Kansainväliset sopimukset
Suomen huumausainevalvonta perustuu kansalliseen lainsäädäntöön, jonka pohjana ovat kolme Yhdistyneiden kansakuntien (YK) huumausaineyleissopimusta: 1) huumausaineyleissopimus, 1961 2) psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus, 1971 ja 3) laitonta huumausainekauppaa koskeva yleissopimus, 1988.
Kaikki Euroopan unionin (EU) maat ovat hyväksyneet huumausainepolitiikan pohjaksi edellä mainitut YK:n yleissopimukset. Sopimukset kieltävät yksiselitteisesti huumausaineluettelon mukaisten aineiden tuotannon muihin kuin tieteellisiin ja hoidollisiin tarkoituksiin, mutta toisaalta jättävät sopimuksiin sitoutuneille maille harkinnanvaraa tavassa suhtautua huumeiden käyttöön ja käyttäjiin. Maat voivat itsenäisesti päättää missä suhteessa huumeiden torjunnassa painotetaan rikosoikeudellisia rangaistuksia, ennaltaehkäisyä ja hoitoa.
Huumausaineen määrittely
Rikoslain tarkoittamana huumausaineena pidetään huumausainelaissa (1289/93) tarkoitettua huumausainetta. Tuon huumausainelain mukaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle lääkelaitokselle.
Suomessa laittomat huumausaineet määritellään sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä (1709/1993) huumausaineista ja huumausaineen valmistuksessa käytettävistä aineista. Huumausaineluettelon perusta muodostuu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa mainituista aineista. Luetteloa huumausaineena pidettävistä aineista päivitetään tarpeen niin vaatiessa.
Erittäin vaarallinen huumausaine
Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan rikoslaissa huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.[Rikoslaki 50 luku 5.2§]
Esimerkiksi amfetamiini on tyypillinen sellainen huumausaine, joka voi johtaa yliannostuskuolemaan. Useat muutkin aineet voivat hyvin suurina määrinä aiheuttaa kuoleman. Tässä ei kuitenkaan tarkoiteta sellaista teoreettista mahdollisuutta, joka liittyisi vaikkapa suunnattoman suolamäärän syöntiin, vaan yliannostuskuoleman mahdollisuutta tavallisen käytön yhteydessä.[Esim. KKO R2001/397 ]
[HE 180/1992, Pykälän 5 yksityiskohtainen perustelu ]
Lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva terveydenvaara voi tarkoittaa keskushermoston vaurioita, jotka syntyvät kertakäytöstä tai joistakin käyttökerroista. Tällaisten tiedetään liittyvän esimerkiksi
LSD:hen (ei vaikuta keskushermostoon vaurioittavasti mutta voi olla henkisesti hyvin vaarallista) tai
'crack'a;a (kemiallisesti muutettua
kokaiini). Vakava terveydellinen vaurio voi kuitenkin kohdistua muuhunkin kuin keskushermostoon. Esimerkiksi amfetamiinin ja kokaiinin tiedetään suhteellisen lyhytaikaisellakin käytöllä vaurioittavan monipuolisesti elimistöä.
Huumausaineen määrittelyä 'erittäin vaaralliseksi' tulkitaan aineen ominaisuuksia
koskevan tiedon perusteella. Luonnollisesti käyttäjät pyrkivät torjumaan näitä vaikutuksia. Se, että joku käyttäjä onnistuu pitempäänkin käyttämään ainetta ilman terveydellisiä vaurioita, ei tarkoita, ettei se olisi tarkoitetussa mielessä vaarallinen. Sitä vastoin tietyssä tilanteessa nautittuihin huumausaineisiin liittyvä terveydellisen vaurion vaara, esimerkiksi sikiön terveydelle aiheutetut vauriot odottavan äidin käyttäessä huumausainetta, ei vielä sellaisenaan tee huumeesta säännöksessä tarkoitettua
erittäin vaarallista huumausainetta.
[HE 180/1992, Pykälän 5 yksityiskohtainen perustelu ]
Voimakkaat vieroitusoireet tarkoittavat aineista aiheutuvaa fyysistä riippuvuutta. Vieroitusoireet on kuitenkin täsmällisempi ilmaisu kuin riippuvuus, jonka tulkinta on epäselvää siksi, että riippuvuus voi olla henkistä ja sosiaalistakin laatua. Vieroitusoireet ilmenevät kipu- ja tuskatiloina, jotka ovat selvemmin havaittavissa. Sellaisia aiheutuu esimerkiksi oopiumista tehdyistä huumausaineista mutta ei
kannabiksesta.
