Goottimetalli-nimityksen otti käyttöön rocklehdistö Paradise Lostin Gothic-levyn (1991) ilmestymisen jälkeen. Levyllä yhdistyivät deathistaista ja doom metal periytynyt raskaus ja brutaalisuus sekä goottirockista (muun muassa Joy Division, Fields of the Nephilim, The Mission, The Sisters of Mercy) peritty melodisuus ja dekadentti tunnelmatila. Ennen Paradise Lostia tätä tyyliä oli jo lähestynyt vähemmälle huomiolle jäänyt ruotsalainen Stillborn Necrospirituals-levyllään (1989). Stillborn toimi vaikuttajana niin Paradise Lostille kuin toiselle goottimetallin kulmakivelle Type O Negativellekin.
Tyylin synnyttäjänä voidaan pitää myös sveitsilläistä Celtic Frostia, joka toi varsinkin Into the Pandemonium -levyllään (1987) deathrock (muun muassa Christian Death) ja goottirock (muun muassa The Cure) -vaikutteita tummasävyiseen, kokeilevaan ja rujoon metallisoundiinsa. Nykyisistä yhtyeistä puhtaan goottimetallin esimerkkinä käyvät muun muassa portugalilainen Moonspell ja norjalainen Gothminister.
Monien mielestä goottimetalli pitäisi erottaa samoihin aikoihin kehittyneestä tunnelmametallisuuntauksesta (The Gathering, Within Temptation, Lacuna Coil) tai rock metal -yhtyeistä, kuten Sentenced ja Charonin. Usein myös Nightwish kaltaisten yhtyeiden (melodista metallia oopperalaululla) yhdistäminen goottimetallityyliin herättää kiistaa. Erimielisyys juontuu suurelta osin tyyleille alkusysäyksen antaneista levyistä ja artisteista. Esimerkiksi Paradise Lostin Gothic-levy toimi musiikillisena vaikuttajana sekä goottimetalli- että tunnelmametallityylejä kehittäneille orkestereille.