Hip hop

Hip hop on Yhdysvalloissa, New Yorkinissaissa Bronx 1970-luvun alussa syntynyt, urbaani alakulttuuri. Hip hop syntyi lähinnä mustien asuttamilla esikaupunkialueilla ns. ghetoissaltalta, ja se sai vahvoja vaikutteita esimerkiksi Jamaika. Hip hopin alkuaikojen suurimmat nimet ovat Kool Herc, Grandmaster Flash ja Afrika Bambaataa. He olivat DJ:itä ja järjestivät usein omia juhlia niin kaduilla, koripallokentillä kuin juhlasaleissakin. Jamaikalaisen DJ Kool Hercin voidaan sanoa olevan varsinainen hip hopin alullepanija. Hän toi Bronxin klubeille rankempaa ja kovempaa musiikkia käyttäen äänentoistojärjestelmää, eli sound systemiä. Hip hop -kulttuuriin on perinteisesti mielletty neljä osa-aluetta, MCing, DJ-työskentely (), breakdance ja graffitimaalaus. Hip hop -kulttuuriin kuuluu usein myös poliittinen aktivismi, muoti, slangi, jargon ja muita vastaavia alakulttuureille tyypillisiä elementtejä.

Hip hop -musiikki

Hip hop -musiikille on tunnusomaista lyhyet samplet eli jostain toisesta kappaleesta lainatut pätkät, jotka toistuvat hip hop -kappaleen taustalla. Tämän toistuvan osan päälle MC puhuu runomuotoista sanoitusta, räppiä eli puhelaulua. Jokaisella MC:llä on oma tyylinsä räpätä.

Graffiti

Hip hop -kulttuuriin myöhemmin liitetyn, hiukan kyseistä kulttuuria vanhemman ilmiön, graffitin syntyjuuret johtavat 1960-luvun Yhdysvaltojen suurkaupunkeihin. Erityisesti New Yorkissa juniin ja rakennuksiin ilmestyneitä kirjoituksia alettiin kuitenkin huomioida enemmän vasta 1970- ja 1980-luvuilla‚ kun graffitit muuttuivat suuremmiksi ja monipuolisemmiksi. Graffitien tekeminen ilman lupaa on laitonta useimmissa maissa, myös Suomessa.

MC

MC tulee englannin kielen sanoista Master of Ceremony (suom. seremoniamestari). MC on räppäri, joka runoilullaan eli riimeillä tuottaa hip hop -musiikkiin räppäystä eli ”puhelaulua” ja (ehkä joissain tapauksissa) laulua. Ensimmäisiä tällaisia oli esimerkiksi Kool Moe Dee, joka haastoi MC Busy Been räppäyksellä eikä yleisön tunnelmaa nostattavalla funk-tyylisellä räpillä.

Breakdance

Breakdance (b-boying) on hip hop -kulttuuriin kuuluva näyttävä ja vauhdikas tanssilaji. B-boying syntyi 1970-luvun alussa New Yorkin Bronxissa, kun DJ Kool Herc alkoi soittaa ns. korttelijuhlissa (block party) funk-musiikin rumpukomppeja eli breakseja toistuvasti, mikä sai ihmiset lattialle. Tanssijoita Kool Herc kutsui nimillä b-boy tai b-girl. Tästä juonnettiin nimi b-boying, jolle media keksi kaupallisemman termin, breakdance, kun tanssi löi itsensä läpi julkisuuteen 1980-luvulla. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä tanssi vaipui unholaan, mutta nousi jälleen uuteen kukoistukseen vuosituhannen vaihteessa ja on tätä myöten elinvoimainen, historiansa tiedostava ja dynaaminen tanssilaji.

Itse tanssi koostuu toprockeista (pystyssä tapahtuvat askelkuviot), footworkeista (lattiatasolla tapahtuvat askelkuviot), powermoveista (pyörivät liikkeet) ja freezeistä (jämähdyksiä erilaisiin asentoihin). Hyvä b-boy/b-girl taitaa perusliikkeet (foundationit) ja osaa tanssia breakseihin ja tuoda esiin omaa itseään tanssiin omien liikkeiden muodossa.

Beatbox

Beatboxaus on äänien (esimerkiksi rumpujen) imitoimista ja matkimista käyttäen vain omaa ääntään. Hyväksi beatboxaajaksi tuleminen vaatii paljon harjoittelua, samoin kuin muutkin harrastukset. Beatboxaamista pidetään ristiriitaisena hip hop -kulttuurin elementtinä, mutta se näkyy ainakin osittain hip hop -musiikissa. Beatboxatessa käsiä pidetään yleensä kaikukoppana; vahvistamassa ääntä (ellei boxata mikrofoniin). Suomalaisista ehkäpä tunneteuin beatboxaaja on Iskulaatikko.