Historia
Helsingissä 1900-luvun alkuvuosina herännyt kiinnostus jalkapalloon johti
Helsingin Jalkapalloklubin, silloin
Helsingfors Sparksbollklubin - Helsingin Potkupalloklubin perustamiseen. Vuoden 1906 lopussa suurluistelija
Franz Fredrik Wathén herätti ajatuksen jalkapalloilun erikoisseuran perustamisesta. Jo 1905 Helsingin Reipppaasta eronneet olivat perustaneet
Sportklubben Unitaksen. Helmikuussa 1907 Wathén toi ajatuksen uudelleen julki voimisteluillassa Kaisaniemen 'Lärkan koulussa'. Ajatus jäi kytemään ja toukokuussa hän johdatti eräästä harjoituksesta pojat Kaisaniemen vanhalle keilaradalle ja siellä tehtiin periaatteellinen päätös Helsingin Potkupalloklubin - Helsingfors Sparksbollklubin perustamisesta. Kesäkuun 19. päivänä 1907 kokoonnuttiin uudelleen samaan paikkaan ja niin syntyi
Helsingin Jalkapalloklubi - Helsingfors Fotbollsklub. Puheenjohtajaksi tuli kuin luonnostaan Fredrik Wathén. Pelipaidan väriksi tuli valkoinen ja
HJK:n tuttu sinivalkoraidallinen sai odottaa vuoteen 1911, jolloin peliasu vaihtui. Suomen mestaruudesta pelattiin cup-systeemillä ensimmäistä kertaa vuonna 1908, jolloin Unitasn voitti
Polyteknikkojen Urheiluseura finaalissa 4-1. Vuonna 1911
[1] 
HJK voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa Eläintarhan kentällä Helsingissä. Vuonna 1913 HJK järjesti ensimmäisen junioriturnauksen silloisen
Suomen suuriruhtinaskunnan alueella.
Suomen mestaruudesta kilpilliin cup-muodossa aina vuoteen 1930 asti. HJK ehti kerätä 7 mestaruutta cup-aikakaudella.
HJK:n 1930-luvun tähti oli Aatos Lehtonen, joka voitti sm-sarjan maalikuninkuuden viisi kertaa peräkkäin vuosina 1935-1939. 1936 olypialaisissa HJK:sta oli mukana Lehtosen lisäksi Kurt Weckström ja Armas Pyy. Sotien jälkeen alkoi pitkä menestyksetön kausi ja HJK saikin odottaa seuraavaa mestaruuttaan aina vuoteen 1964. Vuonna 1948 HJK sai ensimmäisen ulkomaalaisen valmentajan, kun englantilainen George Duke tuli Helsinkiin. Toinen merkittävä tapahtuma oli Mauno Rintasen siirtyminen ammatttilaiseksi Hulliiniin Englantiin. Hän oli ensimmäinen ulkomaille siirtynyt pelaaja HJK:sta. Vuonna 1959 Apu-lehti tuli HJK:n sponsoriksi ja pian lehden johtajana tuolloin ollut Olli Lyytikäinen tuli HJK:n hallitukseen. Tästä lähtien A-lehdet on ollut HJK:n sponsorina ja taustavaikuttajana.
1960-luku
1960-vuonna Helsingistä oli viisi joukkuetta pääsarjassa. HJK:n pelaajavalmentajaksi tuli
Aulis Rytkönen [1] 
, joka palasi ranskalaisesta
Toulouse FC:stä. Klubi putosi sarjasta 1962, mutta nousi heti seuraavana kautena takaisin. Nousukaudella hyökkäyskaksikko Jaakko Murtovaara-
Hannu Kankkonen tekivät yhteensä 72 maalia (34+38). Sen jälkeen HJK on pelannut pääsarjassa yhtäjaksoisesti. 1964 HJK voitti nousijana kultaa ja pääsi seuraavana kautena ensimmäistä kertaa Euroopan Cupiin, jossa kohtasi Manchester Unitedin. 1965 ja 1966 Klubi oli hopealla.
Vuonna 1967 HJK:n yleisökeskiarvo oli lähes 6600. Lisäksi kymmenessä HJK:n vuosien 1964-1969 kotiottelussa oli yli 10 000 katsojaa, ennätyksenä HJK-Haka-pelin 17 293 vuonna 1965. Ajan suuri tähti oli Kai Pahlman, joka keräsi ihastelijoita kuuluisalla banaanipotkullaan. HJK voitti ensimmäisen Suomen Cupinsa vuonna 1966.
