Hammurabin valtakunta
Babylonian juonikas kuningas Hammurabi onnistui kärsivällisellä, taitavalla politiikallaan lopulta valtaamaan suunnilleen nykyisen Irakin kokoisen alueen. Hän käytti liittoutumia hyväkseen; hänen omakin armeijansa tosin oli voimakas. Hammurabi liittoutui jonkun tai joidenkuiden kanssa sotaan kolmatta osapuolta vastaan ja lähetti vähän omia joukkojaan alttiiksi, mutta osallistui saaliinjaolle laajentaakseen omaa aluettaan. Kun toiset sotivat täydellä teholla, Hammurabi kehitti samaan aikaan omaa armeijaansa heitä vastaan.
Hammurabin noustessa Babylonian valtaistuimelle vuonna 1792 (niin sanotun keskimmäisen kronologiananan mukaan 1728), Babylonia kuuluivat Babylonin lisäksi muun muassa Dilbat, Sippar, Kish ja Borsippa – melko pieni ala nykyisessä Keski-Irakissa sijaitsevan Babylonin ympäristöstä. Eteläisin kaupunki lienee ollut Marad.[Michael Roaf, The Atlas of Ancient Mesopotamia s. 180-] Mesopotamiassa oli viisi kohtuullisen suurta paikallista amorilaista, jotka kilpailivat keskenään.[Otavan suuri maailmanhistoria osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat s. 214-] Näitä olivat Babylonia Keski-Irakissa, Elam Lounais-Iranissa, Larsan Rim-Sinin valtakunta Etelä-Irakissa ja Zimri-limin Mari Itä-Syyriassa sekä Eshnunnan Amutpillin valtakunta ja Jamshad eli Aleppo Syyriassa. Kaikilla näillä kuningaskunnilla oli kymmenientuhansien miesten armeijat, ja ne kävivät sotia keskenään liittoutuen toisten suurten ja paikallisten pienten johtajien kanssa.
Babylonia oli pohjoisen Assyrian ja eteläisen Larsan välissä. Lisäksi idässä oli voimakkaan Dadushan johtama Eshnunna. Hammurabi oli alussa riippuvainen Assyrian suuresta kuninkaasta Shamshi Adad I:stä. Niinpä Hammurabi piti yllä ystävällisiä välejä pohjoiseen Assyriaan ja sen valtaaman Marin varakuninkaaseen. Silti Hammurabi lähetti Larsa avuksi joukkoja Urukia, Isiniä ja Jamutbalia vastaan.[Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, sivu 345]
Viidentenä hallitsijavuonnaan Hammurabi valloitti Isinin, Urukinin ja Nippur, ja neljä vuotta myöhemmin Rapiqun Eufratin yläjuoksulla ja Malqumin Tigriin varrella lähellä Dijalan suuta.
Kun Assyrian Smahshi-Adad I kuoli, voimatasapaino Mesopotamiassa heilahti rajusti. Noin kuudentena hallitsijavuonnaan Hammurabi valtasi pohjoisesta Jamshad-Adadin hallitseman Assyrian eteläisen osan. Toinen assyrilainen Ishme-Dagan piti hyviä välejä Babylonin kanssa. Hammurabi voitti Marin ja pieniä Assyrian vallan alla olleita vasalleja puolelleen. Tämän jälkeen oli pitkä tauko Hammurabin valloituksissa. Hänen 15. hallitsijavuonnaan tehtiin Elamia vastaan kolmiliitto Babylon–Larsa–Mari. Larsaa johti Rim-Sin ja Maria Zimrilim.
Alussa Larsa ja Mari sotivat Babylonian niukalla avustuksella Elamia vastaan Hammurabin kehittäessä omaa sotajoukkoaan ja linnoittaessa maataan.
