Jean le Rond d'Alembert

Ranska

| kansalaisuus = Ranskalainen | sukujuuret = | tutkimusalue =Matematiikka, filosofia | instituutti = | alma mater = | ohjaaja = | oppilaat =Pierre-Simon Laplace | tunnetut työt =Encyclopédie | palkinnot = | uskonto = | alaviitteet = }} Jean le Rond d’Alembert (16. marraskuuta 1717 – 29. lokakuuta 1783) oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko sekä filosofi. Hän oli myös tekemässä varhaista ranskalaista Encyclopédieta.

Lapsuus

D’Alembert oli korkeasukuisen, markiisitar, kirjailija Claudine Guérin de Tencin sekä ritari Louis-Camus Destouchesin avioton lapsi. Muutaman päivän synnytyksen jälkeen hänen äitinsä (de Tencin) jätti hänet Saint-Jean-le-Rond de Paris -kirkon portaille.

D’Alembertin isä Destouches kustansi myöhemmin hänen opiskelunsa. Hän opiskeli Collège Mazarinissä lakia ja lääketiedettä jotka loivat D’Alembertistä tunnetun tiedemiehen ja filosofin. Lakitieteen opiskelujen jälkeen hän aikoi vielä opiskella lääkäriksi, jonka ajatuksen hän sittemmin hylkäsi palaten matematiikan sekä filosofian pariin, jotka olivat lähellä hänen sydäntään.

Ura

D’Alembert oli vaikuttamassa suurelta osin valistusfilosofien suurteoksen, Denis Diderot’n (1713–84) Encyclopédien julkaisemiseen, vastaten 28-osaisen teoksen matemaattisesta ja luonnontieteitä käsittelevistä artikkeleista.

D’Alembert esitteli Ensyklopediassa muun muassa uudenaikaisen käsityksensä infinitesimaalilaskennan perustamisesta täsmälliselle raja-arvon käsitteelle: hän ymmärsi suureen raja-arvoksi, jota muuttuva suure lähestyy niin, että suureen ja raja-arvon erotus tulee pienemmäksi kuin mikä hyvänsä ennalta annettu suure.

D’Alembert etsi yhtymäkohtia algebran peruslauseelle (jonka mukaan jokaisella polynomilla on ainakin yksi kompleksinen nollakohta); tämä keskeinen teoreema tunnetaan d'Alembertin lauseena ranskalaisella kielialueella. Sen todistus onnistui paremmin Gaussille.

Hän tutki myös osittaisdifferentiaaleja, värähtelevää liikettä joka tutkimuksen seurauksena Hän kehitti myös periaatteen, jonka mukaan kiinteät sekä vapaasti liikkuvat kappaleet noudattavat Newtonin kolmatta liikelakia, joka nimettiin keksijänsä, d’Alambertin periaatteeksi. Tämän oivalluksen myötä nesteiden dynamiikan ja värähtelyn matemaattisen käsittely tuli mahdolliseksi, jolla oli suuri merkitys tulevaisuuden teknillisten keksintöjen läpimurtoon.

D’Alembert käytti teoksessaan Dimension (1754) ensimmäisenä aikaa neljäntenä ulottuvuutena, jota myöhemmin H. G. Welss käytti kuuluisissa romaaneissaan Aikakone (1895) sekä Näkymätön mies (1897).

D’Alembert oli 1700 luvun puolivälin maineikkaimpia ranskalaisia matemaatikkoja Alexis Claude Clairaut’n (1713–1765) myötä. D’Alembert valittiin arvostettuun Ranskan akatemiaan.

Aiheesta muualla

• Ote Ensyklopediasta