Humanité
Luonnolla usein luullaan tarkoitettavan vain geneettistä selitystä, jolloin tehdään virheellinen jako geenien ja kulttuurin välillä. Kuitenkin ihmisluonto tarkoittaa mitä tahansa vaihtelematonta ominaisuutta kaikissa ihmisissä - sellaistakin, joka ei synny suoraan geneettisen koodauksen tuloksena, kuten aivojen rakenteesta johtuvia ominaisuuksia (katso Weber-Fechnerin laki).
Yhtenäisen ihmisluonnon ja vahvojen myötäsyntyisten ominaisuuksien tueksi on esitetty todisteita, kuten kaikissa yhteisöissä yhtenäistä kielen perustaa. Eri kulttuureissa toisaalta hymyillään täysin samoin tavoin, toisaalta esimerkiksi ihmisten silmien liikkeet ovat aina samanlaisia. Myös flirttailuun liittyvät rutiinit ja käytösmallit ovat lähes poikkeuksetta samanlaisia.
Tieteellisesti ei myöskään ole koskaan kyetty todistamaan esimerkiksi kätisyyden vaihtamista. Esimerkiksi vasenkätiset, jotka menettävät kätensä, yhä vuosienkin kuluttua koulutuksesta huolimatta yrittävät vahingossa ottaa vasemmalla kädellään kiinni esimerkiksi pöydällä olevista esineistä.
Kritiikkiä
Eksistentialismi esittää kritiikkiä sellaista ajattelua kohtaan, joka panee painoa yleiselle ja pysyvälle ihmisluonnolle. Esimerkkinä Fjodor Dostojevski kirjoittaa kirjassaan Kellariloukku: 'Kukapa tahtoisi olla pelkkä urkupilli, pelkkä pianonkieli joka pianonsoittajan kosketuksesta värähtelee? Kuka tahtoisi haluta taulukon mukaan?' Esimerkiksi antropologi Margaret Mead arvostelee nativistista käsitystä ihmisluonnosta eettisin perustein.
Jotkut ovat sitä mieltä, että tällainen kritiikki syyllistyy moralistiseen virhepäätelmään, jonka mukaan eettisistä periaatteista voi johtaa tosiasioita.
Käsityksen ihmisluonnosta voidaan myös katsoa johtavan itsensä toteuttavaan ennusteeseen, jolloin esitetyt stereotypiat ja käsitykset synnynnäisistä ominaisuuksista saavat ihmiset käyttäytymään niiden mukaan.
Katso myös
