Hurriganes

Historia

Alkuvaiheet

Hurriganes perustettiin Helsingin Pohjois-Haagassa, missä samankaltaista kitararockia soitti Jig-Saw-niminen yhtye. Hurriganes harjoitteli Ohjaajantiellä olevassa autotallissa.

Rock And Roll All Night Long (1972–1973)

Hurriganesin ensimmäinen albumi Rock And Roll All Night Long ilmestyi vuonna 1973ssa, ja sisälsi muun muassa kappaleet 'Say Mama' ja 'Keep on knocking'. Albumin A-puoli äänitettiin konsertissa Klaukkala, kuten B-puolen ensimmäinen kappale, mutta loput on äänitetty studiossa. Sisäkannen konserttikuvissa yleisön joukossa on muun muassa Petri Tiili, myöhemmin Pelle Miljoonainna tunnettu. Kyseinen albumi oli yhtyeen levy-yhtiön, Love Records, ensimmäinen kultalevy.

Roadrunner (1974)

Yhtyeen kaupallinen huippuhetki oli vuonna 1974 julkaistu Richard Stanleyn tuottama Roadrunner, joka sisälsi yhtyeen klassisimman kappaleen 'Get On', joka voitti kansainvälisen European Pop Jury -kilpailun. Myös kappaleet 'Roadrunner', 'It Ain't What You Do', 'I Will Stay' sekä 'The Phone Rang' muodostuivat klassikoiksi. Roadrunner äänitettiin Tukholmassa Marcus Music -studiolla. Albumi myös kaiverrettiin Tukholmassa. Siellä siihen saatiin 9 desibeliä kovempi äänenvoimakkuus muihin senaikaisiin suomalaisalbumeihin verrattuna. Roadrunneria voi pitää yhtenä merkittävimmistä suomalaisista rock-albumeista ja se oli Suomen myydyin kotimainen albumi vuosina 1974–1985, kunnes Dingon Kerjäläisten valtakunta ylitti Roadrunnerin myyntimäärän. Myös albumin kansitaiteesta on muodostunut klassikko: se pääsi ainoana suomalaisena edustajana vuonna 1977 Hipgnosisin ja Roger Deanin teokseen Album Cover Album (Dragons World Book). Roadrunner-kannesta on Kari Korhonen piirtänyt 'Rokkikukot'-nimisen ankkaversion Aku Ankka-albumin kanteen. Roadrunneria pidetään edelleen yhtenä suomalaisen rock-musiikin merkittävimmistä albumeista, ja albumi on Suomen kaikkien aikojen 7. myydyin Suomessa.http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmatkotimaiset.html

Crazy Days: Kallio palaa kitaristiksi (1975)

Järvinen erosi yhtyeestä kesällä 1975 ja Ile Kallio palasi ruotuun kolmen vuoden tauon jälkeen. Roadrunnerin jälkeen yhtyeen suosio oli suurimmillaan ja vasta 70-luvun loppupuolella Suomeen pesiytyneet uusi aalto- ja rockabilly-genret onnistuivat kampeamaan Hurriganesin Suomen ykkösyhtyeen paikalta, vaikkakin Hurriganesin uran alkuvaiheessa myös Hullujussi hetkellisesti varasti suosiota. Myös naapurimaassa Ruotsissa yhtye oli pitkälle 1980-luvulle asti suosittu live-esiintyjä, ja rikkoi useasti folkparkenien yleisöennätyksiä. Samana vuonna 1975 Hurriganes julkaisi albumin Crazy Days, joka saavutti timanttilevystatuksen nopeasti, mutta ei pidemmän päälle yltänyt Roadrunnerin myyntiin. Albumi sisälsi yhden suuren hitin, 'My Only One', joka oli jo pitkään ollut Hurriganesin konserttiohjelmistossa ja olikin sitten loppuun saakka Cissen laulama bravuuri.

