuolista taideopetusta ja suunnata oppilaita ulkomaan opintoihin, pääasiallisesti Pariisiin. Yksityisakatemian tärkeimpiä oppeja Danielsonille oli öljymaalaustekniikan opettelu ja tutustuminen ranskalaiseen realismiin. Ajalta on säilynyt asetelmia ja henkilökuvia, joita voidaan pitää niin hyvinä harjoitelmina, kuin kauniina yksittäisinä töinäkin.
Valinta taidemaalarin urasta ja Pariisi
Danielson-Gambogi epäili kauan taidemaalarin uraa, sen taloudellisen epävarmuuden ja opintojen kalleuden takia. Hän harkitsi kauan taideteollista uraa, ja opiskelikin sitä posliinimaalauksen muodossa vuonna
1871. Hän ehti tehdä muutamia koristemaalauksia Arabian tehtaalle, kunnes lyhyen piirustuksenopettajan uran harkinnan ja opettamisen Jyväskylän seminaarissa jälkeen hän, kahden opettajansa (Sjöstrandin ja
Adolf von Beckerin) kannustamana lähti ensimmäiselle opintomatkalleen
1883 Pariisiin.
Danielson opetti 1893 Taideyhdistyksen piirustuskoulussa pääopettajana, 1890 Turun piirustuskoulussa Westerholmin sijaisena ja vielä seuraavan talven toisena opettajana ja 1893–1894 Helsingin yliopiston piirustussalin antiikkiluokassa, vaikka hän olikin jo lukinnut uravalinnan ryhtyä taidemaalariksi. Tähän syynä oli lähinnä velkojen maksu, jota hän oli aiemmin joutunut ottamaan kattaakseen elinkustannuksensa. Danielson-Gambogi lähti heti uudistamaan koulun rakennetta ranskalaiseen suuntaan ja perusti antiikkiluokan lisäksi maalausluokan.
Hän aloitti opintonsa Academie Colarossin naisateljee koulussa 1883. Monet muutkin suomalaiset taiteilijat olivat asettuneet Pariisiin. Samassa ateljeessa opiskelivatkin Helena Westermarck, Agda Lindqvist ja Helena Schjerfbecklaiseen. Ateljeessa opiskeltiin joka päivä kello kahdeksasta viiteen, kipsiä, asetelmaa ja elävää mallia. Koulu opetti nopeasti Danielsonille kehittyneempää maalaustekniikkaa ja alastonmallin piirtämistä ja maalausta. Suurin osa hänen taidoistaan perustuukin juuri Ranska akatemiaan, jossa oppilaat opetettiin piirtämään ja maalaamaan mitä he näkivät ja vangitsemaan mallista hyvä yleisvaikutelma.
Aikainen ura
Bretagne ja paluu Suomeen
Monet taiteilijat matkustivat kesäisin akatemiasta Bretagneen tai muutamia kilometrejä Pariisissain ulkopuolelle maalaamaan maalaiselämää.
Bretagne oleskellessaan Danielson maalasi pääasiallisesti ulkoilmamaalauksia. Jo ensimmäisenä kesänään
1884 hänen väriasteikkonsa kirkastui selvästi, mitä tapahtui usein ulkoilmamaalaukseen siirtyville maalareille. Hän ei kuitenkaan omaksunut täysin Bastien Lepagen harmahtavia värisävyjä. Bretagnessa valmistuneet teokset käsittelivät aiheiltaan usein laivoja, osterinpoimijoita, omenankorjuuta ja muita enimmäkseen miljööseen sijoitettuja henkilökuvia. Tänä aikakautena valmistui 'Bretangelaistyttö' (
1885), joka kuuluu hänen merkittävimpiin töihinsä.
Önningebyn taiteilijayhteisö
Bretagnen jälkeen hän palasi suomeen ja oleskeli pääasiallisesti Noormarkkussa sukulaistensa luona. Hän solmi Suomessa ollessaan myös monia uusia ja lämmitteli vanhoja ystävyyssuhteita, kuten Hanna Rönnbergiin, Fredrik Ahlstedtiin, Victor Westerholmiin, Alex Federleyhyn ja J.A.G Andersoniin. Monet näistä ystävyyssuhteista sai alkunsa
Ahvenanmaan taiteilijayhteisössä, jota kutsuttiin Önningebyn taiteilijayhteisöksi. Taiteilijat pitivät yhteisöä ympäröivää luontoa kauniina ja innostavana. Yhteisön toiminnan aikana onkin syntynyt eräät ensimmäisistä suomalaisista ulkoilma talvimaalauksista mm. Danielson-Gambogin 'Talvikalastaja' (
1877). Muut Danielson-Gambogin aiheet käsittelevät usein naisten elämää, erityisesti naisen ja lapsen välistä suhdetta. Erilaiset maatilan töitä koskevat aiheet näyttävät kuuluneen myös aikakauteen.
