Hildegard syntyi Bermersheimissä ritariiinperheen kymmenentenä lapsena. Hänet lähetettiin kahdeksanvuotiaana Disibodenberg paikallisen Rupertsbergin benediktiiniläisluostarin yhteydessä olevaan naisyhteisöön Jutta von Spanheimin alaiseksi. Vuonna 1113 tai 1114 hän antoi luostarilupauksensa. Vuonna 1136 Jutta kuoli ja Hildegardista tuli naisyhteisön opettaja, magistra. Rupertsbergin munkkien vastustuksesta huolimatta naisille rakennettiin oma luostari 1147–1152.
Hildegard oli pienestä pitäen nähnyt näkyjä, mutta ei ollut uskaltanut kertoa näistä koska muilla ei ollut samanlaisia kokemuksia. Hänen kuvauksiensa perusteella nykyajan neurologint ovat arvelleet että kyseessä olisivat olleet migreeni oireet. Vuonna 1141 Hildegard sairastui ja näki entistä voimakkaampia näkyjä. Toivuttuaan hän alkoi ottaa enemmän osaa julkiseen elämään ja alkoi kirjoittaa kirjeitä, mm. neljälle eri paavillelle, keisari Fredrik I Barbarossa ja Bernhard Clairvauxlaiselle. Kirjeiden ohella Hildegardilta on säilynyt laaja kirjallinen tuotanto.
Hildegardin filosofian merkitys oli ennen kaikkea aineellisen arvostamisessa liioiteltua uusplatonismia ja manikealais-dualistisia virtauksia vastaan. Hildegard korosti myös sitä, että nainen ja mies ovat yhtä lailla Jumalan kuvia, mikä poikkesi ajan skolastistiikan näkemyksistä.
Kanonisaatioprosessi käynnistettiin 1228, kuitenkin Hildegard otettiin vasta 1500-luvun lopulla virallisesti Martyrologiumiin mukaan ilman muodollista kanonisaatioprosessia. Hildegardin juhlaa vietetään 17. syyskuuta. 1900-luvulta alkaen eräät ryhmät ovat pyrkineet saamaan Hildegardille aseman kirkon opettajana.
