Ernst Heinkel

Ernst Heinkel (s. 24. tammikuuta 1888, k. 30. tammikuuta 1958) oli saksalainen lentokoneinsinööri ja lentokonetehtaan omistaja.

Nuoruus

Hän syntyi Grunbachissa (Württenberg) 24. tammikuuta 1888. Hän innostui lentokoneista käydessään Saksan ensimmäisessä kansainvälisessä ilmailunäyttelyssä (International Aviation Exhibition eli ILA), joka pidettiin Frankfurt am Mainissa vuonna 1909.

Heinkel oli opiskellut koneinsinööriksi vuodesta 1907 alkaen Stuttgartissa. Hän rakensi oman lentokoneen, jolla joutui onnettomuuteen vuonna 1911. Hän keskeytti yliopisto-opinnot ja pestautui Albatros-lentokonetehtaalle vuonna 1913. Hän nousi pian pääsuunnittelijaksi. Sodan aikana hän toimi myös Hansa-Brandenburg-tehtaassa, suunnitellen mm. Suomen ilmavoimissa käytetyn W.33-koneen.

Toiminta Weimarin tasavallassa

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Heinkel toimi päällysmiehenä autokorjaamossa. Vuonna 1920 hän pääsi Caspar-lentokonetehtaalle, jossa suunnitteli sukellusveneiden torjuntaan sopivan lentokoneen.

1. joulukuuta 1922 hän perusti Heinkel Flugzeugwerke -yhtiön Warnemündeen, jossa hän suunnitteli tusinoittain lentokoneita 1920-luvulla. Asiakkaina oli mm. Neuvostoliitto, jolla oli vaikeuksia ostaa lentokoneita muista maista. Versaillesin rauhansopimuskielsi Saksaa valmistamasta lentokoneita, mutta kauppa Neuvostoliittoon ei ollut julkista eikä siten valvonnan kohteena. Saksan pyrkimys kiertää rauhansopimusta valmistamalla lentokoneita Ruotsissa, Hollannissa jne. oli laaja-alainen operaatio.

Suihkukoneen kehittäjä

1930-luvulla Heinkel kehitti mm. He 112 -hävittäjälentokoneen, joka taisteli Messerschmitt Bf 109:n kanssa siitä, kumpi on maailman nopein lentokone ja kummasta tulee uudelleen perustetun Luftwaffen päähävittäjäkone. Muistelmissaan hän väittää Messerschmittin voittaneen mm. nopeusennätyksen poliittisilla suhteilla eikä todellisella lentosuorituksella. Konetta valmistettiin lopulta vain 98 kappaletta, joista Espanjan ilmavoimille toimitettiin 15 kpl, Japanin ilmavoimille 30 kpl, Unkarin ilmavoimille 3 kpl ja Romanian ilmavoimille 24 kpl. Yleinen kirjallisuudessa jälkikäteen esitetty mielipide on, että He 112 oli huono hävittäjä. Konetta tarjottiin myös Suomen ilmavoimille, mutta sitä pidettiin liian kalliina Fokker D.XXI:een verrattuna.

Heinkel kehitti Heinkel He 178 -suihkuhävittäjän vuoden 1939 syksyyn mennessä. Natsi-Saksan johto oli kuitenkin asettanut Heinkelin tehtaan vain pommikoneiden valmistajaksi. Heinkel He 111 oli niistä kuuluisin.

Koneita

• Ernst Heinkel suunnitteli Hansa-Brandenburg CC ja Hansa-Brandenburg D I (lempinimeltään 'Spinne' eli 'Lukki') -koneet.
• Saksan ensimmäinen saksalainen syöksypommitusyksikkö varustettiin kaksitasoisilla Heinkel He 50 koneilla.
• Vuonna 1936 oli tullut aika valita uusi syöksypommittaja. Ehdolla oli Arado Ar 81, Blohm&Voss Ha 137, Heinkel He 118 ja Junkers Ju 87, joista Stuka tuli valituksi.
• Heinkel He 162 Volksjäger oli sodan viimeisen vuoden halpa suihkuhävittäjä, jota ei ehditty saada massatuotantoon.
• Heinkel He 115 -vesitaso, torpedopommittaja
• Heinkel He 59 -vesitaso
• Heinkel He 100 -hävittäjä
• Heinkel He 177 -pommikone, jossa neljä moottoria pyöritti kahta potkuria

Uusi alku 1950-luvulla

Sodan jälkeen Heinkel rakensi aluksi moottoreita, sitten skoottereita ja pieniä kupla-autoja (Heinkel Kabine). Hän suunnitteli Egyptissä suihkumoottoreita ja hävittäjäkoneita.

1950-luvun puolivälissä hän palasi Saksaan suunnittelemaan lentokoneita. Hän lähti yhteistyöhön Willy Messerschmittin perustaen vuonna 1956 Flugzeugunion Süd eli Entwicklungsring Süd-yhteenliittymän.

Ernst Heinkel kuoli 30. tammikuuta 1958.

Lähteitä

• www.eads.com - lyhyt historiikki
• Ernst Heinkel, Myrskyisä elämä
• Joppe Karhunen, Kiiltävät siivet, Otava, 1962.

• Suihkumoottorista lisätietoja http://www.ilmailutoimittajat.fi/seli/suihkumoottori.html