30. Hammurabin hallitusvuonna Malgum, Eshnunna, subarilaiset eli Assur, Elam ja harvinaisesti Nawar-nimisen naisen hallitsema gutilaine liittokunta hyökkäsi kohti Babylonia, jonka armeija voitti liittoutuneet armeijat.[Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, sivu 347] Samana vuonna Hammurabi valtasi Elamin pääkaupungin Susan. Seuraavana vuonna, vuonna 1762 hän valtasi Etelä-Mesopotamiaa hallinneen Larsan, kukistaen sen vanhan kuninkaan Rim-Sinin. Hammurabi pani siellä toimeen maauudistuksen. Taistelut jatkuivat Mesopotamian omistuksesta vielä kaksi vuotta.
Vuonna 1757, noin viiden vuoden kuluttua uusien sotien alkamisesta Hammurabi hyökkäsi Mariin, ryöstäen Zimrilimin asunnon, mutta säästäen kaupungin väestön. Zimrilim lienee vallinnut jonkin aikaa vasallina, mutta kapinan jälkeen Zimrilim kukistettiin lopullisesti. Juuri tällöin Marin muurit lienee purettu.[Otavan suuri maailmanhistoria osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat s. 215] noin 450 kilometrin päässä Eufratin yläjuoksulla, kun marilaiset olivat huomanneet, mitä Hammurabilla oli tekeillä. Myös Eshnunna liittolaisensa Assyrian kanssa kukistui yhdeksän vuoden kuluttua Elamin tappiosta. Assur ja Ninive liitettiin Babyloniaan.
Näin Hammurabin valtakunta ulottui Persianlahdelta, Etelä-Mesopotamiasta Pohjois-Mesopotamiaan eli suunnilleen nykyisen Irakin alueelle. Jotkin myöhemmät lähteet tosin väittävät Hammurabin valtakunnan ulottuneen Van- ja Urmiajärvelle ja Välimerelleiiniin, Libanon asti, mutta tästä ei ole löydetty aikalaistodisteita.
Viimeiset kaksi hallitsijavuottaan jo vanha ja sairas Hammurabi rakennutti linnoituksia, ja valtakuntaa hoiti hänen poikansa Samsu-Iluna.
Hammurabin ajan yhteiskunta ja laki
Hammurabi hallitsi valtakuntaansa lahjomattoman virkamiehistön avulla. Hammurabi hallitsi itse temppelin omaisuutta, ja supisti pappien oikeuksia. Hän edisti Marduk]]in palvontaa luultavasti keskittääkseen valtakuntaa. [Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971, sivu 347-]
Kaivauksissa vuosina 1901-1902 löydetty Hammurabin laki oli tarkoitettu esikuvaksi, jonka mukaan oikeutta tuli jakaa, ja sen soveltaminen riippui jossain määrin tuomarista. Laki perustui monissa kohdin kostoon toisin kuin aikaisemmat sumerien lait. Tämä oli seemiläisille tyypillistä. Laki pyrki olemaan tasa-arvoinen, ankaran oikeudenmukainen ja suojelemaan köyhiä.
Laki ilmestyi vasta Hammurabin hallitusajan lopulla, ja sitä vastusti voimakas oppositio, jossa oli mukana kruununprinssi Samsu-Iluna, tuleva hallitsija. Lakikivi lienee ollut näytteillä Sipparissa, toisessa pääkaupungissa, jota Hammurabi suosi vanhuutensa aikana.
Lakia kuitenkin arvostettiin vielä pitkään Hammurabin kuoleman jälkeenkin. Hammurabi sanoo laissa vahvistaneensa sen, muttei laatineensa sitä. Silti Hammurabi vaikutti lain syntyyn.
Hammurabin ajan yhteiskunta oli vapautumassa temppelin ja palatsin omistuksesta, ja yksityinen maanomistus sekä maakaupat olivat lisääntymässä, minkä johdosta Hammurabin aikana kaikki asiakirjat laadittiin ensi kertaa akkadiksi. Myös sumerilaisiin kouluteksteihin ilmestyi akkadilaisia käännöksiä. Sumeri oli jo noin vuoteen 1900 eaa. mennessä jähmettynyt papiston ja sivistyneistön kieleksi.
Katso myös
Lähteet
Viitteet
Hammurabi
Hammurapi
Hammurabi
Hammurabi
Hammurabi
)