Pariisiin matkoja ja kotiinpaluuta
Maalattuaan pitkiä aikoja Suomen luonnossa, hän rupesi kaipaamaan takaisin Pariisiin. Elin lähtikin huonosta rahatilanteesta huolimatta
Pariisiin. Hän asettui Hanna Rönnbergin huonetoveriksi ja opiskeli aina päivisin Colarossissa. Kuitenkin tämä Ranskan aika jäi lyhyeksi, hän palasi takaisin Suomeen, Noormarkkuun
1888, jonne ryhtyi rakentamaan omaa ateljeeta. Suomessa olo aikanaan hän toteutti suurta alttaritaulua Ahlaisten seurakunnalle.
1889 Danielson-Gambogi palasi taas Ranskanan, mutta rupesikin jo puolen vuoden jälkeen kaipaamassa takaisin kotimaahan. Kukaan Ahvenanmaa yhteisön ystävistään ei ollut kuitenkaan sillä hetkellä Pariisissa, paitsi Hanna Rönnberg, joka hänkin vietti enemmän aikaa Edvard Westmanin kanssa. Ystävien puute ja Akseli Gallen-Kallelalta saatu kansallisromanttinen Suomi innoitus sai hänet haluamaan taas takaisin suomeen. Hän päättikin matkustaa suoraan Noormarkkuun ohittaen jäsenmäärältään paisuneen taiteilijayhteisön Ahvenanmaalla. Opetustyö Turussa ja hänen sisarensa Tytty, joka asui Tampereella vei häntä myös kohti Noormarkkua.
Suomen aikakautenaan hän maalasi useita kansallisromanttisesti värittyneitä teoksia, kuten 'Äidin huoli' (1891), 'Tyttö metsässä' (1893), 'Perunannostajat' (1893), 'Äiti' (1893) ja 'Hilma Westerholmin muotokuva' (1888). Monia näistä voidaan pitää hänen merkkiteoksinaan.
Vielä kerran hän matkusti Pariisiin, neljännelle ja viimeiselle opintomatkalleen. Matkaa ennen hänen mielessään oli ollut lähtö Italiaan, mutta matka kuitenkin päättyi Pariisiin rahan puutteen takia.
Italia
Ensimmäiset matkat Italiaan
1800-luvun lopulla Pariisin asema taidemaailman keskuksena oli laskemassa. Moni nuori taiteilija varsinkin symbolismiin suuntautunut lähti tänä aika kautena [[Italiaan], Pariisin sijasta. Danielson-Gambogi lähti Italiaan,
Firenzeen
1895 matkastipendin turvin. Henkilökohtaisina syinä tähän oli todennäköisesti erinäiset kiistat taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajuudesta
Helsingissä ja hänen halu suuntautua symbolismiin. Neljän kuukauden oleilun jälkeen Firenzessä hän lähti takaisin suomeen.
Hän palasi kuitenkin jo samaisena vuotena Italiaan ja asettui Antignanon rannikkokaupunkiin, aloittaen merimaisemien maalauksen. Elin ihastui välimereen ja rupesi ahkerasti kuvaamaan sitä maalauksissaan, kuitenkin uuden tyyppinen päivänvalo tuotti hänelle ongelmia. Pian Elin kuitenkin tottui italian luonnon väreihin ja paahtavaan auringonvaloon. Italiassa valmistui useita kotimaan lehdissä kehuttuja maalauksia kuten 'Levolle', 'Rannikkomaisema välimereltä', 'Tiemaisema' ja 'Välimeren kalastaja'.
Danielson-Gambogi ei saanut enää matkastipendiä vuodelle 1896, mutta hän kuitenkin päätti jäädä Italiaan, tekemään suurta tilaustyötä, Kemiön kirkon alttaritaulua. Hän vuokrasi ison studion ja rupesi tekemään luonnoksia itse taulua ja myös kehyksiä varten. Taulun valmistumisen jälkeen hän palasi Suomeen.
Syyskuussa Danielson-Gambogi lähti takaisin Italiaan. Hän ilmoitti kirjeitse sisarelleen avioitumisestaan italialaisen taidemaalarin Rafaello Gambogin kanssa. Rafaello oli 13-vuotta nuorempi kuin Elin. He asuivat Italiassa Torre del Lagon kylässä, pienessä neljän huoneen asunnossa, kunnes talon omistaja suostui rakennuttamaan heidän toiveidensa mukaan uuden kerroksen taloon, kahden vuoden vuokrasopimusta vastaan.
