Hedonismi

Hedonismi on elämänfilosofian oppi, joka asettaa mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman eettisen hedonismin mukaan 'mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi'.

Hedonismin pohjimmainen idea on ajatus siitä, että kaikki teot voidaan mitata sen mukaan, kuinka paljon nautintoa ne tuottavat. Yksinkertaistettuna hedonismi pyrkii saavuttamaan maksimimäärän nautintoa miinus tuska (tai muu vastaava nautinnon vastareaktioksi katsottava).

Samankaltaisia ajatuksia voi löytää John Stuart Millin klassista utilitarismista. Utilitarisimi on teoria, joka arvostaa tekoja niiden aiheuttaman hyödyn tai onnellisuuden perusteella, johon usein yhdistetään mielihyvä. Tämä ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy toimijan onnellisuuteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien onnellisuuden (vrt. individualismi ja kollektivismi).

Nykyisen hedonismin edeltäjiä

Kyreneläiset oli filosofinen koulukunta antiikin Kreikassa, joka uskoi, että on olemassa vain kaksi tunnetta: nautinto ja tuska. Heidän mielestään nautinto oli elämän korkein päämäärä. Kyreneläisten uskotaan vaikuttaneen voimakkaasti epikurolaisuuteen.

Epikurolaisuus oli hedonismin edustaja antiikin filosofiassa. Epikuros painotti rauhallista mielihyvää ja 'halun vähentämistä'. Epikurokselle nautinto oli kärsimyksen poissaoloa. Hän itse eli hyvin niukasti, syöden lähinnä leipää. Epikuros piti suurimpana ilona ystävien kanssa keskustelemista. Sen sijaan monet Epikuroksen seuraajat painottivat aistinautintoja, mikä antoi huonon maineen epikurolaisuudelle.

Katso myös

• Hedonismin paradoksi
• Moraali
• Etiikka

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

• The Hedonistic Imperative
• Epicurus (Epikuros)
• Mill
• Freud
• Christian Hedonism
• Articles critiquing Christian Hedonism
• Stanford Encyclopedia of Philosophy entry
• Article on attitudes toward pleasure in Judaism