Elämä
Lapsuus
Snellman syntyi Tukholmassa Patience-laivalla Tukholman satamassa vuonna 1806in. Hänen isänsä oli ruotsinkielisen pohjalaismerikapteeni Christian Henrik Snellman ja äitinsä Maria Magdalena (os. Röring). He asuivat Södermalm kaupunginosassa, jossa asui myös muita merimiehiä ja heidän perheitään.[J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, s.16] Kokkolassa Snellman vietti vuodet 1813–1816
Snellman aloitti opintonsa yksityopetuksessa Kokkolassa.[Tuntematon Snellman, s.15] Vuonna 1816 Snellman muutti tätinsä Anna Piponiuksen luokse Ouluun, jossa hän aloitti opinnot yliopistoon valmistavassa Oulun triviaalikoulussassa.[J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, s.17] Kaupungissa ruotsinkielinen Snellman oppi myös suomen kielen, keskustellessaan koulukavereidensa kanssa. Kesäisin hän asui vanhemman tätinsä luona Rantsila.[Tuntematon Snellman, s.16] Oulun palo vuonna 1822 tuhosi lähes koko kaupungin triviaalikouluineen, josta Snellman sai tovereidensa tavoin päättötodistuksen ilman tavanomaista päästötutkintoa.[Tuntematon Snellman, s.19]
Kesällä 1822 Snellman vietti lomaansa Alahärmässä, jonne hänen isänsä oli muuttanut uuden vaimonsa kanssa. Snellmanin äitipuolella oli Rautalammilla asunut nuorempi sisko nimeltä Anna Kristiina, joka kävi aina silloin tällöin tapaamassa sisartaan. Snellman oli vasta 16-vuotias, mutta se ei estänyt vanhempaa häntä ja Annaa rakastumasta toisiinsa ja menemästä kihloihin. Annalla oli kuitenkin kaksi kilpakosijaa, jotka tuhoavat rakastavaisten yhteyden varastamalla ja tuhoamalla heidän kirjeensä. Kilpakosijat myös kertovat rakastavaisille perättömiä juttuja toisistaan. Anna uskoo jutut, muttei suostu kumpankaan kilpakosijaan, ja vuonna 1829 hän menee naimisiin.[Tuntematon Snellman, s.22]
Opinnot yliopistossa
Turun Akatemia
Snellman siirtyi 16-vuotiaana Keisarilliseen Turun Akatemiaan. Samaan aikaan opinnot yliopistossa aloittivat myös häntä vanhemmat J. L. Runeberg ja Elias Lönnrot.[J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, s.19]
Snellman opiskeli teologiaa sekä historiaa, kreikkaa, latinaa ja maailman kirjallisuutta sekä hieman myös fysiikkaa ja luonnontieteitä.[J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, s.21]
Snellman aikoi papiksi ja panosti teologiaan opinnoissaaan. Tutkinnon suorittanut sai ammatin ja viran suhteellisen lyhyessä ajassa. Snellman ei voinut kuitenkaan ilmoittautua pappistutkintoon, koska hän oli alle vaaditun 22 vuoden ikärajan. Opettajansa J. J. Tengströmin vaikutuksesta hän vaihtoi pääaineekseen filosofian.[J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, s.22]
Snellman rahoitti opintojaan toimimalla kotiopettajana ympäri Suomea. Hän sai kokemusta opettamisesta, seurapiirien tapakulttuurista sekä ravitsevaa ruokaa, johon opiskelijoilla ei välttämättä ollut varaa. Hän harrasti väittelyä, shakin peluuta ja huilun soittoa.
Osa Turun Akatemiasta ja sen kokoelmista tuhoutui Turun palossa vuoden 1827 syyskuussa. Nikolai Iiin päätti siirtää Akatemian Helsinki, jossa toiminta alkoi nimellä Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto lokakuussa 1828.[J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, s.23] Snellman kirjoitti väitöskirjan Dissertatio academica absolutismum systematis Hegeliani defensura 1835 joka käsitteli Hegelin aatemaailmaa.
Lauantaiseura
1830-luvun alkupuolella Snellman oli läheisissä yhteyksissä joukkoon opiskelijoita, joista tuli myöhemmin merkittäviä suomalaisen kulttuurin puolestapuhujia ja kehittäjiä. He kutsuivat ryhmäänsä Lauantaiseuraksi. Seuraan kuuluivat Snellmanin lisäksi muun muassa Runeberg ja hänen vaimonsa
Fredrika,
Zacharias Topelius, Nervander ja Cygnaeus. Epävirallisena yhteisönä Lauantaiseura kokoontui jäsentensä koteihin keskustelemaan kirjallisuudesta ja filosofiasta. Alussa johtohahmona toimi Nervander, ja myöhemmin Runeberg. Seuran epävirallisena äänenkannattajana voidaan pitää Runebergien vuonna
1832 perustamaa sanomalehteä, Helsingfors Morgonbladseenia, sillä useat seuran jäsenet avustivat sitä. Snellman ei kuitenkaan vielä halunnut tuoda julki ajatuksiaam, mutta teki jo Runebergin artikkeliin kantaaottavan hahmotelman taidekäsityksestään. Runebergin mukaan isänmaallisuus kasvatti rakkautta pyhään luontoon, kun Snellmanin mielestä Suomen metsät olivat pitkästyttäviä.
