Georg Henrik von Wright

Georg Henrik von Wright (14. kesäkuuta 1916, Helsinki – 16. kesäkuuta 2003, Helsinki) oli suomalainen filosofi ja myös yhteiskunnallinen ajattelija, joka piti itseään humanistinanana. Von Wright toimi professori Helsingin ja Cambridgen yliopistoinissa. Cambridgessa hän oli Ludwig Wittgenstein läheinen työtoveri ja seuraaja.

Von Wright oli johtohahmo nykyajan suomalaisessa filosofiassa. Hän erikoistui filosofiseen logiikkaan, analyysianin, kielifilosofia, mielenfilosofiaan sekä Charles Peircen läheiseen tutkimukseen. Hänen kirjallinen tuotantonsa voidaan jakaa kahteen osaan. Ensinnäkin hän kirjoitti analyyttistä filosofiaa ja filosofista logiikkaa. Toisaalta von Wright kirjoitti myös vapaamuotoisia yhteiskunnallisempia teoksia, kulttuurikritiikkiä ja esseitä humanistisessa ja osittain pessimistisessä äänensävyssä.

Elämä

Georg Henrik von Wright syntyi suomenruotsalaiseen sukuun, jonka alkuperä oli Skotlannissa. Kaksitoistavuotiaana hän kiinnostui muun muassa geometriasta ja luonnontieteistä. Myöhemmin hän tutustui enemmän filosofiaan lukien muun muassa Nietzscheä ja Schopenhaueriainin sekä Wilhelm Jerusalem teosta Einleitung in die Philosophie (suom. Filosofian alkeet).

Von Wright opiskeli filosofiaa Helsingin yliopistossa Eino Kailan oppilaana vuodesta 1934 valmistuen vuonna 1937.Pegasos Kirjailijakalenteri: Georg Henrik von Wright (1916-2003) . Filosofisen uransa alussa von Wright keskittyi logiikkaan ja tieteenfilosofiaan. Tässä hän sai paljon vaikutteita Kailan loogisesta empirismistä. Toisaalta häneen vaikutti myös Jakob Burckhardin humanismi. Vuosina 1937–38 hän matkusteli Itävallassa ja Italiassa.

Vuonna 1938 von Wright alkoi työstää väitöskirjaansa Cambridgessa Englannissa. Aluksi hän opiskeli C. D. Broadin oppilaana. Kuultuaan Wittgensteinin opettavan Cambridgessa hän hakeutui tämän kursseille vuonna 1939. Aluksi heidän välinsä olivat kylmät, koska von Wright ilmoittautui hänen luennoilleen lukukauden loppupuolella, ja koska tämä ilmoitti ettei voinut tapaamistilaisuudessa seurata Wittgensteinin luennointia puutteellisen kielitaitonsa vuoksi (tämä tekikin luennossaan häijyn huomion tästä, peittäen tämän löyhästi 'muihin samanlaisiin' kohdistetussa muodossa). Myöhemmin heistä tuli ystäviä. Sota-aikana von Wright oli vapautettu asepalveluksesta mutta työskenteli Valtion tiedotuslaitoksessa sotapropagandan tuotannossa.

Von Wright väitteli tohtoriksi vuonna 1941 väitöskirjalla The Logical Problem of Induction (Induktion looginen ongelma). Saman vuonna hän meni naimisiin Maria Elisabeth von Troilin kanssa. Von Wright toimi filosofian lehtorina Helsingin yliopistossa vuosina 1943-1946 ja filosofian professorina vuosina 1946-1961, sekä Cambridgen yliopiston filosofian professorina vuosina 1948-1951 Wittgensteinin seuraajana. Helsingissä von Wrightin oppilaana oli muun muassa Jaakko Hintikkalta. Cambridgessa hän sai vaikutteita Wittgensteinin lisäksi G. E. Moore.

