Harmaanorjanhirvikoira

Harmaanorjanhirvikoira on niin perinorjalainen koirarotu, että se on valittu Norjan kansalliskoiraksi. Rotu on Pohjoismaissa hyvin yleinen (esimerkiksi Suomessa kolmanneksi suosituin koirarotu), mutta muualla maailmassa melko harvinainen. Rodusta on olemassa myös tummempi versio, mustanorjanhirvikoira.

Ulkonäkö

Harmaanorjanhirvikoira on tyypillinen pystykorva lyhyine kehoineen, raskaine rakenteineen ja hyvine ryhteineen. Häntä on kiertynyt tiukalle kiepille, joka kaartuu jommalle kummalle puolelle selkää. Karvapeite on runsas mutta ei tiukka, silmät ovat tummat. Harmaanorjanhirvikoira on melko rotevarakenteinen, kestävä ja sietää hyvin sadetta sekä koleaa säätä. Rodun ihannesäkäkorkeus on 52 cm uroksilla (+3/-4) ja 49 cm nartuilla (+3/-4).

Luonne ja käyttäytyminen

Harmaanorjanhirvikoira viihtyy perhekoirana ja on täynnä tarmoa. Se on helppo koulutettava, mutta on ensisijaisesti ja enimmäkseen hyvä metsästyskoira sekä kävelykaveri.

Harmaanorjanhirvikoiraa on käytetty lähinnä kaikenlaiseen suurriistan metsästykseen, mutta enimmäkseen hirven ja karhun metsästyksessä. Se on myös hyvä vahtikoira ja on ollut vuosisatojen ajan tärkeä pihakoira Norjassa. Viikingit käyttivät sitä myös taistelukoirana.

Alkuperä

Harmaanorjanhirvikoira on melko vanha rotu, mutta tarkkaa syntyaikaa on mahdotonta sanoa. On melko varmaa, että rotu oli olemassa jo ennen viikinkiaikaa (vuosina 800-1500). Ensimmäisen kerran se oli esillä koiranäyttelyssä Oslossa vuonna 1877. Jotkut uskovat harmaanorjanhirvikoiran olevan suora seuraaja 'torvmosekoirasta', joka oli olemassa yli 5 000 vuotta sitten, mutta tämä on epävarmaa.

Nykyään DNA-kokeet osoittavat, että harmaanorjanhirvikoira ei ole niin vanha koirarotu kuin on tähän asti uskottu, ehkä vain 150-200 vuotta nykyisessä olomuodossaan. Mark Derr: Collie or Pug? Study Finds the Genetic Code (The New York Times, 21.5.2004)

Lähteet