Historia
- Pääartikkeli: Itävallan historia
Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat
hunnit,
ostrogootit ja
frankit.
900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi
Habsburg-suku.
Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisarin oli Itävalta-Unkari johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajotettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler.
Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955n, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi puskurivyöhykkeeksi NATO ja Varsovan liiton väliin.
Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsiinn mukana Euroopan unioni vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.
Politiikka
Itävallan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kaksivaiheisella suoralla kansanvaalilla. Presidentti nimittää kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja.
Itävallan perustuslaki perustuu Bundes-Verfassungsgesetz 1920:n vuoden 1929 versioon. Itävallan valtiosopimus (Österreichischer Staatsvertrag), joka hyväksyttiin 15. toukokuuta 1955, päätti liittoutuneiden miehityksen toisen maailmansodan jälkeen. Sopimuksen mukaan parlamentti julisti perustuslain lisäyksellä 26. lokakuuta 1955 maan pysyvästi puolueettomaksi, mitä päivämäärää juhlitaan maan kansallispäivänä.
Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 kansan nelivuotiskausille valitsemaa ehdokasta (vuoden 2010 vaaleista viisivuotiskausille). Parlamentin alahuone tai presidentti voi erottaa kanslerin. Puolueiden on ylitettävä neljän prosentin äänikynnys saadakseen ehdokkaita, mutta ehdokas voi tulla valituksi myös joltakin 43 vaalipiirin Direktmandat-paikalla. Ylähuone eli Bundesrat voi viivyttää lakien hyväksymistä palauttamalle ne kerran uuteen käsittelyyn alahuoneessa. Äänestysikä on 16 vuotta
Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pidettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin.
Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen ja Wolfgang Schüssel jatkoi liittokanslerina.
Vuoden 2006 vaaleissa 1. lokakuuta 2006 sosiaalidemokraatit ottivat yllätysvoiton. SPÖ kieltäytyi yhteistyöstä ulkomaalaisvastaisen Vapauspuolueen kanssa, eivätkä sen paikat riittäneet Vihreidenkään kanssa hallituksen muodostamiseen. Kolmikuukautisten hallitusneuvottelujen jälkeen SPÖ ja ÖVP sopivat suuresta koalitiohallituksesta Alfred Gusenbauer kanslerina.
Parlamentin valtasuhteet vuoden 2006 vaalien jälkeen
| paikkoja
| ääniosuus
| puolue tai vaaliliitto
|
| 68
| 35,34 %
| Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue (Sozialdemokratische Partei Österreichs; SPÖ) ml. yksi Liberales Forumin jäsen SPÖ:n listalla
|
| 66
| 34,33 %
| Kansanpuolue (Österreichische Volkspartei; ÖVP)
|
| 21
| 11,05 %
| Vihreät (Die Grünen – Die Grüne Alternative)
|
| 21
| 11,04 %
| Vapauspuolue (Freiheitliche Partei Österreichs; FPÖ)
|
| 7
| 4,11 %
| Itävallan tulevaisuuden liitto (Bündnis Zukunft Österreich; BZÖ)
|
| --
| 2,80 %
| Hans-Peter Martinin lista (Liste Dr. Martin - Für Demokratie, Kontrolle, Gerechtigkeit)
|
| --
| 0,23 %
| Kommunistische Partei Österreichs
|
Paikkojen jakauma osavaltioiden maapäivillä. Hallituskoalitioiden paikat lihavoitu.
Osat
iso kartta)
]]
Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:
Maantiede
Itävalta satelliittikuvassa maaliskuussa
Itävallan kartta
Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3 798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein on Wildspitze, 3 774 metriä.
Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto: kylmät talvet ja viileät kesät.
Itävallassa on myös jonkin verran vesistöjä. Järviä ovat muun muassa Wolfgangsee, Neusiedlersee, Wörthersee, Bodensee ja Mondsee, jokia taas Tonava (Donau), Mur, Drau ja Inn.
Talous
Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa valtionyrityksistä yksityistettiin 1990-luvun alussa.
Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Yli 40 % työvoimasta kuuluu Österreichischer Gewerkschaftsbundiin (ÖGB). Teollisuus, ammattiliitot, maatalouden eturyhmät ja hallitus (ns. sosiaalipartnerit, Sozialpartner) neuvottelevat laajan tulopoliittisen kokonaisratkaisun. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous tuottaa noin 80 % maan elintarvikkeista, ja työllistää 2 % työvoimasta. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.
