Syyt
Haimatulehduksen yleisimmät aiheuttajat maailmanlaajuisesti ovat
alkoholinkäyttö ja sappikivitautitulehdukset, joista johtuu noin 80 prosenttia tapauksista. Sairauden muita mahdollisia aiheuttajia ovat muun muassa hypertriglyseridemia,
virus,
vaskuliitit ja
fyysinen vamma. Sappi- ja haimatiehyiden
ERCP-tutkimuksen jälkeen osa henkilöistä sairastuu haimatulehdukseen. Jotkut lääkeaineet, kuten atsatiopriini, kortikosteroidit, tietyt diureetit ja tulehduskipulääkkeet, saattavat harvoin aiheuttaa haimatulehduksen.
[eMedicine. Khattas Ghoury, Samer S Deeba: Pancreatitis. ]
06.12.2006.
Oireet
Akuutin haimatulehduksen oireet ja vaikeusaste vaihtelevat paljon. Useimmat henkilöt sairastuvat lievään tautiin, mutta noin 20 prosenttia tapauksista on vaikeita haimatulehduksia. Yleisin oire on voimakas vyömäinen ylävatsakipu, joka voi säteillä selkään. Muita oireita ovat
oksentelu,
kuume, ruokahaluttomuus ja pahoinvointi. Vaikea haimatulehdus aiheuttaa noin 20-80 prosentille sairastuneista systeemisen tulehdusreaktion ja siihen liittyviä elinvaurioita samoilla mekanismeilla kuin esimerkiksi vaikea
palovamma,
monivamma tai
sepsis.
[Kylänpää L, Mentula P, Kemppainen E, Repo H, Haapiainen R, Puolakkainen P (2006). 'Vaikea akuutti haimatulehdus systeemisairautena - onko monielinvaurio ennustettavissa ja estettävissä?' Katsaus. Duodecim 122(5):563-9.]
Kroonisen haimatulehduksen oireita ovat vatsakipu, ripuli ja pahoinvointi. Toistuva tai krooninen haimatulehdus johtaa haiman toiminnan heikkenemiseen, mistä voi olla seurauksena diabeteksen puhkeaminen, kun haiman endokriininen osa ei enää tuota insuliinia. Haiman ruoansulatusentsyymien erityksen loppuminen aiheuttaa ruoka-aineiden imeytymishäiriöitä.
Diagnostiikka
Paras tutkimus haimatulehduksen seulontaan on virtsan trypsinogeeni 2:n määritys liuskakokeella. Virtsan tai seerumin kohonnut amylaasipitoisuus viittaa haimatulehdukseen, ja riittävän korkea arvo on diagnostinen, mutta amylaasipitoisuus ei korreloi taudin vaikeusasteeseen. Seerumin
lipaasipitoisuuden määrittämistä saatetaan myös käyttää. Haimatulehduksen vaikeusasteen selvittämisessä seurataan veren tulehdusarvoa eli
CRP:tä. Radiologisista tutkimuksista parhaat ovat vatsan varjoainetehosteinen
tietokonetomografia ja
magneettikuvaus, mutta myös ultraäänitutkimusta voidaan käyttää apuna.
[Puolakkainen P (2006). 'Akuutti haimatulehdus.' Duodecim 122(16):1997-9.]
Hoito
Haimatulehdus hoidetaan sairaalassa. Hoidon perustana on riittävä suonensisäinen nesteytys, hengityksen ja verenkierron tukeminen, huolellinen seuranta ja kipulääkitys. Jos haimatulehdus johtuu
sappikivitaudista, voidaan hoitona käyttää
ERCP:n yhteydessä tehtävää sfinkterotomiaa eli sappitiehyen pääteosan (pohjukaissuolinystyn) halkaisua, jolloin tiehyeeseen kiilautunut sappikivi saadaan poistettua. Vaikeaa haimatulehdusta hoidetaan profylaktisella antibioottihoidolla, nesteytyksellä sekä toisinaan leikkauksella, jossa poistetaan tuhoutunutta haimakudosta. Vaikeaa haimatulehdusta sairastava henkilö saattaa tarvita teho-osastohoitoa, ja kuolleisuus vaikeaan tautimuotoon on 2-16 prosenttia. Suurin osa kuolemista johtuu tulehduksen aiheuttamasta elinvauriosta. Haimatulehdus saattaa parantumisenkin jälkeen uusiutua, ja paras ehkäisykeino on alkoholin käytön välttäminen.
Epidemiologia
Akuutin haimatulehduksen ilmaantuvuus Suomessa on noin 70/100 000 vuodessa. Sairaus on viime vuosina lisääntynyt. Haimatulehduksen aiheuttaa Suomessa yleisimmin alkoholi (noin 70 prosenttia tapauksista) ja toisiksi yleisimmin sappikivitauti (20 prosenttia tapauksista).
Lähteet