Henrik IV (Englanti)

Henrik IV (3. huhtikuuta, 1367 – 20. maaliskuuta, 1413) oli Englannin kuningas vuosina 1399–1413. Hän oli ensimmäinen Lancasterin hallitsijahuoneen kuningas.

Henrik oli edellisen kuninkaan, Rikhard II:n, serkku. Hänen isänsä oli Juhana Gent, Edvard III:n poika ja Rikhardin setä. Henrik syntyi Bolingbroken linnassa, Lincolnshiressa, mistä juontuu hänen alkuperäinen nimensä Henry Bolingbroke. Hän ja Rikhard olivat lapsuudessaan olleet leikkitovereita ja heidät hyväksyttiin yhdessä sukkanauharitarikuntaan vuonna 1377. Kaikesta huolimatta Henrik oli osallistunut aatelisten neuvoston, isänsä Juhanan johtaman Lords Appellantin, kapinaan Rikhardia vastaan vuonna 1387 tämän ollessa kuninkaana. Rikhard ei kuitenkaan ollut rankaissut serkkuaan, vaan jopa ylensi tämän Derbystn kreiviä Herefordin herttuaksi. Serkusten välejä koeteltiin uudelleen vuonna 1398 kun Rikhard karkotti Henrikin ja Norfolkin herttuan, Thomas de Mowbrayn estääkseen veriset riidat näiden välillä.

Henrikin isä Gent kuoli karkotusta seuraavana vuotena, ja Rikhard mitätöi Henrikin oikeuden tämän perintömaihin. Maanpaossa Henrik tapasi toisen karkotetun, Thomas Arundelin, ja yhdessä he palasivat Englantiin Rikardin ollessa sotaretkellä Irlannissa. Henrik aloitti sotatoimet, joilla valtasi alueita Englannista ja saikin pian tarpeeksi valtaa kaapatakseen kuninkuuden itselleen. Rikhard vangittiin ja perimysjärjestyksessä virallisesti seuraava Edmund de Mortimer ohitettiin.

Vuonna 1380 Henrik avioitui Mary de Bohunin kanssa. He saivat kaksi tytärtä ja neljä poikaa, joista yksi oli tuleva Henrik V. Vuonna 1406 heidän tyttärensä Philippa meni naimisiin Norjann, Tanska ja Ruotsin kuninkaan Eerik Pommerilaisen kanssa. Mary kuoli vuonna 1394 ja vuonna 1403 Henrik nai Navarran Joannann, Navarra kuninkaan Kaarle II:n tyttären. He eivät kuitenkaan enää saaneet lapsia. Sillä, että Henrikillä oli neljä poikaa jo valtaannousun vuonna 1399, oli todennäköisesti suuri merkitys hänen kuninkaaksi hyväksymisekseen. Olihan Rikhard lapseton ja Rikhardin laillinen perijä vasta 7-vuotias.

Henryn perinnöllinen oikeus valtaistuimeen oli heikko, mikä osaltaan johti suureen määrään kapinayrityksiä. Suuri osa hänen hallituskauttaan kuluikin puolustautumiseen erilaisilta salajuonilta ja liittoutumilta. Kuninkaalle oli hyödyksi hänen poikansa sotilaalliset taidot, vaikkakin Henrik V myöhemmin anasti paljon valtaa isältään. Ongelmista huolimatta Henrik IV siis selviytyi niistä ja onnistui vakiinnuttamaan Lancaster-suvun vallan.

Hallituskautensa loppupuolella Henrikiä vaivasi heikkenevä terveys. Hän kärsi ihosairaudesta ja ajoittaisista kohtauksista, jotka lopulta johtivat hänen kuolemaansa maaliskuussa 1413. Tautia ei ole osattu määritellä, mutta sille on annettu useita selityksiä mahdollisesta epilepsiasta sydänsairauteen. Häntä ei haudattu Westminster Abbeynyn, vaan tapojen vastaisesti Canterbury katedraaliin.

Henrik IV fiktiossa

Henrik IV oli päähenkilönä William Shakespearen kaksiosaisessa näytelmässä: Kuningas Henrik IV ensimmäinen osa (1596-1597) ja Kuningas Henrik IV toinen osa (1597-1599).