Engelbert Dollfuss

Engelbert Dollfuss tai Dollfuß (4. lokakuuta 1892–25. heinäkuuta 1934) oli itävaltalainen poliitikko ja Itävallan diktaattori.

Syntyjään Texingistä, Itävalta-Unkarissasta, Dollfuss opiskeli pappiseminaarissa ennen päätettyään lukea lakia Wienin yliopisto ja taloustiedettä Berliinissä. Ensimmäisessä maailmansodassa häntä ei aluksi aiottu hyväksyä asepalvelukseen lyhytkasvuisuutensa vuoksi, viimein hänet komennettiin Alppien rintamalle, jossa hän joutui lyhyeksi aikaa vangiksi 1918.

Sodan jälkeen Dollfuss työskenteli maatalousministeriössä talonpoikien liiton sihteerinä. Hänestä tuli Ala-Itävallan maatalouskamarin johtaja 1927 ja kristillissosiaalisen puolueen (Christlichsoziale Partei, CS) edustajana hän pääsi 1930 johtamaan liittovaltion rautateitä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin maa- ja metsätalousministeriksi.

Dollfussista tuli Itävallan kansleri 20. toukokuuta 1932 oikeistokoalitiohallituksen johdossa, tavoitteenaan johtaa maa suuren laman läpi. Hallituksen enemmistö oli kuitenkin mitätön ja deflaatiopolitiikka aiheutti vastustusta sosiaalidemokraattisessa puolueessa (SDAPÖ) ja parlamentissa. Dollfuss hajotti parlamentin määräämättömäksi ajaksi maaliskuussa 1933 ja hallitsi diktaattorin valtuuksin. Toinen syy demokratian lakkauttamiseen oli natsipuolueen Saksassa saama valta-asema, jolloin Itävallan olemassaolo itsenäisenä valtiona näytti uhatulta natsien vaatiessa liittoa Saksan kanssa. Dollfuss kielsi natsipuolueen (NSDAP) kesäkuussa 1933 ja SDAPÖ:n helmikuussa 1934.

Syyskuussa 1933 hän muodosti politiikkansa tueksi sateenvarjoryhmän, Vaterländische Front (Isänmaan rintama) ja liitti kristillissosiaalisen puolueen puolisotilaalliseen nationalistiseen suojeluskuntaan Heimwehriin.

25. heinäkuuta 1934ista kahdeksan itävaltalaista natsia tunkeutuivat aseistettuina kanslerinvirastoon yrittäen kaappausta. Dollfuss kuoli seuranneessa taistelussa, natsit vangittiin ja teloitettiin ja Kurt von Schuschnigg tuli uusi Itävallan diktaattori.