1970-luku
Helsinkiläisessä jalkapalloilussa tapahtui uusjako, kun muut joukkueet putosivat sarjasta. Vain
Kiffen hätytteli kaupungin valtikkaa HJK:lta vuonna 1977, kun se oli lähellä voittaa mestaruuden HJK-kasvatti
Atik Ismailin johdolla. Seuraavana kautena Ismail palasi Klubiin ja voitti maalikuninkuuden 1978-79. Ismailista tuli samalla ensimmäisiä urheilijoita, jotka alkoivat esiintyä viihdepalstoilla ja sai enemmän huomiota siviilimaailman tempauksillaan, kuin kukaan jalkapalloilija häntä ennen. Vuonna 1974 HJK sai ensimmäisen eurovoittonsa, kun maltalainen Valletta FC kaatui lukemin 4-1. Naisten jalkapallo tuli HJK:n ohjelmistoon vuonna 1971 ja jääkiekko erosi omaksi Helsingin Jääkiekkoklubiksi vuonna 1972.
Vuonna 1979 HJK:n hallitukseen tuli Olli-Pekka Lyytikäinen [1]
, joka on siitä lähtien toiminut HJK:n taustalla ja on nykyään HJK:n hallituksen puheenjohtaja.
1980-luvulta Mestarien liigaan
|
|
| Aloituskokoonpano PSV-ottelussa
|
HJK jatkoi Helsingin valtiaana ja voitti mestaruuden neljästi 1980-luvulla. Atik Ismailin lyhyt visiitti ei onnistunut turkkilaisessa
Beşiktasissaanan ja palasi Klubiin kaudeksi 1979, mutta siirtyi vielä samana vuonna
Belgia. Ismail pelasi vielä kausilla 1981 ja 1983-84 Klubissa.
Klubista oli jo tullut HJK:n lempinimi. 1980-luvulla HJK sai kolme suurta voittoa eurocupeissa, kun sekä
Liverpool FC, Dynamo Dresden että
FC Porto kaatui kotikentällä. Myös AC Milania vastaan käytiin tiukka kamppailu
Olympiastadionilla. 1990-luvulla HJK sai uuden kilpailijan, kun
Finnairin Palloilijat nousi 1992 haastamaan Klubia Helsingissä. Vielä 1990 ja 1992 HJK voitti mestaruuden, mutta oli pudota sarjasta 1996.
Jari Litmanen pelasi kauden 1991 HJK:ssa. 1990-luvun alkupuolella HJK kärsi talousongelmista ja seurassa jouduttiin leikkaamaan kuluja ja ottamaan lainaa seuran johtajan Olli-Pekka Lyytikäisen johdolla. HJK käytti 1990-luvulla myös liekkilogoa
[1] 
.
Vuonna 1997 täytti 90-vuotta ja voitti mestaruuden Antti Muurisen johdolla. Juhlapelissä HJK kohtasi italialaisen Sampdorian ja voitti 3-0 Helsingissä. Seuraavana vuonna HJK [1]
näytti epäilijöile ja pelasi itsensä Mestarien liigaan. Karsintojen ratkaisevassa pelissä kaatui ranskalainen FC Metz Vesa Vasaran maalilla. Lohkovaiheeseen HJK:n vastustajaksi arvottiin portugalilainen SL Benfica, hollantilainen PSV Eindhoven ja saksalainen 1. FC Kaiserslautern. HJK:n liikevaihto nousi menestyksen ansiosta 5 miljoonan euroon, josta voittoa jäi 2 miljoonaa [1]
.
HJK käytti Mestarien liigan aikana vielä myös nimeä FC HJK Helsinki [1]
, josta jäi kansainvälisiin otteluihin nimi HJK Helsinki.
Seuraavana vuonna odotukset olivat korkealla UEFA-cupissa, kun vastaan asettui
Olympique Lyonnais. Lyon kuitenkin jyräsi Klubin Ranskassa ja voitti yhteismaalain 1-6.
Hjallis Harkimo lähti vuonna 1999 tekemään jalkapallobisnestä ja osti liigaan nousseen
PK-35:n ja muutti nimen FC Jokereiksi
[1] 
.
2000-luvun alun vuodet
FC Jokerit panosti hurjasti ja pakotti HJK:n nostamaan entisestään palkkoja, jotka olivat jo Mestarien liigan jälkeen nousseet. Samalla Harkimo puuhasi Helsinkiin uuden Finnair Stadiumin. Uusi stadion ei kuitenkaan tuonut maksavaa yleisöä ja FC Jokerit teki miljoonatappioita. Nousseet kulut veivät myös HJK:n pahoihin vaikeuksiin ja edes mestaruudet eivät paikanneet tappioita. HJK tekikin pelkästään kaudella 2002 yli 400 000 euron tappion
[1] 
. Harkimo lopetti toiminnan ja myi seuransa HJK:lle, josta tuli farmiseura
Klubi-04 vuonna 2004. Klubille tuli taas merkittävä eurovoitto, kun se voitti 2-1 Celtic FCin:n
UEFA-cup kotiottelussaan vuonna 2000. Jatkopaikka oli lähellä, mutta Chris Suttonin tekemä jatkoaikamaali vei skotlantilaiset jatkoon UEFA-cupin toiselle kierrokselle.
