Glam rockin edelläkävijäksi on joskus mainittu The Kinks, joka omaksui jo 1960-luvun puolivälissä imagoonsa vaikutteita homoseksuaalisesta alakulttuurista. Varsinaisesti glam rock syntyi 1970-luvun alussa. Tyylisuunnan kehittäjänä pidetään usein brittiläistä Marc Bolania. Muita tämän ajan arvostettuja glam rock -esiintyjiä olivat esimerkiksi David Bowie ja Lou Reed sekä sellaiset yhtyeet kuin The Sweet, Mott the Hoople ja Slade. Parodisemmalla otteella glamia edusti myös New York Dollsin. Glam-yhtyeiden musiikki kallistui usein protopunk, heavy metalin tai hard rockin suuntaan. Varsinaisista hard rock -yhtyeistä glam-vaikutteita omaksuivat muun muassa camp-henkinen Queen ja sarjakuvamainen KISSia. Unohtaa ei sovi myöskään kauhuromanttiseen glamiin jo 1960-luvulla suuntautunutta Alice Cooper, jota pidetään ensimmäisenä yhdysvaltalaisena glam rock -yhtyeenä.
Vaikka glam rock korosti pintaa ja ulkoista eleganssia, se ei välttämättä ollut sisällötöntä musiikkia. Monet 1970-luvun alkupuolen arvostetuimmista rocklevyistä ovat glam-yhtyeiden ja -artistien tekemiä. 1970-luvun lopulla punk- ja goottityylit kehittyivät glam-tyylin pohjalta.
1980-luvulla glam rock tuli uudestaan muotiin glam metalin muodossa. Sitä edustivat muun muassa Whitesnake, Mötley Crue, Twisted Sister, Hanoi Rocks ja Ratt. Tätä 1980-luvun glam-tyyliä, jossa oli myös punk-vaikutteita, on kutsuttu myös sleaze-tyyliksi tai glam and sleazeksi.
Noin vuosien 2004 ja 2005 tienoilla glam/sleaze-tyyli on palannut yhdeksi suomalaisen nuorisokulttuurin ilmiöistä. Sen uusia edustajia ovat mm. yhtyeet Negative, The Ark, Private Line ja Naked.