Intialainen filosofia

Intialainen filosofia voi viitata useisiin Intian niemimaalla syntyneisiin filosofisiin perinteisiin.

Arjalais-vedalaisen kulttuurin pohjalta syntynyt hindulainen filosofia muodostaa keskeisen osan koko eteläisen Aasian kulttuuria. Se on dharmalaisista filosofioista varhaisin, ja se on vaikuttanut filosofiseen ajatteluun ja uskontoihin kautta koko Itä-Aasian. Kuuteen astika- eli oikeaoppiseen intialaisen tai hindulaisen filosofian koulukuntaan kuuluvat Jooga, Nyaya, Purva Mimamsa, Samkhya, Vaisheshika ja Vedantasta. Hindulaisen ajattelun moninaisuus on seurausta siihen oleellisena osana kuuluvasta liberaalista universalismi. Hindulaisen filosofian lisäksi myös buddhalainen ja jainalainen filosofia sekä Carvaka ovat peräisin Intiasta.

Vaikka intialainen katsanto- ja ajatustapa eroaa eurooppalaisten ajatustottumuksista, niin intialaisessa filosofiassa on muodostunut pääasiassa samat suuret maailmanselityksen perushypoteesit kuin länsimaissakin. Intialaista filosofiaa voidaan myös itämaisista filosofioista parhaiten verrata länsimaiseen filosofiaan. Esimerkiksi muinainen hindulainen Nyaya-koulukunta tutki logiikkaa nykyaikaista analyyttistä filosofiaa muistuttavalla tavalla. Vastaavasti Carvaka-koulukunta oli avoimesti ateistinen ja empiristinen. Intialainen filosofia painotti kuitenkin kokonaisten koulukuntien ja muinaisten kirjoitusten opetuksia yksittäisten filosofien sijaan.

1 Yleisiä teemoja
2 Historia
3 Koulukuntia

3.1 Oikeaoppiset koulukunnat (Astika)
3.2 Heterodoksiset koulukunnat (Nastika)

3.2.1 Carvaka
3.2.2 Buddhalainen filosofia
3.2.3 Jainalainen filosofia

4 Poliittinen filosofia
5 Viitteet
6 Lähteet
7 Aiheesta muualla

Yleisiä teemoja

Indian thinkers viewed philosophy as a practical necessity that needed to be cultivated in order to understand how life can best be led. It became a custom for Indian writers to explain at the beginning of philosophical works how it serves human ends ().Chatterjee and Datta, p.12.

The idea of , translated as 'righteousness' or 'the cosmic and social order' by Gavin Flood,Flood, pp. 45, 47. plays a pervasive role, as Chatterjee and Datta explain:

A firm faith in 'an eternal moral order' dominates the entire history of Indian philosophy, barring the solitary exception of the Cārvāka materialists. It is the common atmosphere of faith in which all these systems, Vedic and non-Vedic, theistic and atheistic, move and breathe. The faith in an order — a law that makes for regularity and righteousness and works in the gods, the heavenly bodies and all creatures — pervades the imagination of the seers of which calls this inviolable moral order .Chatterjee and Datta, p. 14.

Historia

Ancient Indian philosophy has been divided into broad divisions:Periods of Indian Thought, in Radhakrishnan (1929)Radhakrishnan and Moore, pp. xviii–xxi.

The Vedic Period (1500 BCE – 600 BCE)
The Epic period (600 BCE – 200 AD)
The Sutra Period (after 200 AD; 'the first centuries of the Christian era')
The Scholastic Period (from the Sutra Period to the 17th century AD)

The Sutra Period marks the definite beginning of systematic philosophical thinking.Chatterjee and Datta, p. 10. A sutra-work consists of a collection of brief statements, aphorisms, or problems, with answers, objections, and possible replies. The Brahma-sūtra of Bādarāyaṇa, for example, sums up and systematizes the philosophical teachings of various Vedic works, chiefly the Upanishads, and also mention and answer of both actual and possible objections to those views. It is the first systematic treatise on the Vedanta literature.Chatterjee and Datta, p. 10. Similarly we have for the Mimamsa the sutras of Jaimini, for the Nyaya the sutras of Gotama, for the Vaisheshika the sutras of Kanada, and for the Yoga the sutras of Patanjali.

Because the sutra form is by nature brief, their meanings were not always clear. During the Scholastic Period this gave rise for interpretive commentaries (), which play a major role in philosophical literature. In some cases, different authors wrote major commentaries on the same sutra-work, but with very different interpretations reflecting their own philosophical positions.Chatterjee and Datta, p. 11. In time, commentaries arose upon commentaries, and additional independent works were written in defense of particular views. -->

Koulukuntia

Klassinen intialainen filosofia voidaan jakaa pääpiirteittäin 'oikeaoppisiin' eli 'ortodoksisiin' (astika) hindulaisen filosofian koulukuntiin, ja 'heterodoksisiin' (nāstika) koulukuntiin, jotka eivät hyväksy Veda-kirjojen auktoriteettia.Chatterjee and Datta, p. 5.