Jalkapalloilullisesti HJK:lla meni hyvin ja oli vuonna 2003 lähellä Mestarien liigan kolmatta karsintakierrosta ja varmaa UEFA Cupillein paikkaa, mutta hävisi niukasti MTK Budapest. HJK voitti kuitenkin taas seuraavana vuonna Veikkausliigan. Mestarien liigassa HJK taisteli 2. karsintakierrokselle, jossa hävisi niukasti vierasmaalilla Maccabi Tel-Aviville. Ratkaisevan pelin viime hetkillä Jukka Santala epäonnistui hyvässä maalintekopaikassa. Häviön tuskaa lisäsi se, että seuraavalla kierroksella Maccabin vastustaja, PAOK, käytti edustuskelvotonta pelaajaa ja Maccabille määrättiin 3–0 [1]
voitto toisesta pelistä. Kaudella 2001/2002 HJK:n naiset tekivät uroteon ja pelasivat itsensä UEFA Women's Cupin semifinaaliin asti. [1] 
Suurten rahallisten tappioiden jälkeen HJK leikkasi menoja ja linjasi itsensä nuorten kehittäjäksi, jonka tarkoituksena on kilpailullisen menestyksen lisäksi olla porttina omille junioreilleen ulkomaiden kentille. Atlantis FC, AC Allianssi kävivät lisäämässä paikallisjännitettä, mutta taloussotkujen takia hävisivät nopeasti kartalta. Vain espoolainen FC Honka sytytti aidon kipinän kaudella 2006 ja ensimmäinen derby pelattiin loppuunmyydyllä Finnair Stadiumilla. Kaudella 2006 HJK teki uuden Veikkausliigan katsojaennätyksen. Katsomossa oli keskimäärin 5580 katsojaa ottelua kohden, kauden huippuottelussa 10 770 silmäparia näki HJK:n voittavan FC Hongan 3-0. Rahallista voittoa kertyi 87 000 euroa.
HJK 100 vuotta
Vuonna 2007 HJK täyttää 100 vuotta ja ilmoitti tavoitteekseen Suomen mestaruuden, Suomen Cupin voiton, sekä vähintään 6000 katsojan keskiarvon
[1] 
. HJK ei saanut kaavailemaansa suurta peliä ulkomaalaista suurseuraa vastaan, vaan juhlisti perustamistaan klassikko-ottelussa valkeakoskelaista FC Hakaa vastaan 17. kesäkuuta, kaksi päivää ennen oikeaa perustamispäivämäärää, voittaen ottelun 2-1. Seura käyttää kauden 2007 ajan juhlalogoa
[1] 
.
Kaudella 2007 HJK:lla on kaksi paikallisvastustajaa. Vuosaaressa FC Viikingit nousi liigaan ja Espoossa FC Honka haastaa Klubin. 5. syyskuuta HJK erotti päävalmentajansa Keith Armstrongin, huonosti sujuneen kauden seurauksena.
Kannattajat
Tölikän Raiku oli ensimmäinen HJK:n kannattajaryhmä. Se perustettiin vuonna 1984. Se kuitenkin hiipui ja tunnelma jatkui hiljaisena. Menestys vuonna 1998 nosti huumaa ja
FORZA HJK [1] 
perustettiin. Se keräsi nopeasti lisää kannattajia
[1] 
ja tunnelma liigakatsomoissa parani. Vuonna 2000 fan club rekisteröitiin. Vähitellen virallisen kannattajayhdistyksen jäsenmäärä hipoi jo 200 kannattajaa. Se myös myy omia fanituotteitaan. Kaudella 2006 katsomoon ilmestyi toinen kannattajaryhmä
Sakilaiset, joka muodostuu lähinnä vanhoista FORZA:n jäsenistä.
Vaikka HJK pitkään miellettiin töölöläiseksi porvarijoukkueeksi on tämä leima kadonnut ja nykyään kannattajat tulevat eri yhteiskuntaluokista ja myös töölöläiskeskeisyys on vähentynyt. Tähän on vaikuttanut muiden vahvan identiteetin omanneiden helsinkiläisseurojen katoamiset, sekä yhteiskunnassa tapahtunut kehitys. Esimerkiksi Mestarien liigan lohkopelien aikaan HJK:sta tuli lähes koko Suomen edustaja.
