Hiihtoloman historia
Kouvolalainen voimistelunopettaja Santeri Hirvonen ehdotti Kasvatus ja koulu -lehdessä vuonna 1926 koululaisille sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista hiihtolomaa. Hän kirjoitti, että keväthangilla hiihtäessään lapset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä loppulukuvuoden puurtamiselle.
1930-luvun alussa Lauri Pihkala ryhtyi ajamaan asiaa eteenpäin. Kouluhallitus hyväksyi idean ja vuonna 1933 hiihtoloma otettiin kouluissa käyttöön. Valtion liikuntahallintoa tutkineen dosentti Erkki Vasaran mukaan koulujen hiihtolomat olivat yksi näkyvimmistä ja merkittävimmistä liikuntapoliittisista käytännön toimista maailmansotien välisellä kaudella.
Vuonna 1906 perustettiin silloisen Espoon pitäjän alueella Aktiebolaget Grankulla, jonka tarkoituksena oli rakentaa ajan hengen mukainen luonnonläheinen huvilayhdyskunta, nykyinen Kauniaisten kaupunki. Vuonna 1907 aloitti toimintansa Grankulla Samskola, Kauniaisten yhteiskoulu. 1920-luvulla koulun johdossa heräsi ajatus keskitalven pidemmästä lomasta jotta oppilaille tarjoutuisi tilaisuus hiihtourheilun laajamittaiselle harrastamiselle. Osuihan pääsiäisloma kaikenlaiselle ulkoilmaurheilulle sopimattomaan vuodenaikaan. Niinpä koulu järjesti vuonna 1927 ensimmäisen kerran viikon mittaisen ”urheiluloman” viikolla 8 ja tämä käytäntö jatkui koulun omana erikoisuutena kunnes hiihtoloma tuli pakolliseksi kaikissa Suomen kouluissa viisi vuotta myöhemmin.
Lähteet
- Erkki Vasara (1997), Valkoisen Suomen urheilevat soturit, Suojeluskuntajärjestön urheilu- ja kasvatustoiminta vuosina 1918-1939, SHS, Bibliotheca Historica 23.
- Jari Kanerva (2006). Liikuntatieteellinen Seura. Ajatus hiihtolomasta syntyi 80 vuotta sitten
. - Grankulla Samskola 1907 – 1957. Holger Schildts Förlag. Helsingfors 1957
- Erkki Vasara (2004), Valtion liikuntahallinnon historia. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157.
