Hormonit ovat elimistön kemiallisia tiedonvälittäjiä, jotka kulkevat suurimman osan matkastaan erittymispaikastaan kohdesoluihin
verenkierrossa. Ne osallistuvat lähes kaikkiin elimistöprosesseihinn
aineenvaihdunta ja niitä erittyy eri puolilla elimistöä sijaitsevista
umpirauhasista. Aivolisäken säätelee muiden umpirauhasten toimintaa. Hormoni voi vaikuttaa aivan pieninäkin määrinä sellaiseen
soluu, jossa on hormonille spesifisiä
reseptoreja. Hormonit voivat olla joko vesi- tai rasvaliukoisia. Vesiliukoisia hormoneja ovat muun muassa
katekoliamiinit,
glukagoni ja
insuliini, jotka vaikuttavat kohdesolunsa
solukalvossa oleviin reseptoreihin. Solukalvon reseptorit puolestaan aktivoivat toisiolähettejä eli
cAMP:ta, cGMP:ta tai kalsium-ioneja. Nämä toisiolähetit puolestaan aktivoivat solun toimintaa esimerkiksi aktivoimalla
proteiinikinaasejatt. Rasvaliukoisia hormoneja puolestaan ovat
steroidi,
D-vitamiini ja kilpirauhashormonit, jotka kulkevat verenkierrossa
veren proteiineihin sitoutuneina ja sitoutuvat kohdesolunsa resptoreihin joko solulimassa tai
tumassa, koska rasvaliukoisina ne pääsevät solukalvon läpi. Rasvaliukoiset hormonit aktivoivat tiettyjen proteiinien
proteiinisynteesiä.
Kasvuhormoni rakentaa elimistöä, lisää valkuaisaineiden valmistusta, säätelee luiden pituuskasvua ja kasvattaa lihaskudosta. Kilpirauhashormonit määräävät aineenvaihdunnan perustahdin. Insuliini edistää verensokerin eli glukoosin sisäänottoa solujen varastoihin. Insuliinin vastavaikuttajahormoni on glukagoni, joka vapauttaa vereen sokeria maksasta.
Hermostolla ja hormonitoiminnalla on yhteinen keskus väliaivojen pohjassa. Sinne tulee sekä hermosolujen välittämää, että verenkierron tuomaa tietoa elimistön sisältä ja ulkopuolelta. Väliaivojen pohja säätelee hormonituotantoa. Aivolisäkkeen hormonit vaikuttavat vuorostaan muihin umpirauhasiin. Hermosto ja hormonit toimivat yhdessä esimerkiksi silloin kun suutumme, pelästymme tai stressaannumme. Pitkittynyt stressi kuluttaa energiavarastoja, hidastaa ruuansulatusta ja nostaa verenpainetta.