Oikeaoppiset koulukunnat (Astika)

Monet hindulaisen filosofian perinteet saivat vakiintuneet muotonsa keskiaikaisen brahmanilais-sanskriittilaisen skolastiikan aikana, ja siitä saakka hindulainen filosofia on jaettu kuuteen oikeaoppiseen (astika) koulukuntaan (darshana), 'Kuuteen Filosofiaan' (ṣad-darśana). Kaikki nämä kuusi koulukuntaa käyttävät Veda-kirjoja lähteenään:Flood, op. cit., ss. 231–232.Chatterjee & Datta, s. 5.Michaels, s. 264.

Nyaya, logiikan koulukunta
Vaisheshika, atomistinen koulukunta
Samkhya, enumerationistinen koulukunta
Jooga, Patanjalin koulukunta (Samkhyan metafysiikka)
Purva Mimamsa (tai lyhyesti Mimamsa), Veda-eksegeesin perinne, vedalaisten rituaalien painotus
Vedanta (eli Uttara Mimamsa), Upanishadien perinne, vedalaisen filosofian painotus

Nämä koulukunnat ryhmitellään usein kolmeen ryhmään historiallisin ja käsitteellisin perustein: Nyaya-Vaishesika, Samkhya-Jooga, ja Mimamsa-Vedanta.

Mainitut kuusi koulukuntaa eivät ole ainoat oikeaoppiset järjestelmät, mutta kuusi merkittävintä. Muihin oikeaoppisiin koulukuntiin kuuluu mm. 'kieliopillinen' koulukunta.Chatterjee & Datta, s. 5.

Vedanta-koulukunta jaakantuu edelleen kuuteen alakoulukuntaan: Advaita (monismi/ei-dualism), Visishtadvaita (monismi), Dvaita (dualismi), Dvaitadvaita (dualismi – ei-dualismi), Suddhadvaita, ja Achintya Bheda Abheda.

Heterodoksiset koulukunnat (Nastika)

Koulukunnat, jotka eivät hyväksy Veda-kirjojen auktoriteettia, ovat määritelmällisesti heterodoksisia (nastika) koulukuntia.Chatterjee & Datta, s. 5.

Carvaka

Carvakaa luonnehditaan materialistiseksi ja ateistiseksi koulukunnaksi. Vaikka tätä koulukuntaa ei luetakaan kuuden oikeaoppisen hindulaisen filosofian koulukunnan joukkoon, se on merkittävä osoitus hindulaisen ajattelun sisällä vaikuttavasta ateistis-materialistisesta liikkeestä.Sarvepalli Radhakrishnan & Charles A. Moore: A Sourcebook in Indian Philosophy. (Princeton University Press: 1957, Twelfth Princeton Paperback printing 1989), ss. 227–249. ISBN 0-691-01958-4.

Buddhalainen filosofia

Buddhalaisuus on uskomusjärjestelmä, joka perustuu Siddhartha Gautaman opetuksiin. Buddhalaisuus on ei-teistinen uskonto, joka ei keskity Jumalan ja jumalien olemassaoloon tai olemassaolemattomuuteen. Siinä on vahva filosofinen ainesosa.

Buddhalaisuus jakaa monia filosofisia näkemyksiä hindulaisuuden kanssan, kuten uskon karmaan, syy-ja-seuraussuhteeseen kaiken jo tehdyn ja tulevaisuudessa tapahtuvan välillä. Sekä hindulaisen että buddhalaisen uskonnon harjoittajan lopullisena päämääränä on eliminoida karma (sekä hyvä että paha) sekä jälleensyntymän ja kärsimyksen kierto, ja saavuttaa vapaus (Moksha tai Nirvana). Buddhalaisuus kuitenkin perustuu monien oikeaoppisten hindulaisten ajatusten hylkäämiseen. Buddha kritisoi kaikkia metafyysisen olemassaolon tai olemassaolemattomuuden käsitteitä, ja tämä oli keskeistä koko buddhalaisuuden synnylle.

Jainalainen filosofia

Jainalaisuuden perusti Mahavira (599–527 BCE). Jainalaisuuden perusperiaate on anekantavada, jonka mukaan todellisuus havaitaan eri tavalla eri näkökulmista eikä mikään näkökulma ole täysin tosi. Jainalaisen ajattelun mukaan ainoastaan Kevalit, ne joilla on äärettömät tiedot, voivat tietää oikean vastauksen, ja kaikki muut tuntisivat vain osan vastauksesta. Anekantavadaa voi verrata länsimaiseen ajatukseen subjektiivisuudesta.

Viitteet

Lähteet

Aiheesta muualla

London Philosophy Study Guide — Indian Philosophy