Hot Wheels (1976)

Crazy Days:n jälkeen ilmestynyt Hot Wheels oli soundillisesti edeltäjäänsä raaempi ja rankempi. Albumi on äänitetty Lahdessa Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa, joka oli halpa, rähjäinen, eikä kovinkaan tasokas kellaristudio. Ruotsissa Hot Wheels oli Hurriganesin todellinen läpimurto, ja siellä albumia pidetään vähintään yhtä suuressa arvossa kuin Roadrunneria.

Tsugu Way ja Hanger (1977–1978)

Love Recordsin omassa aivan uudessa studiossa äänitetyn Tsugu Wayn (1977) tekoa häiritsivät tekniset ongelmat, mutta sisältö oli tuttua Hurriganesia muutamine coveriltaeineen, muun muassa Beatles lainattu 'Hold me tight'. Albumi julkaistiin Ruotsissa, Saksassa ja Hollannissa nimellä Use No Hooks. Kultakantaan albumi ylsi helposti, vaikka myynti lama-ajan Suomessa oli laskusuunnassa. Tällä erää Ilen viimeiseksi Hurriganes-albumiksi jäi Hanger, jossa oli rummuissa Beaver Aitto-oja ja koskettimissa Jim Pembroke. Remun selkävaivat estivät soittamisen, ja lyhytaikaiseksi jäänyt viisihenkinen Hurriganes kävi kiertueella myös Ruotsin puolella, mutta vastaanotto oli hieman ristiriitainen. Konserteissa rumpalina oli Tomi Parkkonen.

Kallio vaihtuu toisen kerran Albertiin (1979–1981)

Epäonnistuneen Englannin valloitusyrityksen jälkeen vuonna 1977 Ile Kallio alkoi menettää mielenkiintoaan yhtyettä kohtaan ja lopulta Albert Järvinen korvasi Kallion kitaran varressa alkuvuodesta 1979. Viimeinen Ilen soittama levytys oli Shorai Shorai -single, josta musiikkilehti Soundi kommentoi, että nyt taas toimii, kun Albert palasi yhtyeeseen. Single nimittäin julkaistiin vasta Ilen yhtyeestä lähdön jälkeen.

Järvisen toinen kierros yhtyeen riveissä kesti kahden albumin Jailbird (1979) ja 10/80 (1980)] ajan, joista jälkimmäinen oli suuri arvostelu- ja kaupallinen menestys, ja sisälsi kappaleen 'Bourbon Street'. Albumi äänitettiin Tukholmassa ABBA:n Polar-studioilla, ja tällä kertaa Hurriganes oli valmistautunut kunnolla kappaleita hioen. Tuottajana toimi Pave Maijanen, joka tuli hyvin toimeen Albertin kanssa. Albumin aloituskappale, jo Albertin ja Remun Kalevala-yhtyeen ajoilta periytyvä 'Made in Sweden', ja viimeinen kappale 'Just for You' ovat Hurriganesille epätavallisia instrumentaaleja.

Louhivuori kitaristiksi (1981–1983)

Hurriganesin alkuperäiskunnossa oleva kiertuebussi

ärvinen erotettiin yhtyeestä syyskuussa 1981 ilmeisesti lähinnä alkoholiongelmien takia ja häntä korvaamaan tuli studiomuusikkona mainetta niittänyt Janne Louhivuori. Hän soitti kahdella Hurriganes-albumilla, vuoden 1981 Fortissimolla ja seuraavana vuonna julkaistulla Rockin' Hurriganes -albumilla. Hurriganesin konserttisuosio oli tässäkin vaiheessa vielä kovaa, ja varsinkin Lapissa ja Ruotsin puolella tuvat olivat täynnä.

Kallion kolmas kierros (1983–1984)

Louhivuori jätti yhtyeen kesällä 1983 ja häntä paikkaamaan tuli Ile Kallio, joka soitti yhtyeen viimeisiksi jääneillä studiotallenteilla Seven Days, Seven Nights (1983) ja Hurrygames (1984), josta tehtiin myyntiin myös pitkä video.

