Ominaisuudet
Happimolekyyli (O
2) muodostuu kahden happiatomin liitoksesta, ja esiintyy kaasumaisena huoneenlämpötilassa. Happi on tärkeä ainesosa ilmakehässä, jossa sitä on 21 %. Nestehappi ja kiinteä happi ovat vaaleansinisiä, ja molemmat ovat hyvin
paramagneettisia aineita.
Otsoni (O3) on hapen ns. allotrooppinenssss muoto, jossa yhdessä molekyyliä on kolme happiatomia kahden sijasta. Korkealla ilmakehässä otsonikerros on välttämätön elämän säilymiseksi maapallolla, mutta alempana ilmakehässä esiintyessään otsoni on erittäin paha ympäristömyrkky ja suurina pitoisuuksina tappava.
Äskettäin on löytynyt neljäs allotrooppinen muoto O4, syvänpunainen yhdiste, joka syntyy paineistamalla O2 20 GPa:n paineeseen. Sitä tutkitaan rakettipolttoainekäyttöä varten, koska se on voimakkaampi hapetin kuin O2 tai O3.
Avaruudessa happea esiintyy Maan lähiavaruudessa suhteellisen runsaasti myös atomaarisena (O). Atomaarinen happi on aina 900 km korkeille satelliittien kiertoradoille asti ongelma, koska se reagoidessaan satelliitin pintamateriaalien kanssa muuttaa niiden säteily- ja absorbointi-ominaisuuksia, ja sitä kautta satelliitin lämpötilaa.
Happea voidaan valmistaa laboratoriossa vetyperoksidista (H2O2). Teollisuus valmistaa happea myös ilmakehästä alhaisessa lämpötilassa tislaamalla.
Suuremmissa paineissa happi voi olla myrkyllistä. Tietyt johdokset ja yhdisteet kuten otsoni, vetyperoksidi, hydroksyyliradikaalit ovat myös hyvin myrkyllisiä. Korkea happipitoisuus muodostaa tulipalo- ja räjähdysvaaran palavien aineiden kanssa. Esimerkiksi nestehappeen sekoitettuna hieno sahajauho muodostaa räjähdysaineen.
Käyttö

Nestemäistä happea
Teollisuudessa hapella on käyttöä voimakkaana hapettimena. Nestehappea käytetään nestemäistä ajoainetta käyttävissä
raketeissa hapettimena. Hapella on myös lääketieteellistä käyttöä sairaaloissa, etenkin anestesiassa ja hengityselinsairaiden hengitykseen. Lisäksi happea käytetään hitsauksessa sekä teräksen ja metanolin valmistuksessa.
Happi on elämän kannalta tärkeä alkuaine. Happikaasu on monille eliöille elinehto. Happi muodostaa vedyn kanssa vettä, joka on välttämätöntä elämän muodostumiselle. Maapallolle syntyessä elämää otsonikerroksen muodostuminen oli tärkeä vaihe, jotta elämä voisi siirtyä maalle, koska ilman otsonia eliöt altistuisivat liialliselle ultraviolettisäteilylle.
Historia
Puhdasta happea erotti salpietarista
Olaus Borrichius vuonna
1678, vuosisataa aiemmin saman menetelmän oli kuvannut Sendivogius joka oli myös esittänyt että tätä 'elämää ruokkivaa' ainetta löytyy ilmasta. Myöhemmin sen löysi myös
Carl Wilhelm Scheele vuonna
1771, mutta tätä löytöä ei heti tunnustettu. Itsenäisesti sen löysi
Joseph Priestley vuonna
1774. Kansainvälisen nimen
oxygenium antoi
Antoine Lavoisier 1774.
Katso myös
Aiheesta muualla