Seuran tunnussävelmäksi on noussut Vexi Salmen sanoittama HOO-JII-KOO [1]
, joka perustuu englantilaisten Daniel Boonen ja Rod McQueenin säveltämään Blue is the Colour-kappaleeseen. Englantilainen alkuperäisversio on tunnettu Chelsea FC:n kannatuslaulu [1]
. HJK:n edustusjoukkue lauloi itse ja levytti kappaleen ennen kautta 1973.
1960-luvulla perustettiin HJK:n Futistrio [1]
, joka soitti eri HJK- ja jalkapalloaiheisia lauluja. Yhtyeessä soittivat HJK:n pelaajista Kai Pahlman, Kaj Österberg ja Paavo Heinonen.
Myöhemmin Pahlman veti myös Futiskvartettia.
HJK avasi kauden 2007 alussa oman fanituotemyymälän,
HJK Shopin 
, Finnair Stadiumin yhteyteen.
[1]
">
Yleisömäärä Finnair Stadiumin aikana [1] 
HJK siirtyi Finnair Stadiumille kesken kauden 2000.
| Kausi
| Keskiarvo
| Suurin
| Muutos %
|
| 2000*
| 3 976
| 10 303
| +36,2
|
| 2001
| 3 818
| 6 156
| -4,0
|
| 2002
| 2 770
| 4 621
| -27,5
|
| 2003
| 3 646
| 7 716
| +31,6
|
| 2004
| 3 594
| 5 150
| -1,4
|
| 2005
| 4 684
| 7 790
| +30,3
|
| 2006
| 5 580
| 10 770
| +19,1
|
| 2007
| 4 848
| 8 733
| -13,0
|
Stadion

Olympiastadion ja Finnair Stadium
HJK pelaa Finnair Stadiumilla
[1] 
, joka rakennetettiin Hjallis Harkimon aloitteeesta nostamaan Helsingin stadiontilanne ajanmukaiseksi. Stadionin kapasiteetti on 10 770, mutta pääkatsomon yläosa pidetään säästösyistä kiinni. Tämän takia käytössä oleva kapasiteetti on noin 8000. Kaudella 2006 yläosa oli poikkeuksellisesti auki pelissä FC Honkaa vastaan.
Stadion on osoittautunut epäkäytännölliseksi ja huonosti suunnitelluksi. Heti ensimmäisillä kausilla stadionin nurmi kärsi suunnitteluvirheestä, joka ohjasi lämpöä nurmen lämmitysputkistoon ympäri vuoden ja kuivatti juuriston. Myös päätyjen kattamattomat terassit ovat osoittautuneet huonoksi ratkaisuksi, koska sateen sattuessa yleisö joutuu viettämään tauot taivasalla. Myös katoksen avoimuus takaa on johtanut siihen, että sade pääsee kastelemaan yleisön. Lisäksi päätykatsomot ovat hyvin loivia, joka johtaa huonoon näkyvyyteen. Kannattajia on harmittanut stadionin avoimuus myös siitä syystä, että tunnelma karkaa stadionilta. Kentän toiseen päätyyn ei suurestakaan kannattajaryhmästä kuulu käytännössä mitään. Kovan tuulen sattuessa tämä vain korostuu ja tunnelmaa kärsii entisestään. HJK on suunnitellut katsomon taakse tulevia pleksilevyjä. Kesällä 2006 Ylenn Uudenmaan uutiset kertoivat jo tulevista parannuksista, mutta nämä ajatukset on jouduttu panemaan jäihin.
Ennen lopettamistaan Harkimo sai stadionille jalkapalloväen vastustuksesta huolimatta hankittua ns. keinonurmen. Ensimmäinen versio osoittautui huonoksi ja vaihdettiin alkukaudesta 2006 uuteen ns. kahden tähden jalkapallonurmeen. Kummatkin keinonurmet ovat UEFA:n rahoittamia tutkimusprojekteja. Joka kaudella ennen eurocup-pelejä nurmi joutuu UEFA:n tarkkoihin testeihin. Jos nurmi ei läpäise testejä joutuu HJK etsimään uuden pelipaikan.
Suuret europelit HJK pelaa Helsingin Olympiastadionilla.
Ennen Finnair Stadiumia HJK pelasi liigapelit Töölön pallokentällä, joka tunnettiin myös nimellä Bollisiaia. Bolliksen jo ränsistymään päässyt katsomo purettiin, kun uutta Finnair Stadium ryhdyttiin rakentamaan 2000-luvun vaihteessa. Rakentamisen ajan Olympiastadion toimi HJK:n kotikenttänä. Kesällä 2006 HJK pelasi yhden pelin evakossa uusitulla Bolliksella, kun Finnair Stadiumille vaihdettiin uutta keinonurmea.
FIM-kenttä on HJK:n oma harjoituskenttä, joka sijaitsee entisen Saharan-kentän paikalla. FIM-kentällä on myös tekonurmi. Lisäksi stadion alueella sijaitsee toinen tekonurmi, hiekkatekonurmi sekä kaksi kaupungin ylläpitämää nurmikenttää.
