Ilmari Hannikainen

Toivo Ilmari Hannikainen (19. lokakuuta 1892–25. heinäkuuta 1955) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti.

Elämä ja taiteilijanura

Hannikainen oli hienostunut pianisti ja pianopedagogi. Kotimaisten opintojen lisäksi hän opiskeli mm. Wienissä 1913–14, Pietarissssssa 1916–17 sekä Berliiniä ja Pariisissa 1919. Hänen opettajiaan olivat mm. Alexander Siloti ja Alfred Cortot. Hannikaisesta tuli yksi tärkeimmistä pianomusiikin säveltäjistä Suomessa. Suurin osa hänen tuotannostaan syntyi hänen opiskelu- ja nuoruusvuosinaan, sillä Hannikainen keskittyi elämänsä loppupuolen uraansa pedagogina ja pianistina. 1920-luvun puolivälin jälkeen sävellystuotanto käytännöllisesti katsoen loppui, poikkeuksena näytelmämusiikki Talkootanssit, joka valmistui vuonna 1930 Aino Ackténn tilauksesta. Tyylillisesti Hannikainen oli romantikko, jonka musiikissa on joskus kuultavissa ranskalaisen impressionismi vaikutusta.

Persoonallisuudeltaan Hannikainen oli ainutlaatuinen hahmo, avulias opettaja, hyvä lähimmäinen, joka otti elämän kolhut ehkä turhankin raskaasti. Voidaan ehkä sanoa, että säveltäjä myöhemmin enemmän tai vähemmän syrjäytyi ympäröivästä maailmasta ja vetäytyi pianonsa ääreen piilopirttinsä suojiin.

Ilmari Hannikainen hukkui ollessaan purjehdusmatkalla Kuhmoisissa 1955. Useat suomalaiset, kuten säveltäjät Aarre Merikanto ja Tauno Pylkkänen, tulkitsivat hänen kuolemansa itsemurhaksi.

Ilmari Hannikaisen on säveltäjä P. J. Hannikaisen poika. Hänen veljensä Arvo, Tauno ja Väinö Hannikainen myös merkittäviä konserttimuusikoita.

Teokset

Ilmari Hannikaisen pianosävellysten kirjo sisältää musiikkia kaikentasoisille pianisteille, aina aloittelijoista ammattilaisiin. Niissä oli vaikutteita muun muassa Franz Lisztin, Robert Schumannnin ja Claude Debussy teoksista. Hannikaisen tärkeimpiä suurimuotoisia sävellyksiä ovat Variations fantasques ja varhainen pianosonaatti. Hannikaisen tunnetuimpien pienimuotoisempien pianosävellysten joukkoon kuuluvat impressionistiset Suihkulähteellä, Ensilumi ja Debussyn varjokuva sekä Basso ostinato ja Fuga.

Hannikainen sävelsi myös opiskeluaikanaan kaksi pianokonserttoa. Todellisuudessa kyseessä on oikeastaan vain yksi pianokonsertto. Nykyisin 1. pianokonsertto ja 2. pianokonsertto soitetaan yhtenä loogisena kokonaisuutena, josta puhutaan Hannikaisen pianokonserttona, siten että jälkimmäinen konsertto muodostaa kokonaisuuden kaksi viimeistä osaa.

Lisäksi hän sävelsi piano- ja jousikvartetot sekä musiikin näytelmään Talkootanssit (Erkki Kivijärvi, 1930).