Sydgeorgien og Sydsandwichøerne
Südgeorgien und die Südlichen Sandwichinseln
Géorgie du Sud et les îles Sandwich du Sud
Sør-Georgia og Sør-Sandwichøyene
Sydgeorgien och Sydsandwichöarna
| South Georgia and the South Sandwich Islands | |
|---|---|
)
| |
| Valtio: | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Pääkaupunki: | Grytviken¹ |
| Pinta-ala: | 3 903 km² |
| Asukasluku: | ~2–200 |
| Rahayksikkö: | Falklandin punta (FKP)(oikeus omien kolikoiden lyöttämiseen) |
| Kuvernööri: | Chris Simpkins² |
| Aikavyöhyke: | GMT-2 |
)
| |
| ¹ epävirallinen pääkaupunki, saarta hallinnoidaan Falklandin saarilta ² Falklandin saarten kuvernööri | |
)
Etelä-Georgia satelliittikuvassa
)
Grytwikenin museo, kuva vuodelta 2002
Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret ovat Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsema saaristo ja merentakainen territorio Etelä-Amerikassa Eteläisellä Atlantilla noin 1390 kilometriä itäkaakkoon Falklandinsaarista. Territorio perustettiin vuonna 1985 ja sitä hallinnoidaan Falklandinsaarten kautta. Myös Argentiina katsoo saariston kuuluvan itselleen.
Saarten pinta-ala on 3 903 neliökilometriä, pysyviä asukkaita saarilla ei ole. Saarten Internet-verkkotunnus on .GS. Saarten kansallinen juhlapäivä on vuodesta 1982 lähtien ollut 14. heinäkuuta vietettävä 'Liberation day'. Saarten luonto ja eläimet houkuttelevat saarille luontomatkailijoita.
Etelä-Georgian saari, pinta-ala 3 528 neliökilometriä, on territorion suurin saari. Brittiläinen kapteeni James Cook löysi ja kartoitti sen vuonna 1775laisen, joskin väitetään lontoo kauppiaan Anthony de la Rochen nähneen sen jo vuonna 1675, mistä syystä joissakin varhaisissa kartoissa oli Roche Island. Cook nousi ensimmäisenä maihin saarella, valtasi sen Isolle-Britannialle, ja nimesi sen kuningas Yrjö III:n mukaan.
Saarelle perustettiin ensimmäinen valaanpyyntiasema Grytvikenin satamaan vuonna 1904 norjalaisen kapteenin Carl Anton Larsenin toimesta. Saarella asui valaanpyynnin huippuaikoina jopa 800 ihmistä Grytwikenissä ja muissa valaanpyyntiasemissa. Valaanpyyntiasemia saarella oli kaikkiaan seitsemän: Prince Olav Harbour, Leith Harbour, Stromness, Husvik, Grytviken, Godthul, ja Ocean Harbour, joista Grytwiken ja Leith Harbour olivat pitkäikäisimmät; ne suljettiin vasta vuosina 1965 - 1966.
Argentiina on vaatinut Etelä-Georgiaa itselleen vuodesta 1927 lähtien, ja Falklandin sodan aikana vuonna 1982 saari oli lyhyen aikaa argentiinalaisten miehittämänä. Grytwikenin lähellä entisessä saarten hallintokeskuksessa King Edward Pointissa sijainnut tutkimusasema oli sotilastukikohtana Falklandin sodan jälkeen, mutta palautettiin siviilikäyttöön vuonna 2001, minkä jälkeen se on toiminut biologisena tutkimusasemana.
Nykyään pääsaarella sijaitsee tutkimusaseman lisäksi Grytwikenin museo, jonka kaksi kuraattoria ovat pääsaaren ainoat pysyvät asukkaat. Kapean salmen erottamana saaren länsipään edustalla sijaitsee Bird Island, jolla on pysyvästi miehitetty, brittiläistä antarktiksen tutkimusta palveleva biologinen asema.
Saarten luonto on karu. Tyypillinen maksimilämpötila on välillä 0-10°C. Saarilla on kuitenkaan harvoin talvellakaan kylmempää kuin −10°C. Pääsaarella on suuri kuningaspingviinien yhdyskunta. Lisäksi saarella elää porokanta, joka tuotiin saarelle aikaisin 1900-luvulla. Sääolosuhteet tekevät saaret vaikeasti lähestyttäviksi kohteiksi laivoille. Pääsaaren pohjoisrannalla on kuitenkin useita hyviä satamia; kaikki valaanpyyntiasemat sijaitsivatkin juuri saaren pohjoisrannalla.
Etelä-Georgiaan kuuluvat pääsaaren lisäksi pienemmät saaret Annenkov Island, Bird Island, Clerke Rocks, Cooper Island, Grass Island, Pickersgill Islands, Shag Rocks ja Willis Islands.
)
Eteläiset Sandwichsaaret ovat nimiltään Bellingshausen, Bristol, Candlemas, Cook, Leskov, Montagu, Saunders, Thule, Vindication, Visokoi ja Zavodovski. Lisäksi saarten pohjoispuolella on merenalainen tulivuori Protector Shoal, josta voi olla tulossa saarityhmän kahdestoista saari.
