Poliittiset ideologiat
Poliittisiksi makroideologioiksi voidaan kutsua liberalismia, sosialismiaa ja konservatismi.[Michael Freeden 2003, Ideology: A Very Short Introduction. Oxford & New York: Oxford University Press.] Niiden alamuotoina ja osin sekoituksina, ehkä osin myös ne ylittävinä, taas voidaan nimetä esimerkiksi seuraavia: anarkismi, environmentalismi, fasismi ja kansallissosialismi, islamismi, kommunismi, kommunitarismi, kristillisdemokratia, libertarismi ja sosiaaliliberalismi, monarkismi, nationalismi, progressivismi, siionismi, sosiaalidemokratia.
Ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, ovatko feodalismi, merkantilismi ja kapitalismi vastaavalla tavalla poliittisia ideologioita vai lähinnä tietyille talous- ja yhteiskuntajärjestyksille annettuja nimiä. Myös osaa aiemmin mainituista ideologioista pyritään usein käyttämään puhtaasti teknisinä käsitteinä; toisaalta juuri ideologian epäpoliittiseksi naamioiminen (normaalistaminen, luonnollistaminen) on yksi ideologisen vaikuttamisen keino.[Ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction. London & New York: Verso]
Poliittisen ideologian paradigma ja todellisuuskäsitys voidaan joskus sisällyttää hyvin moniin elämänalueisiin, esimerkkinä vaikkapa Neuvostoliitto, jossa marxismi-leninismi sisällytettiin muun muassa taiteeseen ja erilaisiin tieteen tutkimuskohteisiin. Niin ikään fasismilla on käytännössä esiintyessään tavannut olla poliittisten näkemysten lisäksi vahva esteettinen ihanne sekä ihmiskuva. Kriitikkojen mukaan myös kapitalismi on niin sanotusti uusliberalistisessa vaiheessaan asettanut entistä useamman elämänalan sisällöksi taloudellisen tehokkuuden ja yksityisen eduntavoittelun - sekä sitä korostavan yksilökäsityksen - ja tuonut täten julki ideologiset piirteensä.[Ks. esim. David Harvey 2005, A Brief History of Neoliberalism. Oxford & New York: Oxford UP; Pertti Karkama 1998, Kulttuuri ja demokratia: Kirjoituksia kulttuurin nykytilasta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]
Toisaalta poliittinen ideologia ei välttämättä pyri määrittämään vastauksia kaikkiin eri elämänalojen kysymyksiin, vaikka ideologiaan poliittisen näkemyksen lisäksi liittyisikin elämänfilosofiaa.
Myös feminismi ja ekologinen ajattelu nähdään joskus - joko edistyksellisessä tai negatiivisessa mielessä - poliittisina ideologioina. Ideologista toki voi olla myös sukupuolisen tasa-arvon tai ekologisen ajattelun vastustaminen.
Ideologia arkipäiväisenä käytäntönä
Tietyssä mielessä jokaisella yhteiskunnalla on arkipäiväinen ideologiansa: se kuvastuu ns. yleisessä mielipiteessä ja arkitietämyksessä – se on ikään kuin matriisi, joka jää usein havaitsematta (fiktiivisenä, dramatisoituna kuvauksena asiasta vrt. elokuva Matrix).
Dominantti eli valtaapitävä ideologia esittäytyy usein 'neutraalina' vedoten tarkastelutta jääviin ennakko-oletuksiin. Kun dominantti ideologia ei tunnista omaa ideologisuuttaan, siitä käsin saatetaan pitää kaikkia poikkeavia ideologioita liioiteltuina ja ohittaa ne ”ideologisina” riippumatta siitä, miten niiden näkemykset täsmällisemmin ottaen on perusteltu.
Ideologian käsite marxilaisessa teoriassa
Ideologian käsitteen marxilaista teoretisointia ei käsitettä tarkasteltaessa voida ohittaa. Sen piirissä on tarkasteltu kriittisesti mm. ideologian mahdollisesti arkipäiväistynyttä luonnetta. Marxilaisessa ajattelutraditiossa käsitteen ala on varsin laaja ja poikkeaa hieman siitä, miten termi yleiskielessä ymmärretään.[Marxilaisesta ideologiakritiikistä ks. Terry Eagleton 1991, Ideology: An Introduction. London & New York: Verso]
Marxilaisittain ideologian käsite ei viittaa niinkään tietoiseen oppijärjestelmään kuin historiallisesti kehittyneisiin yhteiskunnallistaviin käytäntöihin ja instituutioihin, kulttuuriset muodostumat mukaan luettuna. Ideologialla, etenkin hallitsevalla ideologialla, on piiloista vaikutusvaltaa ihmisten tapaan elää, toimia ja ajatella elämänsä ja toimintansa ehtoja. Ideologinen johtoasema eli hegemonia toteutuu usein epäsuorasti, sillä se ei perustu vain julkilausuttuihin päätelmiin tai kohdattuihin pakkoihin vaan myös kutsuihin, suostumuksiin ja huomaamattomasti suuntaaviin paineisiin. Käsitteen sisältöön ovat vaikuttaneet mm. Antonio Gramsci, Raymond Williams ja Louis Althusser. [Mikko Lahtinen, 'Marxin puolesta' ]
. Filosofinen aikakauslehti niin & näin 1/2002
Monet tieteenalat tai tieteelliset suuntaukset (kuten poliittinen filosofia, yhteiskuntafilosofia, kansantaloustiede, sosiologia, sosiaalipsykologia, kulttuurintutkimus ja kirjallisuudentutkimus) ovat soveltaneet marxilaista ideologiateoriaa olematta kuitenkaan sitoumuksellisesti marxilaisia.
Viitattu kirjallisuus
Muuta kirjallisuutta
- Adorno, Theodor W. & Horkheimer, Max 1999 (1944/1947). Dialectic of Enlightenment. Translated by John Cumming. London & New York: Verso.
-
- Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne (toim.) 1996. Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Aiheesta muualla
Ideologi
Ideologie
Idéologie
Ideologi
Ideologi