Kiertelyä Italiassa ja lampunvalo aiheita
Vuosina
1899 ja 1900yn Rafaello ja Elin osallistuivat Italialaisiin näyttelyihin ja myös
Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttely. Samana vuonna Gambogit vielä muuttivat takaisin Antignanoon, jossa Elin oli asunut kolme vuotta myöhemmin.
1899 ja 1900ssa vuosia voidaankin pitää hänen töidensä läpimurtovuosina ulkomailla, jopa kotimaankin kriitikot olivat tavallista tyytyväisempiä töihin. Työt kiersivät Pariisissa, Firenzessä,
Milano, Tampereella,
Turussa,
Helsingissässassa ja
Viipuri. Erityisen suosittuja ja varsinkin Italiassa kehuttuja maalauksia olivat 'Viinitarhassa', 'Kesä' ja vuoden
1900 Promotrice-näyttelyn kolme hyvin kehuttua työtä olivat 'Pesijätär', 'Omakuva' ja 'Lago di Massaciuccoli'.
Elin Danielson-Gambogi maalasi useita lampunvaloaiheita, kuten 'Päivällisen jälkeen' (1900). Tämä oli ilmeisesti maalattu heidän Torre del Lagon kodissaan. Samantyyppinen maalaus oli 'Talvi-ilta' (1901), jossa mies soittaa mandoliinia.
Aviokriisi
Jouluna
1900 Gambogit saivat vieraikseen Dora Wahlroosin, joka ihastui Antignanoon ja päätti jäädä hetkeksi maalaamaan sinne. Elinille kuitenkin selvisi, että Rafaellolla ja Doralla oli suhde. Tämä masensi häntä ja latisti hänen työtahtiaan. Tästä huolimatta Turun taidenäyttelyssä oli kolme hänen työtään
1901. Näistä ehkä merkittävin oli teos 'Poutapäivä'. Teoksessa nainen ripustaa märkiä vaatteita kuivumaan narulle paahtavassa välimeren auringossa. Tarkasti piirretyt heittovarjot, kasvillisuuden ja vaatteiden kuulto ja kimallus luo hienostuneen kuvan valosta.
1901 Gambogit matkustivat suomeen. He maalasivat maalaistalossa Ahvenanmaalla. He osallistuivat myös suomalaisten taiteilijoitten syysnäyttelyyn, joka oli Gambogeille suuri menestys. Esillä oli Italiassa tehtyjä töitä ja paljon vanhoja, Suomessa ennen myymättä jääneitä töitä. Näissä töissä Elin oli siirtynyt tyyliltään lähemmäksi miehensä koloristisempaa ilmaisua.
1902 he palasivat Pietarianann kautta takaisin Italia. Elin kuitenkin lähti pakoon suomeen aviokriisiään saman vuoden joulukuussa. Hänen oli kuitenkin palattava takaisin Italiaan, koska Rafaello oli sairastunut, eikä olisi selvinnyt ilman vaimonsa päivittäistä apua.
Taloudellisia huolia
1904 Rafaellon ja
1903 Elinin maalaamista omakuvista heijastaa heidän parisuhteensa tilanne. Elinin ylpeä harmahtava kasvokuva kertoo hänen päättäväisyydestään huolehtia miehestään ja heidän taloudellisesta selviytymisestään. Rafaello näyttää taas murtuneelta ja kärsivältä. Elinin kirjeistä selviää, ettei Rafaello huolehtinut juurikaan maalaustensa myynnistä. Italian taidemarkkinoilla oli tähän aikaan todella vaikea saada töitä kaupaksi, vaikka olisikin myynyt hyvällä käsityötaidolla tehtyä työtä halvalla. Rafaello ei myöskään huolehtinut arkiaskareista, kuten hän oli avioliiton alkuaikoina tehnyt.
1905 Gambogit viettivät huonosta rahatilanteestaan huolimatta kesän Volterran kaupungissa, Italiassa. Heille kunnostettiin jälleen kerran talon yläkerrasta oma studio. Elin joutuikin käyttämään rahojaan Suomessa tähän, koska rahaa ei ollut irrotettavissa Italiassa. Heidän taloudellinen selviäminen oli todella tiukalla. Saadakseen rahaa elämiseen Elin toivoi myyvänsä jotain Turun- ja Helsingin-näyttelyissä ja Tampereen taideyhdistyksen näyttelyssä. Näinä aikoina valmistui hänen maalauksensa 'Lukuhetki', joka on näkymä Mauritz Gesterin, Elinin enon, vierashuoneesta.
