Frank Zappa

Frank Vincent Zappa (s. 21. joulukuuta 1940, Baltimore, Maryland – k. 4. joulukuuta 1993, Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen muusikko ja säveltäjä.

Frank Zappa tunnetaan populaarimusiikin omaperäisimpiin kuuluvana persoonana, sähkökitaristina, tuotteliaana säveltäjänä ja yhtyeenjohtajana. Zappa käsitteli satiirisissa lauluteksteissään lähinnä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia aiheita puhdasta eskapistista fantasiaa unohtamatta. Zappa oli myös merkittävä sähkökitaristi ja hän julkaisi kaikkiaan kolme pelkkiä kitarasooloja sisältävää levyä. Zappa teki töitä myös kamarimuusikkojen ja sinfoniaorkesterin kanssa.

Zappan tuotannolle on ominaista suuri vaihtelevuus. Zappa itse oli kiinnostunut kaikenlaisesta musiikista ja kuunteli eri tyylejä modernista taidemusiikista doo wopiin. Suurimpina innoittajinaan hän piti Edgard Varèseaa sekä Igor Stravinski. Useimmat Zappan tunnetuimmista levyistä sisältävät joko humoristista ja samalla kokeellista rockia tai sitten jazz-vaikutteista instrumentaalirockia.

Zappa tuli tunnetuksi kulttibändi Mothers Of Inventionin perustajana ja johtajana. Jo Mothersin ensimmäinen vuonna 1966 ilmestynyt levy Freak Out oli erittäin kunnianhimoinen ja kokeellinen. Paul McCartney on sanonut kyseisen levyn olleen yksi keskeisiä inspiraation lähteitä Beatlesin Sgt. Pepper -albumille. Mothers of Inventionia onkin syystä kutsuttu ensimmäiseksi underground-yhtyeeksi. Tämän jälkeen levyjä ilmestyi nopeaa tahtia, usein useampia vuodessa, eikä loppua näkynyt, ennen kuin Zappa sairastui eturauhassyöpään 1980-luvun lopussa.

Lapsuus

Frank Zappa syntyi Marylandin Baltimoressa 21. joulukuuta 1940. Hänen isänsä oli Francis Zappa (kotoisin Sisilialaistasta, kreikka ja libanonilaista sukujuurta), ja hänen äitinsä oli Rose Marie Colimore (joka oli 3/4 italialaista ja 1/4 ranskalaista sukujuurta). Frank oli nelilapsisen perheen vanhin. Hänellä oli kaksi veljeä ja yksi sisko. Tammikuussa 1951n hänen perheensä muutti länsirannikolle Frankin astma takia. Uusi koti sijaitsi Kalifornian Montereyanssä. 1950-luvun alkupuolella perhe muutti usein. Ensin Pomona, sieltä El Cajoniin ja lopuksi San Diegoon.

Zappan varhaislapsuuden aikana hänen isänsä, kemisti ja matemaatikko, työskenteli Edgewood Arsenal -nimisen yhtiön kemiallisten aseiden yksikössä. Perheen koti oli lähellä yhtiön laitosta, jonka vuoksi isä piti aina käsillä kaasunaamareita onnettomuuden varalta. Tällä oli vaikutus nuoreen Zappaan, jonka myöhemmissä töissä on paljon viittauksia tauteihin, biologisiin aseisiin sekä muihin salaiseen puolustusteollisuuteen liittyviin asioihin.

Perhe

Zappa oli naimisissa kahdesti. Ensimmäinen avioliitto Kay Shermanin kanssa oli voimassa vuodet 1959–1964. Tästä avioliitosta ei syntynyt lapsia. Toisen vaimonsa, Gail Sloatmanin, kanssa Zappa oli aviossa kuolemaansa asti. Perheeseen syntyi neljä lasta, joiden nimet ovat Moon Unit, Dweezil, Ahmet Emuukha Rodan sekä Diva Muffin (Dweezilin nimi oli alun perin 'Ian Donald Calvin Euclid', koska sairaalassa ei haluttu laittaa nimeä 'Dweezil' syntymätodistukseen. Nimi kuitenkin muutettiin myöhemmin virallisesti). Tonight Show'ssa Jay Leno kysyi Zappalta, miksi hän oli antanut lapsilleen niin oudot nimet, jolloin Zappa vastasi: 'Siksi koska halusin!'. Zappa on myös sanonut, että jos lapsilla on vaikeuksia nimiensä takia, se johtuu sukunimestä.

Musiikki

Zappan tuotanto on siksi laaja ja vaihteleva, että mitään 'parasta' levyä on mahdoton nimetä. Yksikään levy ei ole ehdoton klassikko, Zappan tuotanto kokonaisuutena on. Tunnetuimpiin Zappan levyihin joka tapauksessa kuuluvat esimerkiksi We're Only in It for the Money (1968), Uncle Meat (1968), Hot Rats (1969), The Grand Wazoo (1972), Over-Nite Sensation (1973), One Size Fits All (1975), Jazz from Hell (1986) ja You Can't Do That On Stage Anymore -sarja, joka kuuden tupla-CD:n live-kokoelmana kattaa Zappan uran alusta loppuun. Lisäksi kannattaa kuunnella esim. Sheik Yerbouti, joka kiteyttää Zappan käsityksen 70-luvusta, ja vaikka The Perfect Stranger, josta saa käsityksen Zappasta orkesteri- ja kamarimusiikkisäveltäjänä.

Zappa ja Suomi

Suomalaisille Zappan tunnetuin sävellys lienee Bobby Brown Goes Down. Yhtye nimeltä Kontra on myös levyttänyt suomeksi Zappan kappaleen Let's make the water turn black nimellä Mökö ja Luru. Maarit levytti 1970-luvulla suomeksi Juicen sanoittaman Zappa-klassikon Dog Breath.

Frank Zappan yhtye esitti 22. syyskuuta 1974 Helsingin konsertissaan oman versionsa Unto Monosen Satumaa-tangosta. Tämä esitys julkaistiin live-albumilla You Can't Do That On Stage Anymore, vol. 2 vuonna 1988.

Suomalainen yhtye Ensemble Ambrosius teki vuonna 2000 levyn The Zappa Album, jossa soittivat barokki-instrumenteilla 15 Zappan sävellystä.

Triviaa

Berliinissä nimettiin heinäkuussa 2007 Straße 13 -katu uudelleen Frank Zappa Straßeksi.

Vuonna 1968 Jimi Hendrixin avustaja antoi Zappalle sähkökitaran jonka Hendrix oli hajottanut Miamin pop-festivaaleilla. Hendrixin kuoleman jälkeen vuonna 1970 Zappa rakennutti kitaran uudelleen ja soitti sillä aktiivisesti 1970–1980-luvuilla.

Diskografia

• (Ensemble Modern)

Lähteet

Aiheesta muualla

• Zappa.com
• Frank Zappa - ikuinen toisinajattelija
• Haastatteluja YLEn Elävässä arkistossa