[HE 180/1992, Pykälän 5 yksityiskohtainen perustelu ]
Huumausaineen määrittelyn erittäin vaaralliseksi tekee oikeus hankittuaan asiasta selvityksen. Selvityksessä pyritään perusteellisuuteen, sillä rikosoikeudessa vallitsevan syytetyn suosimisperiaatteen vuoksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi määrittely edellyttää, että aineen erityisestä vaarallisuudesta on kaiken järkevän epäilyn ulkopuolella oleva näyttö. Epäselvissä tapauksissa lausunto huumausaineen ominaisuuksista pyydetään käytännössä nykyisin ainakin Kansanterveyslaitoksen huumelaboratoriolta ja usein Lääkelaitokselta. Muutakin selvitystä oikeudessa saa esittää. Käytännössä oikeus luottaa eniten virkavastuulla annetuihin lausuntoihin.[Esim. KKO R98/428 , KKO R2003/289 ]
Oikeuskäytännössä erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi on katsottu ainakin heroiini, kokaiini, [KKO R2000/322 ] Subutex,[R2005/463 ] ekstaasi[KKO R2003/289 ], LSD [KKO R2003/289 ] ja amfetamiini [KKO R97/1209 ] johdannaisineen[TurHO R05/822 ].
Huumausainerikokset rikoslaissa
Huumausaineiden hallussapidosta ja käytöstä voidaan kansallisen lainsäädännön perusteella rangaista. Rikoslain 50. luku sisältää viidenlaisia huumausainerikoksia, joita ovat
- huumausainerikos (RL 50:1 §)
- törkeä huumausainerikos (RL 50: 2 §)
- huumausaineen käyttörikos (RL 50:2a §)
- huumerikoksen valmistelu (RL 50: 3 §)
- huumerikoksen edistäminen (RL 50:4 §).
Huumausainerikos
Huumausainerikokseen (RL 50:1 §) syyllistyy henkilö, joka laittomasti
- valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee oopiumiunikkoa, kokapensastaaa tai hamppu käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena,
- tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
- myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
- pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta.
Huumausainerikokseen syyllistynyt voidaan tuomita
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi
Rangaistuksen mittaamisesta
Mahdolliset rangaistusta lieventävät tai koventavat seikat huomioidaan törkeysarvostelussa ja rangaistuksen mittaamisessa. Oikeuskäytännössä kertahallussapidosta on määrätty yleensä vankeusrangaistus, kun määrä on:
- Hasis 100 grammaa
- Amfetamiini 10 grammaa
- Ekstaasi 40 tablettia
- LSD 40 imeytyvää yksikköä
- Kokaiini 4 grammaa
- Heroiini 2 grammaa
Tuomioistuin ei kuitenkaan ole sidottu mihinkään em. kaltaiseen taulukkoon, vaan se harkitsee rangaistuksen tapauskohtaisesti rikoslain vähimmäis- ja enimmäisrajojen puitteissa.
Törkeä huumausainerikos
Törkeä huumausainerikos on kyseessä seuraavissa tapauksissa:
- rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
- tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
- rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
- aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
- levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla
ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta vankeuteen
vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Rangaistuksen mittaamisesta
Suuri määrä ainetta on oikeuden kulloinkin määriteltävissä oleva käsite. Yhtenäisen oikeuskäytännön saavuttamiseksi on pyritty määrittelemään käsite suuri määrä huumausainetta. Oikeuskäytännössä on vakiintumassa eri aineiden määrät, joista lähtien kyseessä on törkeä huumausainerikos, mikäli myös muut edellytykset täyttyvät. Arvioinnissa on otettu huomioon myös huumausaineen vaarallisuus:
Tuomioistuin ei luonnollisesti tässäkään tapauksessa ole sidottu mihinkään em. kaltaiseen taulukkoon, vaan se harkitsee rangaistuksen tapauskohtaisesti rikoslain vähimmäis- ja enimmäisrajojen puitteissa. Viime aikoina
korkeimman oikeuden ennakkopäätökset osoittavat rangaistuskäytännön ainakin törkeiden huumausainerikosten osalta selkeästi ankaroituneen. Tämä voi johtaa myös entistä pienemmän määrän katsomiseksi törkeäksi huumausainerikokseksi.
Huumausaineen käyttörikos
Huumausaineen käyttörikokseen syyllistyy se, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta. Huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Oleellista säädöksen soveltamiselle on siis, että huumausaine on tarkoitettu omaan käyttöön. Sitä vastoin pienenkin määrän halussapito voi johtaa tuomitsemiseen huumausainerikoksesta sakkoon tai jopa törkeästä huumausainerikoksesta, jos huumausaine on tarkoitettu esim. alaikäisille myytäväksi.
