www.all2know.com Google WWW All2know fi
  Etusivu Etusivu | Tietoja Tietoja 
  Navigaatio
» Etusivu
» Artikelkategorier
» Luettelo luetteloista
» Aakkosellinen hakemisto
» Kalenteri
» Arvottu artikkeli
» Muokkaa Aiheesta muualla
Viimeisimmät muutokset: 2007-11-10
  Tänne linkitetyt sivut 
Jupiter
1991
2001
1989
2. maaliskuuta
21. syyskuuta
29. lokakuuta
7. joulukuuta
1998
Galileo Galilei
Avaruusluotain
Atlantis (avaruussukkula)
Carl Sagan
Ganymedes
Kallisto
Tethys (kuu)
RCA 1802
Jet Propulsion Laboratory
Magellan-luotain
Jupiterin pilvet
Messerschmitt-Bölkow-Blohm
  Muut kielet 
daGalileo (rumsonde)
deGalileo (Raumsonde)
frGalileo (sonde spatiale)
noGalileo-sonden
svGalileo (rymdsond)
Luokka: Avaruusluotaimet Miehittämättömät avaruuslennot

Galileo (luotain)

Galileo oli NASAn suunnittelema avaruusluotainia, joka lähetettiin tutkimaan Jupiter ja sen suurimpia kuita. Se lähetettiin matkaan 18. lokakuuta 1989, ja saapui kohteeseensa 7. joulukuuta 1995laisesta. Nimi luotaimelle tuli Jupiterin neljän suurimman kuun löytäneestä italia tutkija Galileo Galileista.

Galileo koostui kahdesta erillisestä osasta. Luotain oli 339 kilogramman painoinen kapseli, jonka tehtävänä oli tutkia Jupiterin kaasukehää. Tämä osa kuljetettiin Jupiteriin Orbiterin pyörimättömässä osassa, josta se myös suunnattiin, sillä luotaimessa ei ollut moottoreita. Galileo aiottiin alun perin laukaista sukkulan avaruuteen kuljettamalla järeällä Atlas/Centaur-raketilla, joka olisi kyennyt antamaan riittävän nopeuden suoraan matkaan Jupiteriin. Koska Challengerin onnettomuuden jälkeen sukkulat asetettiin lentokieltoon ja Centaur-vaiheen sukkulaan ottaminen kiellettiin, Galileo lähti matkalleen yli kolme vuotta myöhässä. Perille Galileo saapui vielä enemmän myöhässä, Venuksen kautta tehdyn vauhdinhakumatkansa vuoksi. Vauhtia luotain otti myös Maan läheltä.

Io

Io

-kuun.]]

Luotaimen myöhästyminen johtui pääosin siitä, että suurin osa siitä piti suunnitella uudestaan, jotta se kestäisi Auringon lämmön vauhdinhakumatkallaan. Kun Galileon 4,8-metristä suurtehoantennia yritettiin avata, se ei avautunutkaan täysin, joten sen sijaan jouduttiin tyytymään matalatehoantenneihin. Luotaimen ensimmäisellä kierroksella Jupiterin ympäri tutkijat kehittivät sen pakkausmenetelmiä ja muita viestintäteknisiä asioita sekä päivittivät ohjelmistot. Näiden parannusten jälkeen, jotka nostivat lähetysnopeuden kymmenkertaiseksi, kuvista saatiin talteen 75%, ja arviolta 70% Galileon tieteellisistä tehtävistä saatiin toteutettua.