Suuret ottelut
- HJK-IFK Mariehamn: pelistä on muodostunut perinteinen helatorstain ottelu, johon maarienhaminalaiset tulevat suurella joukolla kannattamaan omiaan. Peli alkaa perinteisesti klo 14.00. Helsingissä ottelut ovat aina päättyneet tasapeliin.
- HJK-FC Lahti: pelistä on muodostunut moderni klassikko lähinnä kannattajien kuumien välien johdosta. Myös joidenkin pelaajien siirtyminen Lahden ja Helsingin välillä on lisännyt jännitettä.
- HJK-FC Honka: ensimmäisenä Hongan Veikkausliiga-kautena ottelu oli loppuunmyyty (10 770). Tapiolassa kaudella 2007 portit jouduttiin sulkemaan, koska stadionin kapasiteetti ei riittänyt.
- HJK-TamU: viime vuosina nämä joukkueet ovat taistelleet mestaruuksista useaan otteeseen. Kauden 2006 ratkaisussa useita satoja tamperelaisia matkasi Helsinkiin. [1]
- HJK-FC Viikingit 2007: Ensimmäinen HJK:n isännöimä Stadin derby sitten FC Jokerien aikojen. Itähelsinkiläisille on varattu Finnair Stadiumin pohjoispääty. Peli pelataan maanantaina 6.8.2007. Kaudella 2007 Vuosaaren Montun kapasiteetti ei riittänyt ja ihmiset joutuivat istumaan rinteissä.
- HJK-FC Haka: HJK-Haka-peliä on pidetty erityisenä jo 1960-luvulta: peli mainitaan esimerkiksi Junnu Vainion kappaleessa Mä en muista mitään vuodelta 1969. Veikkausliigan aikana joukkueet ovat vieneet mestaruuksista yli puolet ja yleensä kamppaileet niistä keskenään. Vuoden 2001 mestaruus ratkesi viimeisessä pelissä Valkeakoskella Hakalle HJK:ta vastaan. Maakuntalaisten halu voittaa helsinkiläiset on tässä ottelussa puhtaimmillaan. HJK:n 100-vuotisjuhlaottelu pelattiin FC Hakaa vastaan.
- Lisäksi ottelut HJK-TPS, KuPS ja FC KooTeePee (KTP) ovat perinteisiä otteluita, joiden merkitys on tosin laskenut 1960-ja 70-lukujen ajoista.
Talous
HJK yhtiöitettiin 2000-luvun alussa. HJK Oy:n osakkeista omistaa Olli-Pekka Lyytikäinen, yhdessä siskonsa ja perheyhtiönsä A-lehtien kautta, kaksi kolmasosaa.
HJK:n budjetista sponsoritulot muodostavat yli puolet, noin 60-70 prosenttia [1]
. Yleisötulot tuovat noin 20 prosenttia [1]
. Vaikka yleisömäärä on kohonnut huomattavasti parin viime vuoden aikana, niin yleisötulot eivät ole nousseet. Eurocupeista saatavat palkintorahat [1]
muodostavat tärkeän tulonlisän, mutta vaihtelevat rajusti menestyksen mukaan. Budjetin loppuosa on viime vuosina rakentunut myös pelaajamyyntien varaan ja on johtanut välillä pelaajien myynteihin kesken kauden ratkaisuvaiheiden.
Suomen Palloliitto ei maksa liigaseuroille palkkioita sarjasijoituksista. Syksyllä 2006 Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen lupaili tukea eurokentille selvinneille, mutta asiasta ei ollut toukokuuhun 2007 mennessä kuulunut mitään. Vain Suomen Cupin finalistit saavat pienen palkkion menestyksestä.
Veikkausliigan ja Urheilukanavan välinen tv-sopimus ei tuo rahaa seuroille. HJK:lla oli merkittävä tv-sopimus MTV3:n kanssa 2000-luvun alussa, mutta se vaikutti negatiivisesti yleisömäärään stadionilla [1]
. Veikkausliigalta tuleva suora tulo kattaa lähinnä tuomaripalkkiot ja muita vastaavia kuluja.
Fanituotteista odotetaan tärkeää tulonlähdettä. HJK:lla on sopimus Adidaksen ja Stadiumillain kanssa, joka antaa niille yksinoikeuden valmistaa HJK-logolla varustettuja tuotteita. HJK myy tuotteita omassa kaupassaan Finnair Stadium ja Stadiumin liikkeissä. Keväällä 2007 HJK avasi uuden nettikaupan. Pääsponsorit kaudella 2007 ovat islantilainen Glitnir, ruotsalainen ONOFF ja Apu-lehti.