Syytteestä tai tuomitsemisesta luopuminen
Lainsäätäjä pitää huumausaineista riippuvaisen rikoksentekijän saamista asianmukaiseen hoitoon sekä hänen itsensä että yhteiskunnan kannalta tärkeänä. Muun muassa tämän korostamiseksi rikoslaissa on erityissäännös, jonka mukaan hoitoon hakeutunut rikoksentekijä voidaan jättää tuomitsematta tai syyte rikoksesta nostamatta.
Huumausaineen käytöstä ja siihen tähtäävästä toiminnasta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Syyte voidaan myös jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.
Hyväksyttävä hoito
Rikoksentekijän on oman terveytensä vuoksi ja mahdollisesti rikosseuraamuksen välttämiseksi hakeuduttava hoitoon huumeongelmastansa selvitäkseen. Mikä tahansa hoito toimenpiteistä luopumiseksi ei kuitenkaan ole rikoslain mukaan hyväksyttävää. Hyväksyttävää hoitoa ovat julkisella rahoituksella järjestetyt tai julkista rahoitusta saavat sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalvelut. Tällöinovat monipuolisesti yleisesti käytössä olevat sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalvelut sekä hoidot lääkärin, psykologin tai psykoterapeutin yksityisvastaanotolla. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat yleisohjeet siitä, mikä on hyväksyttävää hoitoa.
Tärkeää on huomata, että hoitoon hakeutuminen ei ole mikään 'automaatti', jolla rikosoikeudellisesta seuraamuksesta ja toimenpiteistä luovutaan. Syyttäjällä ja tuomioistuimella on itsenäinen harkintavalta arvioida onko syyttämättä tai tuomitsematta jättäminen perusteltua mikäli rikoksentekijä on hakeutunut hoitoon. Hyväksyttyyn hoitoon hakeutuneen rikoksentekijän etu koskien rangaistusta on useimmiten kuitenkin vain lievempi tuomio.
Huumausainerikoksen valmistelu
Huumausainerikoksen valmisteluun syyllistyy se, joka tehdäkseen edellä tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Säätämällä jo valmistelun rangaistavaksi, lainsäätäjä tahtoo osoittaa suhtautuvansa erityisen paheksuvasti huumausainerikokseen. Samalla helpotetaan taistelua ammattirikollisuutta vastaan. Esimerkiksi huumelaboratorion olemassaolon todistaminen oikeudessa voi olla melko helppoa kotietsinnän tulosten perusteella, kun taas laboratorion käyttöä ja sen laajuutta on vaikeampi osoittaa. Tällöin syyttäjä saa kuitenkin laboratorion omistajlle rangaistuksen jo valmistelu-pykälän perusteella, mihin yleensä liittyy laboratorion menetys valtiolle.
Yleensä rikoksen valmistelu ei ole Suomen rikoslaissa rangaistavaa. Esimerkiksi murhaa voi valmistella rankaisematta, sillä vasta murhan yritys on rangaistava teko. Eräänä syynä on rikosten erilainen luonne ja niihin syyllistyvien asema yhteiskunnassa. Huumausainerikoksen valmisteluun liittyvä 'soveltuva väline, tarvike tai aine' on jotain, mitä tavallisella kansalaisella ei yleensä ole hallussaan hyväksyttävästä syystä vaan kyseessä on laboratoriolaitteisto tai teollinen kemikaali. Tuomioistuin voi erittäin suurella varmuudella erottaa tavallisen keskiluokkaiseen elämän tai hyväksyttävän teollisen toimeliaisuuden rikollisena pidetyn alakulttuurin toiminnasta. Toisaalta murhat ja muut väkivaltarikokset tehdään Suomessa yleensä laillisilla aseilla tai joka kodista löytyvillä työkaluilla, joiden hallussapitoon on lukuisia hyväksyttäviä syitä. Lisäksi tämäntapaiset rikokset ovat yleensä huomattavasti helpompia tutkia, joten niihin ei tarvitse puuttua jo varhaisessa vaiheessa.
Huumausainerikoksen edistäminen
Huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan henkilö
- Henkilö, joka huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin huumausainerikoksen tekemiseen
- Henkilö, joka varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka ym. kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,
Huumausainerikoksen edistämisestä on tuomitaan jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen edistämisestä
sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Katso myös
Muualla aiheesta
Lähteet