Ylivoimaisesti suurin kauppakumppani on Saksa, jonne viedään kolmannes viennistä ja josta tuodaan yli 40 % tuonnista. EU-25-maat käsittävät 84 % ulkomaankaupasta.
Sähköstä yli 65 % tuotetaan vesivoimalla. Itävallassa ei ole ydinvoimaloita. Vuonna 1972 aloitettiin voimalaitoksen rakentaminen Zwentendorfiin Tonavan varrella. Vuonna 1978 järjestettiin kuitenkin kansanäänestys, jossa 50,5 % äänestäjistä vastusti ydinvoiman käyttöönottoa, eikä voimalaa ikinä avattu ja säädettiin laki ydinvoiman kieltämiseksi.
Väestö
Väestöjakauma
Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä, 18 000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö.
Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta.
Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100 000 juutalaista, nyt heitä on 10 000–20 000.
Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981
(lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991)
| kansallisuus
| 1923
| 1951
| 1971
| 1981
|
| saksalainen
| 6 272 892
96,0 %
| 6 843 416
98,7 %
| n. 7 407 200
99,3 %
| n. 7 515 000
99,5 %
|
| tšekki
| 93 553
1,4 %
| 4 875
0,1 %
| –
| –
|
| slovakki
| 5 170
0,1 %
| –
| –
| –
|
| sloveeni
| 43 382
0,7 %
| 23 839
0,3 %
| 19 593
0,3 %
| n. 9 000
0,1 %
|
| serbo-kroaatti
| 44 771
0,7 %
| –
| –
| n. 12 000
0,2 %
|
| kroaatti
| –
| 33 972
0,5 %
| 24 514
0,3 %
| –
|
| unkarilainen
| 25 071
0,4 %
| 11 176
0,2 %
| n. 5 440 (*)
0,1 %
| n. 3 000
0,0 %
|
| muu
| 49 641
0,8 %
| 16 629
0,2 %
| –
| n. 63 000
0,8 %
|
| yhteensä
| 6 534 481
| 6 933 907
| n. 7 456 745
| n. 7 555 338
|
(*) vain Burgenlandissa.
Suurimpia kaupunkeja
- Wien (1 631 082)
- Graz (250 099)
- Linz (188 968)
- Salzburg (149 997)
- Innsbruck (117 180)
- Klagenfurt (92 404)
Kulttuuri
Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin-koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg.
Muiden taiteiden piirissä tunnetuiksi ovat tulleet runoilija Peter Rosegger ja taidemaalari Gustav Klimt.
Kirjailija Elfriede Jelinek sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Kriittisen feministin saama palkinto yllätti monet itävaltalaiset. Hänen pääteoksenaan pidetään Die Kinder der Toten (Kuolleiden lapset).
Salzburgilainen esseisti ja matkakirjailija Karl-Markus Gauss (s.1954) on keski-ikäisen polven merkittävimpiä kirjailijoita.
Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja ovat Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler. Filosofialle Itävalta on antanut Ludwig Wittgensteininin ja Karl Popper. Maan tunnetuin matemaatikko on ollut loogikko Kurt Gödel. Ihmistieteiden alalla eittämättä tunnetuin itävaltalainen on psykoanalyysin isä Sigmund Freud; ammattipiireissä tunnettu on myös psykologi Alfred Adler. Itävallassa ovat syntyneet taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek. Tekniikan historiaan on jäänyt insinööri Ferdinand Porsche.
Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll, Stephan Eberharter, Anita Wachter ja Benjamin Raich ovat kaikki kilpailleet punavalkoisen lipun alla.
Myös mäkihyppy on Itävallassa suosittua ja esimerkiksi itävaltalainen Thomas Morgenstern on maailman kärkihyppääjien joukossa.
Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler, näyttelijä Arnold Schwarzenegger ja laulaja Falco.
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- teollisuustuotteet
Lähteet
Kirjallisuutta
Yrjö
Lautela ja Jyrki
Palo:
Itävalta: kappale mennyttä suuruutta (Edita, 2005)
Aiheesta muualla
Østrig
Österreich
Autriche
Østerrike
Österrike
)
)
)
