Elämänvaiheet
Hayek väitteli vuonna 1921 oikeustieteen tohtoriksi. Vielä tuolloin hän oli sosialisti, mutta hänestä tuli liberaali, kun hän luki Ludvig von Misesain kirjat Sosialismi ja Liberalismi. Hän myös ryhtyi opiskelemaan valtio-oppi, jonka tohtoriksi hän väitteli vuonna 1923.
Kansallissosialismia vastustaneet Hayek ja Mises joutuivat poliittisista syistä lähtemään maasta 1930-luvulla. Hayek päätyi Britanniaan, jossa hänestä tuli John Maynard Keynesin elinikäinen ystävä.
Tämä sosiaalidemokraattisen taloustieteen isä sanoi Hayekin pääteoksesta Tie orjuuteen seuraavasti: Mielestäni tämä on suuri teos... Olen havainnut olevani moraalisesti ja filosofisesti samaa mieltä käytännössä kaikesta mitä siinä sanotaan; enkä ainoastaan samaa mieltä ylipäänsä vaan todella täysin samaa mieltä.
Vuonna 1950 Hayek siirtyi Britanniasta Chicagon yliopistoon ja vuonna 1962 Saksan Freiburgiin, missä hän kuoli 1992.
Ajattelu
Sekä kirjassaan Tie orjuuteen että myöhemmissä teoksissaan Hayek kirjoitti sosialismilla olevan vahva taipumus totalitarismiin keskussuunnittelun syrjäyttäessä yksilöiden edut taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hayek esitti, että voimavarojen jakamisesta, mikä johtaa niin sanottuun voimavarojen laskemisongelmaaninin. Tämä vallan keskittyminen johtaa väärinkäytöksiin ja fasismi. Kirjassaan The use of knowledge in society hän kirjoitti siitä, kuinka hintajärjestelmä jakaa ja yhdistää paikallisen ja henkilökohtaisen tiedon erilaistenkin halujen vallitessa yhteisöissä itsejärjestäytymisen myötä. Hayek kehitti käsitteen katallaksi kuvaamaan ”vapaaehtoisen yhteistyön hajautunutta järjestelmää”. Hän myös sanoi markkinatalouden olevan ainoa järjestelmä, jossa ihmiset, joilla oin hyvin erilaiset tavoitteet, voivat elää rauhanomaisesti rinnakkain.
Hayekin näki hintajärjestelmän ei niinkään suunniteltuna tai keksittynä, vaan pikemminkin pitkällä aikavälillä kehittyneenä tapana. Tämä johti hänet tutkimaan, kuinka ihmisaivot kykenisivät sopeutumaan tällaiseen kehitykseen, ja kirjassaan The sensory order hän ehdotti täysin Donald Hebbistä itsenäisesti konnektionistista oletusta: aivot muodostuvat yksinkertaisista aivosoluista, jotka vaihtavat paikallisesti keskenään signaaleja, joka on pohjana nykyiselle neuroverkkoteknologialleteknologialle sekä suurelle osalle nykyaikaista neurofysiologiaa.
Hayek ja konservatismi
Vaikka Hayek olikin suuren osan urastaan ”akateeminen hylkiö”, hänen työnsä saivat 1980- ja 90-luvuilla paljon huomiota Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa valtaan nousseiden ja taloudellisesti kohtalaisen vapaamielisten oikeistoinhallintojen myötä. Hayek vaikutti merkittävästi esimerkiksi Margaret Thatcher ajatuksiin, vaikka Thatcherin hallitus ei harjoittanutkaan puhtaasti Hayekin edustaman talousliberalismin mukaista politiikkaa. Tästä syystä Hayekia on usein kutsuttu uusliberaalilaiseksiksi tai uusoikeisto ja hänen oppejaan seuranneet Thatcher ja Reagan olivat uuskonservatismin perustajia. Myöhemmin Hayek kutsui itseään kuitenkin ”vanhaksi whigniksi” konservativismin perustajan Edmund Burke sanoman mukaan.
Myöhemmissä kirjoituksissaan Hayek pyrki etääntymään oikeistosta. Kirjoituksessaan Miksi en ole konservatiivi[1]
, hän sanoi konservatismin olevan käytännössä suunnatonta, autoritaarista sekä kyvytöntä moniarvoisuuteen ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Toisin kuin konservatiivit, Hayek vastusti etuoikeuksia ja vakiintuneita arvojärjestyksiä, yliluonnollisiin voimiin vetoamista ja julkisen vallan kasvua.
Katso myös
Aiheesta muualla
Hayekia suomeksi:
- Tie orjuuteen (The Road to Serfdom). Suom. Jyrki Iivonen. Tampere: Gaudeamus, 1995.
- Kohtalokas ylimieli (The Fatal Conceit). Suom. Joose ja Matti Norri. Jyväskylä: Art House, 1998.
Hayek-tutkimusta suomeksi:
- Petri Pajala. Pro gradu -tutkielma Yksilön demokraattinen vaikutusmahdollisuus legal democracy piirissä - Hayekin malli. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston valtio-opin laitos, 1997.
- Rami Leskinen. Pro gradu -tutkielma Konstruktivistisen rationalismin hylkäämisen perusteet Friedrich A. Hayekin filosofiassa. Turku: Turun yliopiston filosofian laitos, 2002.
.