Wittgensteinin kuoltua vuonna 1951 von Wrightistä tuli tämän myöhäiskauden kirjallisen perinnön toimittaja, ja hän kirjoitti useita artikkeleita työtoveristaan. Samana vuonna hän päätti myös palata takaisin Suomeen, koska halusi työskennellä Suomen hyväksi. Von Wrightillä oli kuitenkin edelleen useita kunniatehtäviä sekä Suomessa että muissa maissa. Hän oli Suomen Akatemian jäsen vuosina 1961-1986 ja akatemian esimiehenä vuosina 1968-1970, Suomen filosofisen yhdistyksennn puheenjohtaja vuosina 1962-1973 sekä Åbo Akademi kanslerina 1968-1977. Suomen ulkopuolella hän toimi muun muassa Tieteiden historian ja filosofian kansainvälisen unionin IUHPS:n (International Union of History of Philosophy and Science) johtajana vuosina 1963-1965, vierailevana professorina Cornellin yliopistossassa Ithaca vuosina 1965-1977 sekä ranskalaisen Institut international de philosophien johtajana vuosina 1975-1977.Kerkkonen, Juhani: 'Georg Henrik von Wright'. Conceptanalysis, Language and Logic.

Library of Living Philosophers -kirjasarjassa julkaistiin vuonna 1989on von Wrightille omistettu teos.Schilpp, Paul Arthur & Hahn, Lewis Edwin (toim.): The Philosophy of Georg Henrik Von Wright. Library of Living Philosophers. Open Court Publishing Company, 1990. ISBN 0-87548-372-0. Kyseiseen sarjaan pääsemistä pidetään filosofian alalla Nobelin palkinto verrattavissa olevana kunnianosoituksena.Rauhansalo, Minna: Akateemikko von Wrightin muistolaatta paljastettiin (Helsingin yliopisto) Von Wright kuoli Helsingissä 16. kesäkuuta vuonna 2003, pian 87:n syntymäpäivänsä jälkeen.

Filosofia

Nuoruudessaan von Wright kuului loogisen empirismin filosofiseen koulukuntaan, josta hän sai oppia Eino Kailalta. Myöhemmin hän luki itsensä kuuluvaksi analyyttiseen filosofiaan. Von Wright esitteli jo teoksessaan Looginen empirismi lyhyesti ne ajatukset, joilla hän myöhemmin vastusti loogista empirismiä. Von Wright sanoi itse filosofiasta, että sen menetelmä on looginen analyysi ja sen päähuolena on merkitysten selventäminen.

Von Wrightin tuotanto voidaan jakaa kahteen osaan. Ensinnäkin hän kirjoitti analyyttistä filosofiaa ja filosofista logiikkaa. Hänen 1951 julkaistut teoksensa, An Essay in Modal Logic (Tutkielma modaalilogiikasta) sekä Deontic Logic ('Deonttinen logiikka'), olivat merkkipaaluja sodan jälkeisessä formaalin modaalilogiikan nousussa ja sen deontologisessa tulkinnassa. Jälkimmäisen kautta von Wright on yksi nykyaikaisen deonttisen logiikan keksijöistä — hänen järjestelmänsä oli ensimmäinen tämän kaltaisen logiikan vakuuttava esitys, ja hän oli myös ensimmäinen joka käytti tällaisesta logiikasta termiä ”deontic”. Von Wright on käsitellyt tuotannossaan Wittgensteinia varsin laajasti, ja häntä on pidetty merkittävänä Wittgensteinin filosofian tutkijana ja asiantuntijana.

Toisaalta von Wright kirjoitti myös vapaamuotoisia yhteiskunnallisempia teoksia. Tässä suhteessa von Wright sai vaikutteita Oswald Spengleriltä, jonka pessimistisiin äänensävyihin läntisen sivilisaation tilasta von Wright osittain yhtyi. Kirjassaan The Myth of Progress hän kyseenalaistaa taloudellisen ja teknisen kehityksen todellista edistyksellisyyttä.

Teoksensa Tieto ja ymmärrys esipuheessa hän arvioi kaksoisrooliaan seuraavasti:

”Minulle on ollut kauan - ja on osaksi edelleenkin - ongelma, mikä on kahden kirjailijaminän, tiedemiehen ja esseistin, suhde toisiinsa. Ne eivät ole kaksi tykkänään eri minää. Olen aina ollut sitä mieltä, että molemmissa rooleissani esiinnyn filosofina. Mutta onko ammattifilosofin edustama filosofia samaa henkistä substanssia kuin esseisti-filosofin lukijoilleen tarjoama?”Kustannusosakeyhtiö Otava: Georg Henrik von Wright .