[J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, s.25] Lauantaiseuran loppuaikoina Johan Vilhelm Snellman oli piirin johtava, keskustelun kulkuun ratkaisevasti vaikuttava henkilö. Runebergien muutettua
Porvoo vuonna
1837 seuran säännöllinen toiminta loppui.
Ura
J. V. Snellman. Teoksessa O. Lindeqvist: Suomen historia (1906–1926)
Snellman toimi Helsingin yliopiston filosofian dosenttina vuodesta 1835 vuoteen 1839, mutta ura katkesi ristiriitoihin opetusmenetelmistä. Hän matkusti ensin Ruotsiin vuonna 1839iin ja sieltä Tübingen Saksaan. Tällöin ilmestyivät hänen filosofiset pääteoksensa Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit ('Yritys persoonallisuuden idean spekulatiiviseksi kehittämiseksi') ja Läran om staten ('Oppi valtiosta'). Hän palasi Suomeen 1842.
Kuopiossa
Vuonna 1843 Snellman nimitettiin Kuopioinn yläalkeiskoulun rehtoriksi, koska ei päässyt Helsinki töihin.
Vuodesta 1844 Snellman julkaisi ruotsinkielistä Saima, sekä suomenkielistä Maamiehen Ystävä -viikkolehteä. Viranomaisten 1846 lakkauttaman Saima-lehden tilalle hän perusti lehden Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning.
18. marraskuuta 1845 Snellman meni naimisiin kuopiolaisen apteekkarin tyttären Johanna Lovisa Wennbergin (14. tammikuuta 1828 – 4. kesäkuuta 1857)[http://gamma.nic.fi/~raimom/ep/historia/henkilot/s_henk.htm#SNELLMAN,%20Johan%20Wilhelm,] 
kanssa. Avioliitosta syntyivät mm. lapset Hanna (s. 22.11.1846), Anders Henrik (s. 16.8.1848), Johan Ludvig (s. 14.3.1850) ja Wilhelm (s. 6.10.1851).
Helsingissä
Perhe muutti Helsinkiin vuonna
1849.
Aleksanteri II:n tultua suuriruhtinaaksi
1855 hän palasi
Litteraturbladin toimittajaksi. Aleksanteri II:n aikana olot muuttuivat vapaamielisemmiksi ja vuonna
1856 Snellmanille avautui Helsingin yliopiston siveysopin ja tieteiden järjestelmän professorin virka. Snellmanin solmima avioliitto päättyi vaimon kuolemaan lapsivuoteelle vuonna 1857.
[http://savonsanomat.fi/index.php?XEFTL=58d777c0494dd876e3bd8905bc64458e2&top=227&mode=static][http://www.kuopio.fi/net.nsf/TD/040305141756002?OpenDocument]
Senaattorinana Snellman toimi vuosina 1863–1868. Hänet kutsuttiin 1863 valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi. Hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että saatiin asetus suomen kielen oikeuksista. Hän saattoi päätökseen Suomen rahanuudistuksen, ja Suomi sai oman rahayksikön, markan vuonna 1865. Markan arvo oli tuolloin 1/4 ruplan arvosta.
Snellman aateloitiin vuonna 1866. Hän toimi aatelissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1867, 1872 ja 1877n. Lauantaiseurasta syntyneen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura esimiehenä Snellman toimi vuosina 1870–1874.
Työt
Filosofina
Filosofiansa Snellman perusti tiukasti Hegelin idealismille, jonka pohjalle hän kehitti oman poliittisen ja yhteiskunnallisen filosofiansa. Hän puolusti hegeliläisyyttä jo latinankielisessä väitöskirjassaan Dissertatio academica absolutismum systematis Hegeliani defensura ('Akateeminen väitöskirja Hegelin järjestelmän absolutismin puolustamiseksi') ja kiinnitti samalla huomiota persoonallisuuden käsitteeseen.