 Galileon iskeytyjä laskeutuu Jupiterin pilvien sekaan

Galileon iskeytyjä laskeutuu Jupiterin pilvien sekaan

Galileon emoaluksen eli Orbiterin korkeus oli 5,4 metriä (laskeutumisalus mukaan luettuna) ja leveys 4,8 metriä sekä massa luotaimen laukaisussa 2 223 kilogrammaa. Polttoainetta kokonaismassasta oli 925 kilogrammaa, ja aluksen (laskeutumisosan laitteineen) kuudentoista tutkimuslaitteen kokonaismassa oli 118 kilogrammaa. Tutkimuslaitteiden tuottama dataista tallennettiin nauhurilla, jonka nauhalta se sitten lähetettiin Maahan. Orbiterin tasapainotukseen oli kaksi eri tapaa, joista toinen oli pyöriminen. Orbiter rakentui pyörimättömästä ja pyörivästä osasta; se oli ensimmäinen tällaista yhdistelmätekniikkaa käyttänyt avaruusalus. Orbiterin suuntauslaitteet olivat pyörimättömässä osassa kuten myös moottorit, voimalayksikkö sekä suurin osa tietokone ja hallintaelektroniikasta. Magnetometriset anturit olivat 11-metrisen puomin päässä, jotta Orbiterin elektroniikka ei olisi vaikuttanut niihin. Ne tutkimuslaitteet, joiden tuli pysyä vakaina, sijaitsivat pyörimättömässä osassa. Luotaimen kameran CCD-kenno oli paljon tehokkaampi kuin yhdessäkään aikaisemmassa aluksessa. Aluksessa oli yksi neljänsadan newtonin ja kaksitoista kymmenen newtonin moottoria.

Koska radiosignaalin matka Maasta Jupiteriin ja takaisin kestää yli tunnin, Galileon tietokoneet toimivat aluksen muistiin tallennettujen ohjeiden perusteella. Ohjeiden muistissaoloaika vaihteli niiden kiireellisyyden ja myös ajanjakson mukaan. Aluksen lento-ohjelmisto osasi suojella Galileota ulkoisilta vaaratekijöiltä ja tietokoneongelmilta asettamalla aluksen järjestelmät turvalliselle tasolle. Tehtävän alussa Galileon kaksi isotooppiparistoa tuottivat 570 watin sähkötehon, mutta tehtävän loputtua enää 485 watin. Laskeutumisosa koostui jarrukilvestä, jonka tehtävänä oli hidastaa ja suojata alusta, sekä laskeutumismoduulista, jossa oli tutkimuslaitteet ja laskuvarjo. Maassa Galileota seurattiin Deep Space Networkynin avulla, ja saadut tiedot lähetettiin Jet Propulsion Laboratory, joka vastasi muun muassa Galileon lennosta. Galileo-luotain ohjattiin vuonna 2003 Jupiterin kaasukehään, mihin se tuhoutui.

1 Galileon laskeutumiskapselin syöksy Jupiterin kaasukehään
2 Lähteet
3 Aiheesta muualla

Galileon laskeutumiskapselin syöksy Jupiterin kaasukehään

Galileo-luotaimen Jupiterin ilmakehään syöksynyt laskeutumisosa, joka mittasi jonkin matkaa Jupiterin kaasukehän ominaisuuksia

Galileo-luotaimen Jupiterin ilmakehään syöksynyt laskeutumisosa, joka mittasi jonkin matkaa Jupiterin kaasukehän ominaisuuksia

Galileo-luotaimen mukana oli laskeutumiskapseli, jonka oli tarkoitus tehdä mittauksia Jupiterin kaasukehästä. Galileon 339 kg painava, 1,3 metrin läpimittainen suurta kulhoa muistuttava musta laskeutumiskapseli irtosi kiertolaisaluksesta heinäkuussa 1995, viisi kuukauttta enne törmäämistään Jupiteriin. Kapseli saapui Jupiterin kaasukehään huikealla 47 kilometrin sekuntinopeudella eli 170000 km/h ilman minkäänlaista jarrutusta. Se hehkui kuin meteori syöksyessään tihenevään kaasukehään. Koskaan ei oltu saavuttu minkään taivaankappaleen kaasukehään niin nopeasti. Kapselin lämpökilpi höyrystyi hieman alle pari minuuttia törmäyksen aiheuttamasta kitkasta. 152 kg:n painoinen lämpökilpi jonka oli melkein puolet luotaimen massasta, menetti painostaan 80 kg. Tämän jälkeen kapseli lensi alle äänen nopeudella syöksyen syvemmälle Jupiterin kaasukehään. Noin 0,08 bariin paineessa -160 C:ssa 50 km 1 barin pinnan yllä avautui apuvarjo. 2 km alempana aukesi päävarjo.