Tieteessä Von Wright kannattikin kaksijakoista käsitystä, jossa käytännöllinen syllogismi on ihmistieteille samaa, mitä peittävän lain malli on luonnontieteille. Näin hän korosti ihmistieteiden menetelmän omaleimaisuutta, ja katsoi näin olevansa ”analyyttinen hermeneutikko”.Sintonen 2002, s. 87-88.

Teoksia

Tärkeimmät teokset:

• The Logical Problem of Induction (väitöskirja, 1941)

• Den logiska empirismen (1943)

• Über Wahrscheinlichkeit (1945)

• A Treatise on Induction and Probability (1951)

• An Essay in Modal Logic (1951)

• Tanke och förkunnelse (1955; suom. Ajatus ja julistus, 1961)

• Norm and Action (1963)

• Logik, filosofi och språk (1957; suom. Logiikka, filosofia ja kieli, 1958)

• Varieties of Goodness (1963; suom. Hyvän muunnelmat, 2000)

• An Essay in Deontic Logic and the General Theory of Action (1968)

• Tieteen filosofian kaksi perinnettä (1970)

• Explanation and Understanding (1971)

• Handlung, Norm und Intention (1977)

• Humanismen som livshållning och andra essayer (1978; suom. Humanismi elämänasenteena, 1981)

• Wittgenstein (1982)

• Philosophical writings
  • Part I: 'Practical Reason' (1983)
  • Part II: 'Philosophical Logic' (1983)
  • Part III: 'Truth, Knowledge and Modality' (1984)

• Vetenskapen och förnuftet (1986; suom. Tiede ja ihmisjärki: suunnistusyritys, 1987)
• Minervan pöllö (1992)

• Att förstå sin samtid (1994)

• Six Essays in Philosophical Logic (1996)

• Ihminen kulttuurin murroksessa (1996)

• Tieto ja ymmärrys (1999; sisältö: Tiede ja ihmisjärki, Minervan pöllö ja Ihminen kulttuurin murroksessa)

• Mitt liv som jag minns det (2001)

Artikkeleita:

• 'Von Wright's 1964 Dyadic Deontic Logic System', julkaisussa Mind LX, no. 237, 1-15, 1951.

• 'Intellectual autobiography of Georg Henrik von Wright', teoksessa The Philosophy of Georg Henrik von Wright, toim. P. A. Schilpp ja L. E. Hahn, 1989.

Palkintoja

• Ruotsin akatemian Suomi-palkinto, 1968
• Stiftelsen Selma Lagerlöfs litteraturpris, 1993
• Tage Danielsson -priset, 1998

Kirjallisuutta

Viitteet

Lähteet

• Ahmavaara, Yrjö (1987): ”Kun filosofia hylkää tieteen ja palaa myyttiin”. Teoksessa , s. 328–331.

• Hacker, P. M. S.: 'Georg Henrik von Wright. Obituary'. Guardian, 4. heinäkuuta, 2003.

• Hertzberg, Lars: Walking and Talking with Georg Henrik von Wright.

• McGuinness, Brian: 'G. H. von Wright - Formative figure in the evolution of analytical philosophy'. The Independent, 24. kesäkuuta 2003.

• Sintonen, Matti: 'Empirismi ja positivismi' teoksessa Niiniluoto, Ilkka & Saarinen, Esa (toim.): Nykyajan filosofia. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26207-2.

Aiheesta muualla

• Georg Henrik von Wright , Helsingin yliopiston filosofian laitos.
• 'Uuden etsiminen vain intellektuaalisesti ei johda mihinkään'. Georg Henrik von Wright haastattelussa. niin & näin 2/1995.
• Georg Henrik von Wright - analyyttinen filosofi ja provokatiivinen pessimisti. Humanistilehti.
• Vain sisällyksetöntä leikkiä kaavoilla ja keinotekoisilla merkeillä? Filosofinen aikakauslehti niin & näin 2/2004.