Snellman syvensi ajatuksiaan teoksessa Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit, joka käsitteli Hegelin perillisten välille nousseita kiistoja. Tuohon aikaan Hegeliläisyys oli jakaantunut ns. nuorhegeliläisyyteen ja vanhahegeliläisyyteen. Teos käsitteli myös David Friedrich Straussin alullepanemaa historiallisen Jeesuksen kritiikkiä. Snellman ei torjunut Straussin väitteitä. Hän katsoi Jumalan olevan vain ihmisissä kun he ylittävät inhimilliset rajansa toimiessaan kansakunnan hyväksi.
Nämä opit löysivät konkreettisen jatkon Snellmain pääteoksessa Läran om staten, joka oli yhteiskunnallis-poliittinen sosiologiaan perustunut teos. Hän noudatti Hegelin jakoa jakaen työn ja lain perheeseen, yhteiskuntaan ja valtioon. Perhe toimii lapsien eettiseksi kasvattamiseksi ja kansallisen identiteetin siirtämiseksi tuleville sukupolville. Kansalaisyhteiskunnassa ihmiset alistuvat järjellä perusteltuun ja ymmärrettyyn asetelmaan yhteiseksi hyväksi, kun taas valtiossa he alistuvat laille toimiakseen kansakunnan itsenäisen kulttuurin hyväksi.
Kansakunnan ja kansallisen tietoisuuden käsitteet ovat Snellmanin filosofian keskiössä. Hänen mukaansa kansasta tulee kansakunta historiallisessa prosessissa, jossa kansakunnan henki, kulttuuri ja koulutus kehittyvät. Ainoastaan yksi kansa ja sen kulttuuri voivat muodostaa yhden kansallisuuden. Tämä vaatii yhtä kieltä kansallisen koulutuksen pohjaksi. Kieli ei ole ainoastaan väline ajatusten muotoilemiseksi, vaan koko kansakunnan ajattelu on sisäänrakennettuna sen yhteiseen kieleen.
Sanomalehtimiehenä
Saiman ensimmäisen numeron ensimmäinen sivu
Snellman halusi kohottaa Suomen kansallista tietoisuutta ja kulttuuria muun muassa julkaisemalla sanomalehtiä. Tammikuussa vuonna 1844, toimiessaan koulun rehtorina Kuopiossa, Snellman alkoi julkaista viikoittaista sanomalehteä Saimaa, joka oli ensimmäinen suomalainen poliittis-kulttuurinen lehti, jolla oli huomattavaa vaikutusta kulttuuriin. Lehti ilmestyi ruotsin kielellä ja oli suunnattu koulutetulle lukijakunnalle. Lehden sisältönä oli uutisia, kuulutuksia, runoja ja tarinoita, matkakertomuksia ja kirjallisuuskritiikkiä.
Saima sai melko laajan yleisön. Sen painos oli noin 700 kappaletta, ja se oli siten maan neljän suurimman lehden joukossa. Liberaalilla linjallaan lehti herätti kuitenkin myös Suomen venäläisen kenraalikuvernöörin Menšikovin huomion. Tämän käskystä lehden toimilupa peruttiin lopulta vuoden 1846 loppupuolella.
Ruotsinkielisen Saiman lisäksi Snellman oli mukana perustamassa suomenkielistä lehteä Maamiehen Ystävä. Hän toimi lehden julkaisijana vuosina 1843–1844. Päinvastoin kuin Saima, lehti keskittyi käytännöllisiin neuvoihin ja maanviljelijäväestön peruskoulutukseen. Lehti sai vielä suuremman lukijakunnan kuin Saima.
Välittömästi Saiman lakkauttamisen jälkeen Snellman valmistautui yhdessä ystävänsä Elias Lönnrotin kanssa julkaisemaan uutta lehteä. Toukokuusta 1847 alkoi ilmestyä kuukausittainen Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning ('Kirjallisuuslehti yleiseen kansalaiskasvatukseen'), joka sisälsi yksityiskohtaisia artikkeleita ajankohtaisista aiheista, tieteestä ja kirjallisuudesta. Litteraturblad saavutti myös merkittävän 400:n kappaleen painoksen. Snellman luopui lehden ohjauksesta vuonna 1849 muutettuaan Helsinkiin ja otti lehden johtoonsa jälleen vuonna 1855. Tällöin hän keskittyi Suomen talouden vahvistamiseen ja modernisoimiseen. Samaan aikaan lehti suuntautui myös venäläistämistä vastaan, mutta Snellman katsoi kuitenkin aina, että Suomen kansa voi saavuttaa kansakunnan roolin ainoastaan koulutuksella, ei voimalla.