Galileon laskeutumisosa Nasan puhdastilassa

Galileon laskeutumisosa Nasan puhdastilassa

Pian kapseli leijui 2,5 metrin läpimittaisella laskuvarjolla, ja pudotti lämpökilpensä 5 km apuvarjon avautumista syvemmällä.

Niinpä pyöreä mittalaiteosa leijui alaspäin laskuvarjon varassa.

Kapseli alkoi lähettää tietoja Jupiterin ilmakehän valoisuudesta, paineesta, lämpötilasta, salamoinnista, tuulista. Ensimmäinen painetieto tuli korkeudelta, jossa oli 0,35 ilmakehän paine}}.  Alussa valoisuus vaihteli huomattavasti, kun kapseli liikkui osittain pilvisen taivaan alueella.
Noin 30 km:n syvyyteen tästä pudottuaan valoisuus heikkeni. Galileon laskeutumiskapselissa oli valoisuuden mittari, ei varsinaista kameraa. Sillä oli tarkoitus mitata Jupiterin pilvien alkukohta.
Paine oli siellä 0,6 bar ja tällä korkeudella arvioiden mukaan kumpupilvimäisiä ammoniakkipilviä.
Noin 40 km ylimpien cirruspilvien alla 1 barin painepinnalla lämpötila oli -107 astetta. Kapseli oli toiminut 88 minuuttia tähän asti.
Noin 130 km pilvien huipun alla oli 10 baria ja 63 astetta.

Lämpötila nousi odotettua nopeammin, ja kapselia heittelivät 700 km/h nopeudella puhaltavat tuulet, jotka olivat luultua voikmakkaampia. Galileon laskeutumisalueella oli odotettua pilvettömämpää ja kuivempaa. Uskotaan laskeutumiskapselin osuneen Jupiterin kaasukehän epätyypilliselle alueelle, 'kuumaan pisteeseen' joka muistuttaa joidenkin maan myrskyjen alasvirtausaluetta. }} Jupiterin kaasukehä on laskujen mukaan 5-baarin tason alapuolella konvektiovirtausten takia hyvin sekoittunut. Galileo-luotaimen mukaan pitoisuudet vaihtelivat. 5 baarin pinnalla ammoniakki, rikkivety ja vesi olivat arvioitua harvinaisempia. Sen sijaan alempana 10 baarin pinnalla ammoniakkia ja rikkivetyä oli kolme kertaa laskettua enemmän. Vesipitoisuus kasvoi jatkuvasti, ennen kuin yhteys luotaimeen katosi.

Luotain toimi ehkä 130 km:n matkan 23 ilmakehän paineeseen asti. Luotain leijui alas ensimmäisen pilvikerroksen pohjalle jatkaen alaspäin. Salamointia havaittiin olevan vain matkan päässä. Se ei havainnut ennustettuja vesipisarapilviä juuri ennen vaikenemistaan. Lämpötila oli siellä 152 °C. Luotain jatkoi matkaansa toimintakyvyttömänä pudoten 200 km pilvien huipun alle, missä oli 30 baria painetta ja 192 C. Sen jälkeen luotain vajosi yhä syvemmälle Jupiterin kuumaan, valtavan tiheään kaasukehään tuhoutuen asteittain korkeaan lämpöön ja paineeseen, ja saapuen Jupiterin nestemäisen vedyn vaippaan.

Lähteet

Aiheesta muualla

Tarjoaa Wikipedia, vapaa tietosanakirja. Aiheesta muualla. Kaikki teksti on saatavilla GNU Free Documentation License Aiheesta muualla.