Tuotanto
Kokeiltuaan surrealistisia, puoliabstrakteja, symbolistisia ja 'automaatisia' maalauksia Pollock kehitti 1940-luvun lopulla omintakeisen maalaustavan, jossa hän vaiheittain kaatoi, tiputti tai roiskutti maaleja lattialle asetetuille maalauskankaille. Tuloksena oli suuria maalauksia, joissa on monimutkaisia ja vahvoja viivamaisia kuvioita. Aluksi teokset olivat värikkäitä, mutta 1950-luvulla ne muuttuivat tummiksi, osittain mustavalkoisiksi.
Pollock uskoi, että taide juontuu piilotajunnasta, ja arvioi omia ja muiden teoksia niihin kuuluvan henkilökohtaisen ilmaisun aitouden kautta. Hänestä tuli johtava abstraktin ekspressionismin harjoittaja, ja hänet tunnetaan erityisesti toimintamaalauksestaan eli action paintingista. Vaikutusvaltaisen taidekriitikko Clement Greenbergin tukemana hänestä tuli kuuluisuus 1950-luvun alussa.
Merkitys
Pollockin asema on merkittävä amerikkalaisena taiteilijana siksi, että hän mursi eurooppalaisten taiteilijoiden ylivallan ja heidän taiteellisten malliensa jäljittelyt Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Abstrakti ekspressionismi oli ensimmäinen itsenäinen amerikkalaisen taiteen suuntaus. Willem de Kooningin toteamus Pollockista luonnehti Pollockin ja Yhdysvaltain taiteen esiinnousua 1950-luvulla: Jackson broke the ice – Jackson mursi jään. [Steven Naifeh and Gregory White Smith, Jackson Pollock, An American Saga, Barrie & Jenkins, London 1989, s. 598]
Jackson Pollockin taiteen perintö on myös jossain määrin poliittisesti varautunut. Hänen maalauksiaan esiteltiin amerikkalaisen elämäntavan ja kulttuurin saavutuksina eri puolilla maailmaa 1950-luvulla kylmän sodan aikana, muun muassa Suomessa. Eri puolille maailmaa lähetetyt taidenäyttelyt olivat Yhdysvaltain ulkopolitiikan jatke. [Michael L. Krenn, Fall-out Shelters for the Human Spirit, American Art and the Cold War, The University of North Carolina Press, 2005, s. 127]
Monia taidekeskusteluja ja kiistoja aiheuttanut Jackson Pollockin taide vaikutti paitsi Yhdysvaltain maalaustaiteeseen, myös Euroopassa ja myöhemmin Suomessa 1960-luvulla vahvasti esiintyneeseen informalismiin, jota pidetään rinnakkaisena abstraktille ekspressionismille.
Tulkintaa
Vaikka itse maalipinnat näyttävätkin sellaisilta, joita kuka tahansa voisi tuottaa roiskuttamalla maalia kankaalle, tietokoneanalyysi on osoittanut selkeitä eroja Pollockin teosten ja tarkoituksettomasti roiskittujen maalipintojen välillä. Pollockin maalauksissa ilmenee se fraktaaligeometriasta tuttu ilmiö, että pienet yksityiskohdat muistuttavat suurempia rakenteita. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi puiden oksistoissa ja sananjalan lehdissä. Tutkijoiden mukaan osoittaa Pollockin näkijänlahjoja, että hän havaitsi tämän luonnossa, ennen kuin fraktaaligeometria oli vielä laajemmin tunnettu. [Richard Taylor, Adam Micolich ja David Jonas, Fractal expressionism, Physics World October 1999 ]
Pollock Suomessa
Jackson Pollockin teoksista kaksi merkittävää on esitetty Suomessa. Tammikuussa 1954 Helsingin Taidehallissa olleessa amerikkalaisen taiteen näyttelyssä olivat mukana She-Wolf (Naarassusi), 1946 ja suuri abstrakti action-maalaus No. 6, 1952, joka myöhemmin tuli kuuluisaksi myös nimellä Convergence. Oiva Pollari kirjoitti Pollockin teoksista:
Uuden Suomen taidekriitikko E.J.Vehmas kirjoitti:
Nimimerkillä Tuomaantytär esiintynyt Marjatta Väänänen kirjoitti:
Tuotannon vaiheet ja keskeisiä teoksia
Varhaistuotanto
Jackson Pollock aloitti taideopiskelun Los Angelesin Manual Arts High Schoolissa, Kaliforniassa. Hän muutti New Yorkin kaupunkiin ja alkoi opiskella vuonna 1930 The Art Students League taidekoulussa. Tuotantoa hallitsevat Bentonin regionalismin vaikutteet, sekä kaareviin, aaltoileviin viivoihin perustuvat teokset.
Surrealistinen ja symbolistinen kausi
Pollock oli tutustunut nestemäisen, juoksevan maalin käyttöön vuonna 1936 meksikolaisen muralistin David Alfaro Siqueirosin työpajassa. Maalin kaataminen oli eräs useista tekniikoista, joita hän alkoi kokeilla 1940-luvulla. Samoihin aikoihin Pollock ryhtyi havainnoimaan intiaanien hiekkamaalauksissa käyttämiä tekniikoita. Hän alkaa kokeilla myös surrealistien 'automaattista maalausta'.
Täysi abstraktio
Muutettuaan Springsiin, Long Islandille Pollock alkoi työstää maalauskankaitaan ateljeensa lattialla ja kehitti tekniikan, jota alettiin kutsua myöhemmin 'tiputtamiseksi', vaikka menetelmän tarkempi kuvaus olisi 'valuttaminen'. Englannin kielen sanasta drip(=tiputtaa), tulee taiteilijan alun perin Time-lehdessä käytetty kutsumanimi Jack the Dripper. Hän käytti kovettuneita siveltimiä, tikkuja ja jopa paistin valamiseen tarkoitettuja ruiskuja maalaamiseen. Maalatessaan tällä tavalla hän irtautui figuratiivisesta esittävyydestä ja länsimaisen maalaustaiteen perinteestä, maalaustelineen ja siveltimen käytöstä alkaen käyttämään maalaamisessa koko vartaloaan. Vuoden 1951 jälkeen teokset ovat tummempia, usein vain mustia ja niihin ilmestyy uudestaan esittäviä osia.
Markkina-arvo
Jackson Pollockin taide on ollut haluttua keräilijöiden piirissä. The New York Times julkaisi marraskuussa 2006 uutisen, jonka mukaan meksikolainen finanssimies David Martinez olisi ostanut Pollockin maalauksen No.5, 1948 140 miljoonalla US dollarilla (109,6 miljoonaa €). Tämä olisi kaikkien aikojen korkein maalauksesta maksettu rahasumma. Uutisen mukaan kauppa on salainen, mutta tieto siitä tuli tuntemattomina pysytelleiden asiantuntijoiden taholta. [The New York Timesin uutinen Jackson Pollockin maalauksen myynnistä 2.11.2006 ]
Aiheesta lisää
Ed Harrisin ohjaama, vuonna 2000 valmistunut elämäkerrallinen elokuva Pollock kertoo melko tarkasti Jackson Pollockin tarinan vuosina 1945–1956.
Viitteet ja lähteet
- Carter Ratcliff, The Fate of a Gesture: Jackson Pollock and Postwar American Art, 1996
Jackson Pollock
Jackson Pollock
Jackson Pollock
Jackson Pollock
Jackson Pollock
)