Valtiomiehenä
Snelmann toimi porvarissäädyn edustajana vuoden 1861 Tammikuun valiokunnassa. Hänet nimitettiin senaattoriksi vuonna 1863. Hän toimi valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä ja vastasi kansallisesta budjetista. Hän kohtasi tehtävässä huomattavia vaikeuksia, sillä tuolloin oli useita katovuosia. Eräs merkittävistä saavutuksista oli Suomen taloudelle merkittävän rautatieyhteyden valmistuminen Pietariinin.
Poliittis-taloudellisesti Snellmanin merkittävin saavutus oli radikaalin rahauudistuksen läpivieminen. Suomen markka oli otettu käyttöön jo vuonna 1860. Markka oli kuitenkin aluksi lähinnä nimellinen rahayksikkö, koska myös Venäjän rupla säilyi edelleen maan valuuttana sekä hopearuplina että epävakaana paperirahana. Snellmann teki paljon työtä vuodesta 1864 saadakseen venäläiset viranomaiset taipumaan asiassa. 4. marraskuuta 1865 allekirjoitettiin manifesti, jolla Suomen hopeamarkasta tuli Suomen suuriruhtinaskunnan ainoa laillinen rahayksikkö. Myös hopearuplat säilyivät käytössä, mutta paperiruplia ei tarvinnut enää hyväksyä. Suomen markka oli alistettu Suomen pankille, joka toimi Suomen hallinnon alaisuudessa. Näin Suomi oli saavuttanut rahataloudellisen itsenäisyyden.
Snellmanin toinen kauaskantoinen saavutus koski kielipolitiikkaa. Snellmanin filosofian mukaisesti Suomen kansan kehitys kansakuntana oli mahdollista ainoastaan suomen kielen kautta. Snellmanin aikana ruotsin kieli oli kuitenkin käytännössä Suomen ainoa virallisissa yhteyksissä ja kulttuurissa käytetty kieli. Senaatti osoitti vain vähän halua muuttaa tilannetta. Niinpä Snellman vetosi asiassa suoraan keisariin. Hän onnistui saamaan audienssin keisarin puheille tämän vieraillessa Hämeenlinnassa, ja 1. elokuuta 1863 keisari allekirjoitti kielisäädöksen, joka mahdollisti suomen käyttöönoton virallisissa yhteyksissä käytettynä kielenä kahdenkymmenen vuoden siirtymäajalla.
Teokset
Snellmanin merkittävimmät teokset:
- Dissertatio academica absolutismum systematis Hegeliani defensura ('Akateeminen väitöskirja Hegelin järjestelmän absolutismin puolustamiseksi', Helsinki, 1835)
- Försök till framställning af logiken ('Yritys logiikan esitykseksi', Helsinki, 1837)
- Philosophisk elementarkurs ('Filosofian peruskurssi', kolme osaa, Tukholma, 1837–1840)
- Om det akademiska studium ('Akateemisesta opiskelusta', 1840)
- Det går an. En tafla ur lifvet, fortsättning (1840)
- Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit ('Persoonallisuuden idea', Tübingen, 1841)
- Läran om staten ('Oppi valtiosta', 1842, Tukholma)
- Tyskland. Skildringar och omdömen från en resa 1840–1841 ('Saksa, kuvauksia ja arvioita matkalta 1840–1841', Tukholma, 1842)
- De spiritus ad materiam relatione ('Hengen ja aineen suhteesta', Helsinki, 1848)
- Alexander Castrenin elämäkerta
Snellmanin teosten julkaisuja:
- Samlade arbeten I–X (1892–98)
- Kootut teokset I–Xll (1928–32)
- Samlade arbeten I 1826–1840 (1992)
- Teokset 1–4 (1982–83)
Snellmanin päivä
Snellmanin päivää tai suomalaisuuden päivää vietetään 12. toukokuuta. Päivä on vakiintunut liputuspäivä. Vuonna 2006 vietettiin J. V. Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhlaa.
Lähteitä
- Majamaa/Tiirakari, J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, SKS, Hämeenlinna 2006, ISBN 951-746-678-1
- Raimo Savolainen, Sivistyksen voimalla. J.V. Snellmanin elämä, Edita, Helsinki 2006, ISBN 951-37-4573-2 (sid.)
- Pentti Virrankoski, Suomen historia, SKS, Helsinki 2001, ISBN 951-746-321-9 ja ISBN 951-746-342-1
- Kyösti ja Päivi Skyttä, Tuntematon Snellman, Kirjayhtymä, Helsinki 1981, ISBN 951-26-2058-8
- Markus H. Korhonen, Niskala/Siliämaa, J. V. Snellman -pienenä Oulussa, suurena historiassa, Oulun kaupunki, Oulu 2006, ISBN 952-5465-24-1.
Viitteet
Aiheesta muualla
Johan Vilhelm Snellman
Johan Vilhelm Snellman
)
_1849.jpg'))
)
)
)
)
