Gazprom

| toimitusjohtaja = Aleksei Miller | puheenjohtaja = Dmitri Medvedev | kotipaikka = Moskova, Venäjä | avainhenkilöt = | palvelualue = | toimiala = Maakaasu, öljy, media, pankkitoiminta | tuotteet = | liikevaihto = 1 632 652 milj. ruplaa (2006) | liikevoitto = 495 323 milj. ruplaa (2006) | nettotulo = | henkilökuntaa = 432 000 (2006) | emoyhtiö = | tytäryhtiö = | omistaja = Venäjän valtio 50% | kotisivu = www.gazprom.ru | huomautukset = }}

Gazprom () on venäläinen maakaasu- ja öljykonserni. Lisäksi sillä on media- ja pankkitoimintaa. Gazprom muodostettiin vuonna 1989 Neuvostoliiton maakaasutoiminnoista yhdeksi yhtiöksi, joka yksityistettiin vuonna 1994. Gazprom on Venäjän suurin yhtiö, maailman suurin kaasuyhtiö ja maailman kolmanneksi suurin yhtiö. Se tuottaa 94 prosenttia Venäjän maakaasusta. Yhtiö on viime vuosina laajentunut öljyalalle.

Toiminta

Gazprom on jakautunut kymmeneksi alkutuottajayhtiöksi (etsivät kaasua, poraavat kaasua), jatkojalostavaksi yhtiöksi sekä tukku- ja vähittäisjakeluyhtiöiksi, kolmeksi Venäjän autonomisissa tasavalloissa toimivaksi yhtiöksi, viideksi itsenäiseksi yhtiöksi ja kahdeksi maakaasuputkiyhtiöksi.

Gazpromilla on lukuisia osakkuusyhtiöitä myös lännessä erilaisia liiketoimia varten. Suomessa toimiva osakkuusyhtiö on Gasum Oy. Gazprom vastaa myös Turkmenistanllein maakaasun viennistä Ukraina.

Gazprom tulee olemaan päätoimija uuden jättimäisen Štokmanin kaasukentän tuotannon aloittamisessa. Yhtiö on mukana 51 % osuudella Itämeren halki suunnitellussa Nord Stream-kaasuputkessa.

Gazprom siirtää pääkonttorinsa Moskovasta Pietariin lähitulevaisuudessa. Pääkonttorista on järjestetty arkkitehtikilpailu, jonka ehdotukset ovat kaikki vähintään 300 metriä korkeita pilvinpiirtäjiä.

Historia

Vuonna 1989 Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov uudisti hajanaisia ministeriöitä ja hän yhdisti öljy- ja kaasuasiat yhden ministeriön alaisuuteen. Muutaman vuoden kuluttua maakaasuasiat eriytyivät jälleen itsenäisiksi. Vuonna 1992 muodostettiin yksi julkinen osakeyhtiö, jota alettiin yksityistää muutaman vuoden kuluttua.

Kehitystä voi verrata öljy-yhtiöihin, jotka pirstoituivat täysin ja ajautuivat oligarkkien käsiin. Vuonna 1994 valtio omisti vain 40 prosenttia Gazpromista. Vastaavasti 15 prosenttia yrityksestä oli myyty toimivalle johdolle ja työntekijöille. Toimiva johto hallitsi yksityistämistä siten, että myynnit tapahtuivat suljetusti valituille henkilöille. Silloinen pääministeri Viktor Tšernomyrdin johti yhtiötä.

Vuonna 1998 Venäjän presidentti Boris Jeltsin erotti pääministeri Viktor Tšernomyrdinin. Samaan aikaan Venäjän valtion veroviranomaiset alkoivat vaatia verosaatavia Gazpromilta. Yhtiö maksoi siinä vaiheessa, kun viranomaiset olivat jäädyttäneet varat.

Vuonna 2001 Venäjän presidentti Vladimir Putin aloitti Gazpromin johdon vaihdattamisen. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Aleksei Miller ja hallituksen puheenjohtajaksi Dmitri Medvedev. Samana vuonna yritys laajeni media-alalle. Kremlin tukemana se osti puoliväkisin Venäjän poliittisen johtoon kriittisesti suhtautuneen televisiokanava NTV:n oligarkki Vladimir Gusinskiltä. Kaupan jälkeen televisiokanavan uutisointi muuttui neutraaliksi.

Vuonna 2004 Venäjän valtio osti lisää Gazpromin osakkeita, jolloin sen omistusosuus nousi 50 prosenttiin. Seuraavan vuonna Gazprom osti öljy-yhtiö Sibneftin oligarkki Roman Abramovitšilta ja siitä muodostettiin Gazprom Neft.

Vuoden 2006 tammikuussa Gazpromin osakkeet vapautuivat kaupankäynnin kohteiksi, jolloin Gazpromin paino MSCI kehittyvien markkinoiden indeksissä nousi 0,3 %:sta 4,7 %:iin. Samoihin aikoihin Gazprom sai oikeusistuimelta vapaat kädet ostaa lisää kaasuntuottajia. Muutama vuosi aikaisemmin anti-monopolisäädökset estivät tämän.http://www.kommersant.com/p733954/Gazprom_Gas_Production/

Brittiläis-venäläinen TNK-BP kärsi vuonna 2007 takaiskun Kovyktaellan maakaasulöydöksillä Irkutskin alue. Venäjän valtion peruutti porausluvan alueella. Tappion kärsinyt TNK-BP myi 66 prosentin osuutensa pois porausoikeudet omistaneesta Rusia Petroleum yhteisyrityksestä. Ostajana oli Gazprom 700–800 miljoonalla dollarilla. Kauppa oli analyytikkojen mukaan alihintainen.

Kesäkuussa 2007 Venäjän teollisuus- ja energiaministeri Viktor Hristenko ilmoitti antavansa itäisen Siperian porausoikeudet valtioenemmistöisille Rosneftita ja Gazprom yhtiöille. Yritykset haluaisivat tutkia erityisesti Sahalinin alue ja Magadanin alueita.

Aiheesta muualla

• Gaprom yhtiön nettisivut

Lähteet