Albertin kolmas ja Louhivuoren toinen kierros (1988)

Yhtye vietti neljä vuotta hiljaiseloa yrittäen comebackia vuonna 1988, tällä kertaa kitarassa Albert Järvinen, mutta ei onnistunut nousemaan Suomen ykkösyhtyeeksi, vaikkakin useissa kesän konserteissa Hurriganes oli erittäin suosittu. Viimeisistä konserteista taltioitiin livealbumi Live at Metropol, kitaristina Janne Louhivuori. Yhtye hajosi heti, kun livealbumin tarvittava materiaali oli saatu kasaan.

Live In Stockholm

'''Hurriganesin kokoonpanot
Alkuperäinen (12/1971–5/1972, 6/1975–1978)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Ile Kallio – kitara
Tunnetuin (5/1972–6/1975, 4/1979–9/1981)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Albert Järvinen – kitara
(1978–4/1979)	Remu Aaltonen – laulu Cisse Häkkinen – basso/laulu Ile Kallio – kitara Jim Pembroke – koskettimet Beaver Aitto-Oja – rummut (albumilla) Tomi Parkkonen – rummut (kiertueella)
(9/1981–6/1983)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Janne Louhivuori – kitara
(6/1983–1984)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Ile Kallio – kitara
1. comeback (6/1988–7/1988)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Albert Järvinen – kitara
(7/1988–8/1988)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Cisse Häkkinen – basso/laulu Janne Louhivuori – kitara
2. comeback (1998–2004)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Harri Merilahti – basso/laulu Rocka Merilahti – kitara
(2004–2006)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Mikko Löytty – basso/laulu Jukka Orma – kitara/laulu
Nykyinen (2006–)	Remu Aaltonen – laulu/rummut Mikko Löytty – basso/laulu Nipa Niilola – kitara/laulu

Vuonna 1996 ilmestyi Live In Stockholm 1977. Albumi on tehty C-kasetille tallennetusta konserttiäänitteestä, jonka kitaristi Ile Kallio löysi tavaroidensa joukosta muuton yhteydessä nauhan oltua kateissa vuosia. Albumi myi nopeasti kultaa Suomessa, ja on äänitetty Ruotsin läpimurtokonsertista Jarla Teaternissa vuonna 1977. Samana iltana järjestettiin kaksi peräkkäistä konserttia: kun ensimmäinen myytiin loppuun heti, päätettiin järjestää saman tien toinen.

Muusikot muistoissamme

Basisti Cisse Häkkinen kuoli 1990 ja kitaristi Albert Järvinen seuraavan vuoden maaliskuussa Lontoossa. Häkkisen ja Järvisen kuoleman jälkeen Remu Aaltonen on fiilistellyt Hurriganesin merkeissä muun muassa Remu plays Hurriganes -kiertueellaan, jossa soittamassa oli suomalaisia eturivin muusikoita.

Uusi Hurriganes vuodesta 1998

Remu Aaltonen kokosi Hurriganesin uudelleen vuonna 1998, jolloin yhtyeeseen otettiin kaksi uutta soittajaa. Uudet soittajat olivat Harri Merilahti, basso ja laulu, ja kitarassa hänen poikansa, Rocka Merilahti. Kokoonpano julkaisi vuonna 2001 30th Anniversary-albumin, joka sisälsi vanhoja hittejä 2000-luvun versioina. Kokoonpano vaihtui vuonna 2004, jolloin yhtyeeseen liittyi kitaristi Jukka Orma ja basisti Mikko Löytty. Vuonna 2006 kitaristi Jukka Orma vaihtui Nipa Niilolaan.

Tällä hetkellä Hurriganes konsertoi ahkerasti ja on levyttämässä vanhoja hittejään '2000-luvun soundilla'. Yhtyeeltä on tulossa uusi albumi vuoden 2007 aikana.