Mestarien liigan miljoonat
Kaudella 1998/1999 HJK sai kokonaisuudessaan Mestarien liiga-menestyksestään UEFAnlta lähes 2,8 miljoonaa euroa. Pääsyliputulot olivat noin 0,83 miljoonaa euroa ja muita tuloja kertyi 50 000 euroa. Lisäksi HJK myi kaudella Mika Kottila ja Jarkko Wissin yhteensä runsaalla 800 000 eurolla. Menoja kertyi 1,75 miljoonaa. Tulos Mestarien liigasta ja pelaajamyynneistä oli siis noin 2,75 miljoonaa euroa.
Seuraavana kautena HJK:n toimitusjohtajana toiminut Erkki Alaja ja muu johtokunta panosti ankarasti joukkueeseen, jotta menestys jatkuisi. HJK:n tuloja ja menoja oli tarkoitus nostaa huomattavasti. Esimerkiksi pelaajien palkkiot kaksinkertaistuivat. Kausikortteja piti myydä tuhat ja samalla nostaa selvästi sponsori- ja pääsylipputuloja. Samalla FC Jokeritn tuli nostamaan Hjallis Harkimo rahoilla kilpailua ennennäkemättömälle tasolle.
HJK:n ensimmäinen panostus oli Finnair Stadium, johon se osallistui miljoonalla markalla (167 000 euroa). Toinen menoerä oli verottajan vaatimat liki 70 000 euron jälkiverot, jotka johtuivat vuosien 1997 ja 1998 puutteellisista verotiedoista. HJK:ssa oli jo pitkään ollut kulttuurina huoleton taloudenpito ja jos verotarkastus olisi ollut pitemmältä ajalta olisi jälkivero ollut huomattavasti suurempi.
Kausi 1999 oli täydellinen floppi taloudellisesti. Erkki Alajasta ei ollut toteuttamaan visioitaan ja kaikki tulot romahtivat. Alaja käytti rahaa vastuuttomasti ja samalla kukaan ei huolehtinut sponsorisopimuksista. Kun joukkuekaan ei houkutellut ihmisiä katsomoon läheskään budjetoidusti suli miljoonapotista lähemmäs 650 000 euroa. Tappiot jatkuivat seuraavilla kausilla ja vain pelaajamyynnit saivat tuloksen nollaan. Suurimpana syynä oli yleisömäärien huono kehitys Finnair Stadiumista huolimatta ja ilmaislippujen suuri osuus pääsylipuista. Esimerkiksi kauden 2006 jälkeen yleisötulot eivät olleet nousseet, vaikka itse yleisömäärä nousi noin 900 katsojalla.
Joukkue kaudella 2008
|
Todennäköinen aloituskokoonpano kaudella 2007
|
|
|
(*=sopimus katkolla, jatko mahdollinen)
Lainassa
| Nimi
| Numero
| Kansalaisuus
| Sopimus (HJK)
| Lainaseura
| Laina-aika
|
Pelaajasiirrot kausi 2008
Tulleet
Lähteneet
Muu henkilöstö
- Kari Haapiainen (toimitusjohtaja)
- Tuomo Saarnio (urheilutoimenjohtaja)
- Markku Peltoniemi (joukkueenjohtaja)
- Abdou Talat (valmentaja)
- Sasu Setälä (valmentaja)
- Markku Palmroos (maalivahtivalmentaja)
- Olli Puranen (huoltaja)
- Tuomas Brinck (lääkäri)
- Hannu Kanerva (hieroja)
Saavutukset
Jalkapallo
- Suomen mestari: 1911, 1912, 1917, 1918, 1919, 1923, 1925, 1936, 1938, 1964, 1973, 1978, 1981, 1985, 1987, 1988, 1990, 1992, 1997, 2002, 2003 (21)
- SM-hopea: 1921, 1933, 1937, 1939, 1956, 1965, 1966, 1982, 1983, 1999, 2001, 2005, 2006 (13)
- SM-pronssi: 1954, 1968, 1969, 1974, 1976, 1979, 1980, 1986, 1993, 1994, 1995 (11)
- Suomen Cupin voittaja: 1966, 1981, 1984, 1993, 1996, 1998, 2000, 2003, 2006 (9)
- Suomen Cupin hopea: 1975, 1985, 1990, 1994 (4)
