Määritelmä ja käyttö
Jalankulkijan heijastimet määritellään Euroopan unionin henkilösuojaindirektiivin perusteella. Myytävien turvallisuustuotteiden tulee täyttää standardien vaatimukset ja olla CE-hyväksyttyjä. Perinteisten heijastinten, kuten erilaisten nauhojen ja riipukkeiden tulee sijaita siten, että lähestyvän ajoneuvon kuljettaja näkee jalankulkijan, olipa tämä ylittämässä tietä tai kulkemassa tietä pitkin. Vapaasti riippuva heijastin kiinnitetään siten, että se pääsee vapaasti heilumaan ja pyörimään. Irrotettavia heijastimia ovat ranteeseen tai nilkkaan pujotettavat heijastimet. Kiinteitä heijastimia ovat puolestaan esimerkiksi vaatteeseen tai jalkineeseen kiinnitetyt heijastinmateriaalit. Kiinteidenkin heijastimien pitäisi näkyä joka suunnasta. Jalkoihin ja käsiin sekä riippumaan kiinnitetyt heijastimet näkyvät hyvin, koska ne heiluvat. Perinteinen riippuva heijastin tulee sijoittaa siten, että heijastin on noin puolen metrin korkeudella maasta. Sen pitäisi näkyä joka suunnasta, olipa kävelijä ylittämässä katua tai kävelemässä tien reunaan pitkin. Jalkoihin ja käsiin sekä riippumaan kiinnitetyt heijastimet näkyvät hyvin, koska ne heiluvat.
Historia
Jalankulkijaheijastin ovat suomalainen keksintö. Sen keksi pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti 1940jenjen- ja 1950-luku taitteessa.
Lähteet
Katso myös
- Liikenneturvallisuus