Gootti

Goottipukeutuminen

Gootin väitetään stereotyyppisesti pukeutuvan vain mustaan tai vähintään hyvin tummiin väreihin, kuten viininpunaiseen tai tummansiniseen ja että näitä tummia värejä käytetään miltei aina mustan kanssa. Todellisuudessa gootit käyttävät hyvin laajaa väriskaalaa pukeutumisessaan ja joillakin musta on vain sivuroolissa. Yleisimmät voimakkaat värit lienevät kirkkaanvihreä, vaaleanpunainen, punainen ja violetti. Myös kokonaan valkoiset asut ovat gooteilla aivan mahdollisia. Mikä tahansa kaupasta ostettu musta tai punainen tai punamusta paita ei kuitenkaan tee ihmisestä goottia, vaan usein gootit ostavat vaatteitaan goottivaateliikkeistä, joita on suurimmissa kaupungeissa, tai jos taitoa löytyy, valmistavat vaatteensa itse. Suomessa tunnetuin goottivaatteiden myyjä on helsinkiläinen liike Morticia

Alkuaikoinaan 1980-luvulla goottityyli erosi vielä huomattavasti nykyisestä. Tuolloisessa muodossaan tyyli oli sekoitus punkia ja nykyistä goottityyliä. 1990-luvulla siihen alkoi sekoittua mukaan viktoriaaninen pukeutumistyyli, jota monet naispuoliset gootit käyttävät yhä. Viktoriaaniseen tyyliin kuuluvat elegantit iltapuvut ja korsetit, väreinä usein musta ja lisänä erilaiset tummat värisävyt kuten viininpunainen. 2000-lukua kohden eri tyylisuuntausten kirjo kasvoi jo hurjiin mittoihin.

Goottiehostus

Meikkaaminen on monilla gooteilla, niin miehillä kuin naisillakin isona osana identiteettiä. Yleisimmin kasvoilla nähdään tumma silmämeikki, johon valkoinen puuteri luo kontrastia. Huulipuna on usein tummanpunaista tai mustaa. Kulmakarvoja voidaan korostaa tummalla kulmakynällä tai sen korvikkeella. Toiset nyppivät kulmakarvat kokonaan pois ja piirtävät ne haluamallaan tavalla uudestaan. Erilaiset, useimmiten suuret ja raskaat kasvolävistykset kuuluvat myös monien goottien vakiovarusteisiin.

On tietenkin myös gootteja, jotka puolestaan eivät juurikaan käytä kosmetiikkaa korostaakseen tyyliään, vaan keskittyvät ennemminkin esim. asusteisiin.

Goottikulttuurin sisäiset alaryhmät

Gootti-ilmiöllä on useita niin tyylillisiä kuin musiikillisiakin ala-ja sivuryhmiä, kuten deathrock, cyber, neofolk, industrial, post-punk ja fetish. Myös monet esim. death metal ja black metal- musiikin ystävät pukeutuvat goottityylisesti. Japanista peräisin olevalla Gothic Lolita -tyylillä on täysin erilainen lähtökohta: siihen ei esimerkiksi liity musiikki alkuunkaan niin selkeästi kuin länsimaiseen goottiuteen. Gothic Lolita -tyylissä vaatetus on etusijalla, elämäntyyli - jos sellainen on - tulee vasta toisena.

Alakulttuurin sisältö on nykyisin muuttunut niin kirjavaksi, etteivät goottityylin edustajat oikein itsekään osaa sanoa, mikä tekee ihmisestä gootin. Toisten mielestä gootit eivät koskaan hymyile, toisten mielestä oikea gootti juo vain punaviiniä ja kolmannen mielestä gootilla tulee olla paljon lävistyksiä. Pohjimmiltaan goottiskeneä ainoana yhdistävänä tekijänä pidetäänkin yleisesti musiikkia.

Sanan etymologia

Gootti-alakulttuuriin yhteys muinaiseen goottien kansaan on pelkästään välillinen ja kielenkäytöllinen. Renessanssin ajan italialaistaiteilijat, jotka katsoivat olevansa roomalaisten seuraajia ja pitivät Roomaa hävittänyttä germaanikansaa gootteja hävityksen ja barbarian synonyyminä, alkoivat kutsua halveksimaansa vanhaa taidetyyliä goottilaiseksi. Sana vakiintui ja neutralisoitui gotiikan taidekauden nimeksi. 1700-1800-lukujen vaihteen englantilaiset kauhuromantikot sijoittivat tarinansa usein 'goottilaisiin' linnoihin tms., mistä johtuen suuntausta alettiin kutsua goottilaiseksi kauhuromantiikaksi. Niinpä 1980-luvun kauhuromantiikkaa hyödyntänyttä rocksuuntausta alettiin nimittää goottirockiksi.

Kirjallisuutta

Baddeley, Gavin: Goth chic - johdatus pimeän puolen estetiikkaan (Like 2005). ISBN 952-471-503-1