- Liigacupin voittaja: 1994, 1996, 1997, 1998 (4)
Jääpallo
- Suomen mestari: 1921, 1923, 1924, 1928, 1937 (5)
Jääkiekko
- Suomen mestari: 1929, 1932, 1935 (3)
- Suomen Cupin voittaja 1970 (1)
HJK Euroopassa
- Q = karsintakierros
- 1R = ensimmäinen kierros
| Kausi
| Kilpailu
| Kierros
| Maa
| Vastustaja
| Tulos
|
| 1965/66
| Euroopan Cup
| Q
|
| Manchester United
| 2-3, 0-6
|
| 1967/68
| Cup-voittajien Cup
| 1R
|
| Wisla Kraków
| 1-4, 0-4
|
| 1972/73
| UEFA Cup
| 1R
|
| Hvidovre IF
| luovutus
|
| 1974/75
| Euroopan Cup
| 1R
|
| Valletta FC
| 0-1, 4-1
|
|
|
| 2R
|
| Åtvidabergs FF
| 0-3, 0-1
|
| 1975/76
| UEFA Cup
| Q
|
| Hertha Berlin
| 1-4, 1-2
|
>
| 1979/80
| Euroopan Cup
| 1R
|
| Ajax Amsterdam
| 1-8, 1-8
|
| 1982/83
| Euroopan Cup
| 1R
|
| Omonia Nicosia
| 0-2, 3-0
|
|
|
| 2R
|
| Liverpool FC [1]
| 1-0, 0-5
|
| 1983/84
| UEFA Cup
| Q
|
| Spartak Moskova
| 0-2, 0-5
|
| 1984/85
| UEFA Cup
| Q
|
| FK Dynamo Minsk
| 0-4, 0-6
|
>
| 1985/86
| Cup-voittajien Cup
| 1R
|
| KS Flamurtari Vlorë
| 3-2, 2-1
|
|
|
| 2R
|
| Dynamo Dresden
| 1-0, 2-7
|
| 1986/87
| Euroopan Cup
| 1R
|
| APOEL Nicosia
| 0-1, 3-2
|
| 1988/89
| Euroopan Cup
| 1R
|
| FC Porto
| 0-3, 2-0
|
| 1989/90
| Euroopan Cup
| 1R
|
| AC Milan
| 0-4, 0-1
|
| 1991/92
| Mestarien liiga
| 1R
|
| Kiovan Dynamo
| 0-1, 0-3
|
| 1993/94
| Mestarien liiga
| Q
|
| Norma Tallinn
| 1-1, 1-0
|
|
|
| 1R
|
| RSC Anderlecht
| 0-3, 0-3
|
| 1994/95
| Cup-voittajien Cup
| Q
|
| B71 Sandur
| 5-0, 2-0
|
|
|
| 1R
|
| Besiktas JK
| 0-2, 1-1
|
| 1995/96
| Intertoto Cup
| Lohko
|
| FC Girondins de Bordeaux
| 1-1
|
|
|
| Lohko
|
| Bohemians
| 3-2
|
|
|
| Lohko
|
| IFK Norrköping
| 1-1
|
|
|
| Lohko
|
| OB Odense
| 1-2
|
| 1997/98
| UEFA Cup
| Q
|
| Pyunik Yerevan
| 1-3, 5-2
|
|
|
| 2Q
|
| Chernomorets Odesa
| 2-2,0-2
|
| 1997/98
| Cup-voittajien Cup
| Q
|
| Belgradin Punainen Tähti [1]
| 1-0, 0-3
|
| 1998/99
| Mestarien liiga
| 1Q
|
| FK Yerevan
| 2-0, 3-0
|
|
|
| 2Q
|
| FC Metz
| 1-0, 1-1
|
|
|
| Lohko [1]
|
| PSV Eindhoven
| 1-2, 1-3
|
|
|
| Lohko
|
| 1. FC Kaiserslautern
| 0-0, 2-5
|
|
|
| Lohko
|
| SL Benfica
| 2-0, 2-2
|
| 1999/2000
| UEFA Cup
| Q
|
| Shirak Gyumri
| 2-0,0-1
|
|
|
| 2Q
|
| Olympique Lyonnais
| 0-1,1-5
|
| 2000/2001
| UEFA Cup
| Q
|
| CS Grevenmacher
| 4-1,0-2
|
|
|
| 1R
|
| Celtic FC [1]
| 0-2,2-1
|
| 2001/2002
| UEFA Cup
| Q
|
| FK Ventspils
| 2-1,1-0
|
|
|
| 1R
|
| AC Parma [1]
| 0-1,0-2
|
| 2002/2003
| UEFA Cup
| Q
|
| FC Gomel [1]
| 0-1,0-4
|
| 2003/2004
| Mestarien liiga
| 1Q
|
| Glentoran [1]
| 0-0,1-0
|
|
|
| 2Q
|
| MTK Budapest
| 1-3,1-0
|
| 2004/2005
| Mestarien liiga
| 1Q
|
| Linfield [1]
| 1-0,1-0
|
|
|
| 2Q
|
| Maccabi Tel-Aviv [1]
| 0-0,0-1
|
| 2006/2007
| UEFA Cup
| Q
|
| Drogheda United [1]
| 1-1,1-3
|
| 2007/2008
| UEFA Cup
| 1Q
|
| FC Etzella
| 2-0, 1-0
|
|
|
| 2Q
|
| Aalborg BK
| 2-1, 0-3
|
|
UEFA Ranking
Seurat
HJK ei ole saanut seurakohtaisia pisteitä viimeisen viiden kauden aikana. Tämän takia HJK:n pisteinä käytetään Suomen maakohtaista pistemäärää.
