Yleistä
HD DVD:llä on yhden kerroksen kapasiteetti 15
gigatavua, ja kahden kerroksen 30 gigatavua. Toshiba on ilmoittanut, että kolmikerroksinen, 45 gigatavuun yltävä levy on kehitteillä. HD DVD -levyn pintakerros on 0,6 mm paksu, sama kuin DVD:n, mutta 0,1 mm paksumpi kuin Blu-Ray.
Edut ja haitat
Edut
- Suurempi kapasiteetti (kuin DVD:llä) mahdollistaa paremman kuvan ja äänen.
- Vanhat DVD-tuotantolinjat on helppo muuntaa tuottamaan HD DVD:itä.
- HD DVD -soittimet ovat yhteensopivia DVD:n kanssa. (Myös Blu-ray -soittimet lukevat DVD- ja CD-levyjä.)
- Halvempi valmistushinta kuin Blu-raylla.
Haitat
- Pienempi kapasiteetti kuin Blu-Ray-levyillä. (Blu-raylla 66% suurempi per kerros)
- Jotkut elokuvayhtiöt (Disney/BVHE, Fox, Sony, MGM, Lionsgate) tekevät vain Blu-Ray-levyjä.
- Kolme suurta elokuvayhtiöitä tukijoina. (vrt. 6 suurinta Blu-ray)
Formaatin tulevaisuus
HD DVD:tä tukee neljä suurta Hollywoodin filmistudiota:
Warner Bros,
Paramount,
Universal Studios ja
Dreamworks joista kaksi jälkimmäistä vain HD DVD:tä. Kahdeksan studiota ovat Blu-rayn takana:
Disney/
Buena Vista,
Fox,
Sony,
MGM, Lionsgate,
Paramount ja
Warner Bros.
Syyskuussa 2006 Brittiläinen New Medium Enterprises -yhtiö ilmoitti keksineensä tavan tuottaa edullisesti monikerroksisia DVD-levyjä, joille voidaan tallentaa sekä HD DVD- että Blu-Ray-formaattia. Levyt toimisivat molempien formaattien soittimissa. Uudella tekniikalla tuotetun monikerroslevyn tuotantohinta on yhdeksän senttiä, tavallisen DVD-levyn hinnan ollessa kuusi senttiä. Uutta teknologiaa käyttävät prototyyppituotantolinjat käynnistetään vuoden 2007 alussa. Myös Warner Bros. on patentoinut tekniikan, jolla samalla DVD-levylle voidaan tallentaa eri formaateissa olevaa sisältöä.
20. elokuuta 2007 Paramount ilmoitti alkavansa tukea vain HD DVD -formaattia. Paramountiin kuuluvat Paramount Pictures, Dreamworks, Paramount Vantage, Nickelodeon Movies ja MTV Films.
Suojaus
HD DVD käyttää Blu-rayn tapaan AACS- eli Advanced Access Content System -salausta levyn sisällön suojaamiseen. Paitsi että jokaista julkaisuninimikettä kohti on avain (title key), on myös jokaisella lisensoidulla
mediasoittimella omat salausavaimensa (player key). Mediasoitin käyttää omakohtaista salausavaintaan avaamaan levylle talletetun nimikeavaimen, jolla levyn sisältö puretaan. Mikäli jokin mediasoittimen käyttämistä avaimista onnistutaan selvittämään, avain voidaan pudottaa uusista nimikkeistä, jolloin sitä ei voida käyttää uusien nimikekohtaisten avainten selvittämiseen. Tämä onnistuu kuitenkin ainoastaan, mikäli murtaja julkistaa avatun salausavaimen.
Vuoden 2007 alkupuolella uutisoitiin, että Muslix64-nimeä käyttävä krakkeri olisi murtanut AACS-suojauksen. Todellisuudessa itse suojausta ei murrettu, vaan krakkerit ovat vain löytäneet joidenkin HD DVD- ja Blu-ray-nimikkeiden salausavaimia mediasoitinten jäljiltä tietokoneen muistista, jolloin levyjen sisältö on pystytty kopioimaan. Tämä osoittaa kuitenkin PC:n suojaukseen kiinteästi liittyvän puutteen - mediasoittimen on pidettävä salausavainta jossain RAM-muistissa, jolloin se voidaan aina löytää, viimeistään virtuaalikoneen avulla. Tämän estämiseksi koko PC:n arkkitehtuuri pitäisi muuttaa, tai sitten levyn toistaminen PC:llä pitäisi estää kokonaan jättämällä avaimet yhdellekään mediasoittimelle myöntämättä. Sisällön murtaminen ei sinänsä tarkoita, että kopioituja levyjä voisi soittaa esimerkiksi erillisessä HD DVD -soittimessa.
Aiheesta muualla