Isidore Isou
Lettristinen taidesuuntaus sai alkunsa Ranskassa vuonna 1947 Gallimard-kustannusyhtiön julkaistua Isoun 400-sivuisen manifestin Introduction à une Nouvelle Poésie et une Nouvelle Musique (Johdanto uuteen runouteen ja musiikkiin). Lettristit pyrkivät kokonaistaideteokseen, jossa sekoittuisivat eri taidelajit: runous, maalaustaide, musiikki ja elokuva. Esimerkiksi Isoun teos Les journaux des Dieux (1950, 'Jumalten päiväkirja') sisältää tekstiä, nuottikirjoitusta ja piirroksia.
Isou oli dadaismin perustajan Tristan Tzarann maanmies ja ystävä, joka halusi osaltaan jatkaa dadaismin ja surrealismi aloittamaa avantgardistista taidesuuntausta. Siinä missä dada tuhosi sanat, lettrismi kävi nimensä mukaisesti kirjainten kimppuun. Isou halusi korvata sanoihin perustuvan runouden kirjaimeen ja merkkiin pohjautuvalla estetiikalla.
Isou saavutti mainetta tammikuussa 1946 keskeyttämällä Michel Leirisin dada-luennon, joka pidettiin Tristan Tzaran La Fluite -näytelmän ensi-illan yhteydessä. Lettristit astuivat lavalle huutaen ”Riittää jo, tiedämme kaiken tämän! Haluamme jotain uutta, kertokaa meille lettrismistä!” Julistettuaan dadan kuolleeksi Isou alkoi lausua omia runojaan, joita juuri kukaan ei ymmärtänyt. Vaikeaselkoisuus johtui paitsi Isoun romanialaisesta ääntämistavasta, myös siitä, että runot pohjautuivat varsinkin ontomatopoeettisille äänteille.
Isou keksi hypergrafiikan, joka salli taiteilijoiden käyttää muitakin symbolijärjestelmiä kuin latinalaisia aakkosia. Hän nimitti rajattomaksi runoudeksi (poèsie infinitésimale) lettrismiä, joka pohjautui vain kaikkein oleellisimpiin kielen merkkeihin.
Cannesin elokuvafestivaaleilla esitettiin vuonna 1951 Isoun elokuva Traité de bave et d’éternité (Tutkimus kuolasta ja ikuisuudesta). Elokuvaa varten perustettiin varta vasten erillinen avantgarde-elokuvapalkinto, jonka se siis voitti.
Viimeisin Isoun julkinen esiintyminen oli vuonna 2000, jolloin hän osallistui Sorbonnen yliopistossa järjestettyyn ”Cité de la Réussite” -tapahtumaan, jossa olivat mukana mm. Nobel-kirjailija Elie Wiesel ja YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali.
Teos La Créatique ou la Novatique (2004) on yhteenveto Isoun ajattelusta, jota hän kutsuu kladologiaksi (kreik. klados tarkoittaa 'oksa'). Hän määrittelee tehtäväkseen ”katkaista oksa ja tehdä siitä puu”.
Useimmat kirjallisuudenhistoriat eivät mainitse Isou’ta, eivätkä lettrismiä. Viime aikoina Isoun teoksista on kuitenkin alettu ottaa uusintapainoksia.
