Ensimmäinen kirje korinttilaisille

Ensimmäinen kirje korinttilaisille eli 1. Korinttolaiskirje on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali Korintissa sijainneelle seurakunnalle. Kirjettä voi pitää Paavalin eettisen opetuksen pääkirjeenä, siinä missä Roomalaiskirje on hänen opillinen pääkirjeensä.

Historia

Paavali on kirjoittanut kirjeen noin vuonna 56-57. Korintin kaupunki sijaitsi liikenteellisesti ja erityisesti merenkulun kannalta keskeisellä paikalla kapean kannaksen kohdalla. Siksi kaupunki tunnettiin paheiden pesänä. Paavali joutui siksi kirjoittamaan kaupunkiin usein ja paimentamaan seurakuntia kirjeissään tiukasti mutta lempeästi.

Jakeessa 1. Kor. 5:9 Paavali viittaa aiemmin samalle Korintin seurakunnalle kirjoittamaansa kirjeeseen. Se on todennäköisesti kadonnut ja siksi tuntematon, aikaisempi kirje. Myöhemmin Paavali kirjoitti seurakunnalle myös Toisen kirjeen korinttilaisille, joka oli todellisuudessa puolestaan neljäs kirje.

Sisältö

Kirjeen sisällöstä voidaan päätellä, että seurakunnassa esiintyi ennen kaikkea erilaisia ristiriitoja, epäjumalien palvomista, ehtoollisen vääränlaista viettämistä, aviollisia ongelmia ja siveettömyyttä.

Kirjeen tunnetuin kohta on rakkautta käsittelevä luku 13, jota lainataan yleisesti häissä. Sen tunnettuja kohtia ovat muun muassa:

• Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. (1 Kor. 13:1)
• Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1 Kor. 13:4-7)
• Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1 Kor. 13:13)

Muita tunnettuja lainoja:

• Homoseksuaalien avio-oikeudesta käydyissä keskusteluissa on usein lainattu seuraavaa kohtaa: Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet. (1 Kor. 6:9)
• Naispappeutta vastustavat vetoavat usein seuraavaan kohtaan, joka käskee naisia vaikenemaan seurakunnassa: Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. (1 Kor. 14:34)
• Naispappeuden kannattajat puolestaan tulkitsevat kohdan niin, että se koskee avioituneita naisia, joiden ei tulisi pulista seurakunnassa, vaan kysyä epäselvistä asioista myöhemmin kotona mieheltään, niin kuin seuraavassa jakeessa sanotaan: Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. (1 Kor. 14:35)

Aiheesta muualla

• Raamattu.uskonkirjat.net: Ensimmäinen kirje korinttilaisille
• SLEY:n raamattuluennot: Ensimmäinen kirje korinttilaisille
• Radioraamattukoulu: Ensimmäinen kirje korinttilaisille
• Olavi Peltola: Ensimmäinen kirje korinttilaisille
• Finbible Ensimmäinen kirje korinttisille 1933, 1776 ja 1642)
• Korinttolaiskirje