Hurriganesista on tehty Ganes -niminen elokuva vuonna 2007, joka tuli ensi-iltaan 28. syyskuuta 2007. Elokuvan ohjasi J-P Siili. Remu Aaltonen oli tiiviisti elokuvan teossa mukana. Hän on myös ilmoittanut, että uuden Hurriganes-albumin äänitykset alkavat loppuvuodesta 2007.Ilta-Sanomat 26.9.2007

Jäsenet ja kokoonpanot

Nykyiset jäsenet

Remu Aaltonen (laulu/rummut) (1971–, alkuperäinen)
Mikko Löytty (basso/laulu) (2004–)
Nipa Niilola (kitara/laulu) (2006–)

Entiset jäsenet

Cisse Häkkinen (bassokitara/laulu) (1971–1988, alkuperäinen)
Ile Kallio (kitara) (1971–1972, 1975–1979, 1983–1984, alkuperäinen)
Albert Järvinen (kitara) (1972–1975, 1979–1981, 1988)
Janne Louhivuori (kitara) (1981–1983)
Jim Pembroke (koskettimet) (1978–1979)
Beaver Aitto-Oja (rummut) (1978)
Tomi Parkkonen (rummut) (1978–1979)
Harri Merilahti (bassokitara) (1998–2004)
Rocka Merilahti (kitara) (1998–2004)
Jukka Orma (kitara) (2004–2006)

Lisämuusikot

Jim Kowalzski (kitara) (1978)
Pedro Hietanen (koskettimet) (1978–1979)
Pave Maijanen (koskettimet/kitara) (1980–1981)
Kassu Halonen (koskettimet) (1981–1982)
Ola Kyllönen (koskettimet/kitara) (1981–1983)
Rocka Merilahti (kitara) (1982)
Paroni Paakkunainen (saksofoni) (1983)

Diskografia

Singlet

1974 Do You Wanna Dance / True Fine Mama
1974 Blue Suede Shoes / Red River Rock (julk. uudelleen 1988)
1974 Get On / Mr. X (julkaistu uudelleen 1988)
1974 Tallahassee Lassie / It Ain't What You Do
1975 I Will Stay / Roadrunner
1975 My Only One / Crazy Days
1976 An Awful Crime / Oh Baby Doll
1976 Elephant's Boogie / Find A Lady
1977 Good Morning Little School Girl / Keep On Movin
1977 Looking For The Tsugu / Walking The Dog
1978 Deadline / Honey I'm Leaving

1979 Shorai Shorai / In My Mind
1979 Desirée / Pretty Mona
1980 Bourbon Street / Just For You
1981 Night'n Day / Moon Is Rising
1982 Blue Heaven / Last Night
1983 Love Me Only / Doreen
1984 Forty Night / Wicked Woman
1992 Get On / Tallahassee Lassie
1992 Roadrunner / My Only One
1992 Say Mama / My Sweet Lily

Muut

1998 Remu: The Best Of Remu and Hurriganes - Sisältää ennen julkaisemattoman Hurriganes laulun 'I Got To Know' sekä 'In my mind' '7 b-puolen.
2000 Albert Järvinen: Patchy Moss - Sisältää ennen julkaisemattoman Hurriganes laulun 'Guitar Boogie'
2000 M.A.Numminen: Kiusankappaleita 2 - Sisältää 4 laulua joissa Hurriganes soittaa taustalla:Ei Mitään Uuutta Auringon Alla/Joka Kymmenes vuosi/Intet Nytt Under Solen/Vart Tionde År
2007 Tribute to Hurriganes: Sound of Rock'n'Roll (karaoke-DVD)

Filmografia

Kuumat kundit (1976)
Rokkidiggari (1981)
Ganes (2007)

Kirjallisuutta

Remu Aaltonen: Poika varjoiselta kujalta (WSOY, 1984)
Honey Aaltonen, Vesa Kontiainen & Kjell Starck: Hurriganes (WSOY, Johnny Kniga 2002)
Ben Kaila, Henrik Schütt & Risto Vuorimies: Ganes - Valokuvia Hurriganesista (WSOY, Johnny Kniga 2006)

Katso myös

Luettelo Hurriganesin kappaleista