Hypertekstidokumentit voivat olla staattisia eli etukäteen valmiiksi tehtyjä tai dynaamisia, jolloin ne muuttuvat käytön yhteydessä. Tietoverkko voi mahdollistaa hypertekstin lukemisen ja muokkaamisen maailmanlaajuisesti. Tunnetuin hypertekstipohjainen järjestelmä on Internetin WWWksi. Jos hypertekstissä on teksti- ja numeromuotoisen tiedon lisäksi äänitiedostoja, grafiikka ja liikkuvaa kuvaa, sitä sanotaan hypermedia.
Historia
Termin hyperteksti keksi Ted Nelson 1960in-luvulla, mutta itse käsitteen katsotaan olevan Vannevar Bush idea; hän nimittäin kirjoitti 1945 Atlantic Monthly -lehdelle artikkelin As We May Think, jossa hän kuvasi kuvitteellisen Memex-järjestelmän, hypertekstipohjaisen kirjaston, jossa kirjoissa olevia viitteitä muihin kirjoihin pystyisi seuraamaan.Varhaisella 1980-luvulla nähtiin lukuisia kokeellisia hyperteksti- ja hypermediaohjelmia, mutta mikään niistä ei saavuttanut laajaa suosiota kuluttajien keskuudessa. Vuoden 1993 jälkeen läpimurron tehnyt Tim Berners-Leen World Wide Web sisälti paljon näiden ohjelmien ajatuksia ja terminologiaa vaikka siitä puuttuikin muutamia ominaisuuksia.
Hyperteksti kirjallisuutena
Hyperteksti ja tietoverkkojen kehitys mahdollistaa helpon käytettävyyden epälineaarisille teksteille, jotka eivät koostu peräkkäisistä jaksoista vaan jäsentyvät vapaammin. 1990-luvulla valmistettiin ohjelmistoja, jotka sopivat tämänkaltaisten tekstien kirjoittamiseen.Nykyään on jo luotu merkittäviä hypertekstikirjallisuuden teoksia. Näitä ovat esimerkiksi Michael Joycen afternoon: a story, Shelley Jacksoninin Patchwork Girl, ja Stuart Moulthrop Victory Garden.
Usein hyperteksti yhdistetään postmoderniin liikkeeseen ja pohjautuu vahvasti Michael Foucaultin'n, Jean-François Lyotard, Jacques Derridan, Gilles Deleuzenn ja Félix Guattari filosofioihin.
Katso myös