Hans Asperger

Elämänvaiheet

Maalaistalossa Wienin ulkopuolella syntynyttä Hans Aspergeria kuvattiin etäiseksi ja yksinäiseksi lapseksi, jonka oli vaikea saada ystäviä. Hän oli kielellisesti lahjakas, ja erityisesti hän oli kiinnostunut itävaltalaisesta runoilijasta Franz Grillparzerista ja siteerasi usein tämän runoja luokkatovereilleen, joita ne tosin eivät kiinnostaneet. Hans Aspergerissa itsessään näyttääkin olleen lapsena hänen mukaansa sittemmin nimetyn oireyhtymän piirteitä. Hän kuului 1920-luvun nuorisoliikkeisiin.

Hän valmistui lääkäriksi 1931 ja sai ensimmäisen työpaikkansa vuotta myöhemmin Wienin yliopiston lastenklinikalta. Vuonna 1934 hän siirtyi psykiatriseen sairaalaan Leipzigiin.

Vähän ennen toisen maailmansodan päättymistä Hans Asperger perusti sisar Victorinen kanssa koulun 'autistista psykopatiaa' poteville lapsille. Koulu tuhoutui pommituksessa sodan loppuvaiheissa, sisar Victorine sai surmansa, ja paljon Hans Aspergerin tutkimustöistä joutui hukkaan. Tämän on väitetty viivästyttäneen autismin kirjon ymmärtämistä.

On epäselvää, mitä hän teki sodan alkuvuosina, mutta myöhemmin hän oli sotilaana Kroatiassa. Julkaistuaan tutkimuksensa vuonna 1944 hän sai vakituisen viran Wienin yliopistosta. Pian sodan jälkeen hänestä tuli kaupungin lastenklinikan johtaja. Myöhemmin hänellä oli virka sekä Innsbruckissa että Wienissä. Vuodesta 1964 hän johti SOS-lapsikyliä Hinterbrühlissä. Elämänsä aikana hän julkaisi yli 350 lääketieteellistä tutkimusta.

Aspergerin syndrooma

Asperger tunnisti neljässä pojassa käyttäytymis- ja lahjakkuusmallin, jonka hän nimesi 'autistiseksi psykopatiaksi'. Se tarkoitti autismia (minä) ja siihen liittyvää psykopatiaa (persoonallisuuden sairaus). Tähän malliin kuului 'empatian puute, vähäinen kyky luoda ystävyyssuhteita, yksipuolinen keskustelu, tiivis keskittyminen johonkin tiettyyn harrastukseen ja kömpelöt liikkeet'. Asperger sanoi Asperger-lapsia 'pikkuprofessoreiksi', koska nämä saattoivat puhua lempiaiheestaan hyvin perusteellisesti. Usein sanotaan, että tutkimus perustui vain neljään poikaan. Aspergerin tuntenut tohtori Günter Krämer Zürichistä sanoo, että se 'perustui yli neljänsadan lapsen tutkimiseen'. Hans Asperger luuli aluksi, että autistinen psykopatia (hänen alkuperäinen nimityksensä Aspergerin oireyhtymälle), voisi kehittyä skitsofreniaksi. Kuitenkin Hans Aspergerin tutkimista lapsista vain yhdelle kehittyi skitsofrenia. Myöhemmin on todettu, että skitsofrenia ei ole Asperger-aikuisilla sen yleisempää kuin muullakaan väestöllä.

Asperger oli varma, että monet lapset hyödyntäisivät erityislahjojaan aikuisina. Hän seurasi yhtä lasta, Fritz V:tä, aikuisikään saakka. V:stä tuli astronomian professori, ja hän ratkaisi Newtonin työssä virheen, jonka hän oli alun perin havainnut jo lapsena. Hans Aspergerin myönteinen asenne on hämmästyttävän ristiriidassa Leo Kannerin autismikuvauksen kanssa. Aspergerin syndroomaa pidetään usein toiminnallisesti korkeatasoisena autismina HFA.

Kansainvälistä Aspergerin vuotta 2006 vietettiin tohtori Aspergerin syntymän satavuotispäivän kunniaksi ja 25 vuotta sitten julkaistun, tohtori Wingin virstanpylvääksi tulleen tutkimuksen, juhlistamiseksi. Kansainvälisen Aspergerin vuoden taustalla on järjestö nimeltä Asperger Adults of Greater Washington.

Katso myös

Lähteet

Artikkeleita

Asperger, H. (1944), Die 'Autistischen Psychopathen' im Kindesalter, Archiv fur Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, pp.76–136.
Asperger, H. (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus, Acta paedopsychiatrica, 35, pp.136–145.
Asperger, H. (1979), Problems of Infantile Autism, Communication, 13, pp.45–52.

Kirjallisuutta

Uta Frith (ed.): Autism and Asperger Syndrome (Cambridge University Press, 1991; ISBN 0-521-38608-X) – tässä on Aspergerin artikkelin varustettuna huomautuksin.
Lorna Wing: Asperger's syndrome: a clinical account. In: PsycholMed 11 (1981) 115–129]