Liigat
Merkittäviä pelaajia
Suomi:
|
|
|
|
Brasilia:
Ruotsi:
Tanska:
Algeria:
|
(*Eremenkoilla myös Venäjän kansalaisuus)
Eniten Veikkausliigamaaleja HJK:ssa
HJK:n edustusjoukkueen valmentajat
HJK:n virallinen Hall of Fame
Tähtijoukkue 1907-2007
HJK:n 100-vuotiskaudella 2007 julkaistiin juhlakirja, jossa valittiin HJK:n kaikkien aikojen tähtijoukkue. Valinnoissa painotettiin pelaajan uraa HJK:ssa, ottelumääriä, saavutuksia, tilastoja ja merkitystä seuralle. Pelaajavalmentajaksi valittiin Aulis Rytkönen.
HJK:n saavutuksia ja ennätyksiä
Yleisöennätys:
34 146 vs. PSV Eindhoven, Mestarien liiga 25.11.1998
- Yleisöennätys (Veikkausliiga):
23 382 vs. MyPa, 11.8.1996
- Suurin voitto (Veikkausliiga):
7-0 vs. RoPS 2005
- Perättäisiä voittoja (Veikkausliiga):
12 (22.7.–19.10.2002)
- Perättäisiä kotivoittoja (Veikkausliiga):
10 (24.5.–16.8.1992)
- Perättäisiä vierasvoittoja (Veikkausliiga):
8 (13.6.–7.10.2002)
- Perättäisiä ilman tappiota (Veikkausliiga):
19 ottelua (22.7.2002–29.5.2003)
- Ilman päästettyä maalia (Veikkausliiga):
9 ottelua (14.7.–28.9.2002)
- Eniten pääsarjaotteluita:
304 Reijo Jalava (1949–69)
109 Aatos Lehtonen (1934–47)
- Eniten pääsarjamaaleja/kausi:
25 Aatos Lehtonen (1937)
- Eniten Veikkausliigaotteluita:
225 Aarno Turpeinen (1995–2004)
- Eniten Veikkausliigamaaleja:
63 Ismo Lius (1991–92, 1994–96)
- Eniten Veikkausliigamaaleja/kausi:
22 Paulus Roiha (2001)
Vuoden pelaaja
p = Palloliitto, u = Urheilutoimittajien liitto
Maalikuninkaat
{| class='wikitable' cellpadding='3' style='text-align: center;'
| #
| Nimi
| Kausi
| Ottelut
| Maalit
|
| 1
| Aatos Lehtonen
| 1935
| 14
| 13
|
| 2
| Aatos Lehtonen
| 1936
| 14
| 14
|
| 3
| Aatos Lehtonen
| 1937
| 14
| 25
|
| 4
| Aatos Lehtonen
| 1938
| 14
| 14
|
| 5
| Aatos Lehtonen
| 1939
| 13
| 15
|
| 6
| Pentti Styck
| 1956
| 18
| 20
|
| 7
| Kai Pahlman
| 1965
| 22
| 22
|
| 8
| Pekka Talaslahti
| 1969
| 22
| 18
|
| 9
| Atik Ismail
| 1978
| 22
| 20
|
| 10
| Atik Ismail
| 1979
| 29
| 15
|
| 11
| Atik Ismail
| 1982
| 29
| 19
|
| 12
| Rafael
| 1997
| 21
| 11
|
| 13
| Paulus Roiha
| 2001
| 33
| 22
|
| 14
| Mika Kottila
| 2002
| 29
| 18
|
| 15
| Juho Mäkelä
| 2005
| 26
| 16
|
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
- Atik Ismail: Klubin kundit - 20 vuotta koukussa (LampLiteLtd, ISBN 952-99723-0-X)
- Erkka V. Lehtola, Mitri Pakkanen, Aki Riihilahti, Markus Tiittula: HJK Mestarien liigassa (WSOY, ISBN 9510236438)
- Esko S. Laitinen: Klubi 80: kirjoitus Helsingin Jalkapalloklubin 80-vuotiaasta toiminnasta (HJK, 1987)
- Allan Tiitta, Seppo Aalto, Esa Sulkava, Erkka V. Lehtola, Eero Peurala: Helsingin Jalkapalloklubi 100 vuotta - Tähtien tarina (HJK, 2007)
Lähteet