Frans Joosef I

Frans Joosef I (; 18. elokuuta 1830 – 21. marraskuuta 1916) oli Itävallan keisari, Böömin kuningas vuodesta 1848 ja Unkarin 1867.

Frans Joosef oli arkkiherttua Frans Karlin ja Sophie Friederike Dorothee Wilhelmine Prinzessin von Bayernin poika. Hän syntyi Schönbrunnin linnassa lähellä Wieniä. Hänen setänsä oli vähämielinen keisari Ferdinand I, joka jäi lapsettomaksi. Frans Joosefin nuoremmasta veljestä tuli Meksikon keisari Maksimilian I. Hänen isänsä luopui vaatimuksestaan valtaistuimeen ja Frans Joosef kasvatettiin kruununperijäksi. 13-vuotiaana hän aloitti Itävallan armeijassa everstin arvolla. Hän käyttikin univormua suurimman osan ajasta.

Euroopan hulluna vuotena 1848 Frans Joosef palveli Italiassa, jossa Lombardia-Venetsia oli kapinoinut Itävaltaa vastaa. Kun kapinointi levisi muualle valtakuntaan, Ferdinand luopui kruunusta ja Frans Joosef julistettiin keisariksi 2. joulukuuta Olmützissa. Hänen neuvonantajanaan toimi aluksi Felix Schwarzenberg, joka pyrki palauttamaan itsevaltiuden ja suurvalta-aseman. Vuonna 1848 myönnetty perustuslaki kumottiin seuraavana vuonna ja Frans Joosef sai itsevaltiaan aseman 1852.

Frans Joosef nai Baijerin prinsessa Elisabetinin eli Sissin vuonna 1854. Hän on tunnettu traagisesta kohtalostaan. Heidän ainoa poikansa, arkkiherttua Rudolf teki itsemurhan 30. tammikuuta 1889 Mayerlingin metsästysmajassa surmattuaan rakastajattarensa paronitar Maria von Vetseran. Tapausta väitettiin myös turvallisuuspalvelun tai Ranskan järjestämäksi murhaksi. Heidän kolme tytärtään olivat Sophie Friederike (1855–1857), Gisela Louise Marie (1856–1932) ja Marie Valerie (1868–1924).

1850-luvulla Itävaltaa seurasi sarja vakavia vastoinkäymisiä. Krimin sodan jälkeinen välirikko Venäjän kanssa, Itävallan-Sardinian sota Savoijin sukua ja Napoleon IIIn:tta vastaan. Vuonna 1859 Itävalta menetti Sardinialle Lombardia ja 1866 Venetsian. 1860-luvulla seurasi Itävallan-Preussin sota, jonka vuoksi Itävalta erosi kokonaan Saksan liitosta.

Uusabsolutismi epäonnistui, 1861 säädettiin perustuslaki ja 1867 tehtiin kompromissi Unkarin kanssa, joka sai samat oikeudet valtakunnassa kuin Itävalta. Frans Joosef kruunattiin Unkarin kuninkaaksi. Kaksoismonarkiasta käytetään nimeä Itävalta-Unkari. Vuonna 1876 Itävalta miehitti Bosnia ja Hertsegovinan ja vie Venäjältä sen voitot Venäjän–Turkin sodan jälkeen. Vuonna 1879 Itävalta solmi Saksan kanssa sotaliiton, johon Italiakin liittyi (kolmiliitto). Bosnia-Hertsegovinan liittäminen valtakuntaan laukaisi vuonna 1909 kansainvälisen kriisin.

Valtakunnassa alkoi olla 1880-luvulta alkaen ongelmia slaavien ja italialaistenkin vaatiessa yhtäläisiä oikeuksia, joita hallitus saksalaisten ja unkarilaisten vastustuksen takia ei antanut. Eteläslaavilaisilla alueilla alkoi suurserbialainen kiihotus, jota Venäjä tuki.

Arkkiherttua Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa murha Sarajevossa 1914 johti Itävalta-Unkarin ultimaatumiin Serbialle ja ensimmäiseen maailmansotaan. Itävalta piti aluksi puoliaan, mutta menetti voimansa aikaisemmin kuin Saksa. Keisari Frans Joosef kuoli kesken sodan tuoksinan 86-vuotiaana vuonna 1916 ja häntä seurasi Kaarle I.

Katso myös: Itävallan historia 1815–1918