Viimeiset vuodet
Elinin äiti kuoli suomessa
1908, Elin pääsi suomeen vasta
1911 kootakseen jälleen kerran laajan näyttelyn hänen omista ja Rafaellon töistä. Koko Suomessa oloajan Elin sairasteli. Tämä jäi hänen viimeiseksi Suomen vierailukseen. Italiaan hän palasi
1913 lokakuussa. Hän jatkoi maalaamista järjestäen yhden yhteisnäyttelyn Rafaellon kanssa omassa ateljeessaan ja osallistui Venetsian biennaaliin. Hän lähetti myös töitä Turun taideyhdistyksen näyttelyyn. Töiden menestystä esti kuitenkin nuorien taiteilijoiden arvostuksen puute Suomessa. Elin Danielson-Gambogi kuoli 31.12.1919. Loppuaikoina hän ei ollut enää tekemisissä Suomen taidemaailman kanssa, eikä osallistunut tai pitänyt paljoa näyttelyitä. Suurimpana syynä tähän oli ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan aiheuttama yhteydenpidon ja matkustamisen vaikeus ja Suomen muuttuneet taidepiirit.
Tekniikka ja tyyli
Elin Danielson-Gambogin piirustustekniikka on hyvin lähellä ranskalaista 1800-luvun akateemista tapaa piirtää. Piirustuksen perusta on tarkassa kaksiulotteisessa muotojen näkemisessä, tuettuna kolmiulotteisen muodon tajuamisella. Hänen akateemiset harjoitelmansa Academie Colarossin ajoilta kertovat tarkkuudesta havaita tarkkoja mittasuhteita ja asettaa valoisuusasteita, niin että muoto tulee parhaiten esille. Tätä samaa perusteellista havaitsemista hän on jatkanut maalauksissaan.
Elin Danielson-Gambogi sijoittuu suuntaukseltaan eniten naturalismiin. Naturalismi oli vielä Danielson-Gambogin aloittaessa uraansa todella uusi aate ja maalaustapa. Elin ja muut naturalistit pyrkivät käyttämään yleensä ulkoilmamaalaustapaa, jossa mallia ei sijoitettu studioon, vaan kaikki maalattiin ulkoilmassa ja luonnon valossa naturalismin keulakuvan Bastien Lepagen tapaan. Toisaalta Elin oli kiinnostunut myös paljon sisällä kuultavasta lämpimästä lampun valosta. Elin ei omaksunut toisaalta harmahtavaa väriasteikkoa niin kuin Lepage, vaan käytti rohkeasti kirkkaita värejä maalauksissaan. Naturalismia voidaan pitää suuntauksena impressionismin ja akateemisen maalauksen väliltä, kuitenkaan hänen töistään ei ole kuin vain muutama suoranaisesti impressionistinen.
Idealismi ja Kapina
Danielson-Gambogi kapinoi vahvaa traditionaalista käsitystä miehen ja naisen paikkaa vastaan, ja myös yleistä naisten aliarviointia ammatinharjoittajina. Hänen työnsä usein provosoivat oman aikansa vanhoillisia suomalaisia taidekriitikkoja ja kulttuurihenkilöitä.
Erityisesti naisen kuvaaminen epäsovinnaisella tavalla herätti kriitikot. Näistä kohutuimpia olivat kolme makuuhuoneinteriöörin sijoittuvaa maalausta 'Levolle', 'Aamuvaatetus' ja 'Siivooja'. Erityisesti 'Siivooja'-maalaus, johon oli kuvattu korsetti, ja 'Aamuvaatetuksen' sijaamaton parivuode nostattivat kohua. Tähän aikaan itsealastomuutta pidettiin usein luonnon kauneutena, ja intiimiä vaatekappaletta pidettiin paljon sopimattomampana.
Tunnettuja maalauksia
Tunnettuja Danielson-Gambogin maalauksia ovat:
- 1885 Nuori äiti (Bretagnelaistyttö)
- 1886 Balda-tädin ajanviete
- 1887 Talvikalastaja
- 1890 Päättynyt aamiainen
- 1891 Äidin huoli
- 1892 Tyttö ja kissat
- 1893 Äiti
- 1900 Italialainen perhe
- 1900 Iltahetki
- 1900 Poutapäivä
- 1900 Omakuva
- 1904 La Merenda (Meren rannalla)
Lisäksi hän teki alttaritaulut
Ahlaisten (1888), Kemiön (1897) ja Noormarkun kirkkoihin (1899). Noormarkun alttaritaulu tuhoutui 1918 tulipalossa.
Aiheesta muualla
|
Tietoja 
. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License 