Nuoruus
Johann Ludwig Burckhardt syntyi arvostettuun sukuun, joka tunnettiin lisänimellä
von Kirschgarten kotitilan sijainnin mukaan. Isällä eversti Johann Rudolfilla oli suuri kartano Baselissa, mutta Johann Ludwig syntyi
Lausannessa perheen kahdeksantena lapsena. Vaikka hän olikin saanut parhaat mahdolliset lähtökohdat, joutui perhe kuitenkin suuriin vaikeuksiin
Ranskan vallankumouksessa, sillä isää syytettiin sillanpääaseman luovuttamisesta itävaltalaisille Hüningenin piirityksessä 1796–1797. Isä vapautettiin sittemmin selvien todisteiden nojalla, mutta hän oli menettänyt luottamuksensa tasavaltalaisiin ja hakeutui englantilaisten palvelukseen. Johann Ludwig päätti itsekin olla alistumatta milloinkaan ranskalaisten alaisuuteen.
Vuonna 1800 kuusitoistavuotias Johann Ludwig lähetettiin kouluun Leipzigiin, josta siirtyi neljän vuoden jälkeen Göttingeniniin. 1805 hän palasi kotiseudulleen Baseliin, mutta ei löytänyt virkaa sellaiselta taholta, joka ei olisi ollut sidoksissa Ranskaan, joten hän hylkäsi tarjotun diplomaattiuran ja siirtyi sen sijaan Englanti, jossa toivoi voivansa astua kruunun palvelukseen. Johann Ludwig matkusti Lontooseen heinäkuussa 1806 mukanaan hyvät suosituskirjeet opettajaltaan professori Blumenbachilta Göttingenin yliopistosta, joista yksi oli osoitettu Sir Joseph Banksille, joka oli kuninkaallisen seuran puheenjohtaja ja vanha puuhamies Afrikan asioiden seurassa (African Association, täydelliseltä nimeltään Association for Promoting the Discovery of the Interior Parts of Africa, per. 1788). Saatuaan kuulla, että seura oli varustamassa retkikuntaa tutkimaan läntisen Afrikan sisäosia, Burckhardt haki paikkaa seurassa ja tuli hyväksytyksi. [ Travels in Nubia, johdanto, haettu 22.6.2007 ]
Syyria
Burckhardtin suurin haave oli löytää Nigerjoen lähde Afrikassainin. Valmistautuessaan retkikuntaan hän matkusti Levantti tarkoituksenaan hankkia arabian kielen taito, koska hän arveli muslimiksi tekeytymällä pääsevänsä paikkoihin, joissa ei ollut nähty eurooppalaisia aiemmin. Ennen lähtöään Burckhardt otti arabian kursseja Cambridgenn yliopistossa. Hän lähti matkaan Englannista 1809 ja saapui Malta kautta Syyrian Aleppoinon, jossa opiskeli islamilaista lakia ja lujitti arabian taitoaan. Burckhardt pukeutui muslimiksi ja otti arabinimen Ibrahim Ibn Abdullah. Hänen kääntymisensä islam uskoon saattoi hyvinkin olla aitoa. Vietettyään Lähi-idässä kaksi vuotta Burckhardt omaksui arabian lähestulkoon täydellisesti ja hankki niin vakuuttavan tiedon islamista, että hänen omaksumansa peitetarina meni täydestä kaikkialla, missä hän sattui matkustamaan.
Syyriassa ollessaan Burckhardt tutustui Palmyran raunioihin ja Libanonniin. Nykyisen Jordania alueella matkustellessaan hän löysi aikansa eurooppalaisille tuntemattoman Petrann kalliokaupungin 1812 [ Petran Pyhän Aaronin luostarin tutkimukset, Jaakko Frösén 3.11.1997, haettu 21.6.2007 ]
, mutta tämä saavutus ei tyydyttänyt hänen kunnianhimoaan.
Egypti
Burckhardt ei ollut vieläkään hylännyt toivettaan päästä Nigerin alkulähteille. Tätä varten hän matkusti Kairoon Egyptiiinin, jossa ollessaan teki matkan Assuan. 1813 hän kertoi muistiinpanoissaan löytäneensä läheltä Sudanin rajaa suuren hiekkaan hautautuneen temppelin, jota kutsuttiin nimellä Abu Simbel. Samalla matkalla Burckhardt ylitti Punaisenmerennn ja teki pyhiinvaellusmatka muslimien pyhiin kaupunkeihin Mekkaan ja Medinaan.
Kuolema
Burckhardt palasi Kairoon 1815 tarkoituksenaan liittyä karavaaniin, joka oli lähdössä Fezzananiin Libya, ja sieltä Timbuktuun. Hän lepäsi ensin Arabian niemimaahinn matkojen rasituksista, mutta Libyan saattueen lähdön viivästyttyä jälleen hän sillä välin matkusti Siinai keväällä 1816 kiiveten Siinaivuoren huipulle ja kävi Siinain erämaan Pyhän Katariinan luostarissa. [ Travels in Syria and the Holy Land, luku 7, haettu 22.6.2007 ]
Pian tämän viimeiseksi osoittautuneen retken jälkeen Burckhardt sairastui punatautiin ja kuoli Kairossa 15. lokakuuta 1817 saamatta varsinaista tehtäväänsä, Afrikan sisäosien tutkimusta, alkua pidemmälle.
Burckhardt lahjoitti testamentissaan keräämänsä satoja niteitä käsittävän itämaisten käsikirjoitusten kokoelman Cambridgen yliopistolle. Hänen laajat, tarkkanäköiset ja yksityiskohtaiset muistiinpanonsa eivät nekään joutuneet kadoksiin, eivätkä jääneet hyödyttömiksi, sillä hän oli kaikkien vuosien aikana lähettänyt säännöllisesti raportteja Englantiin, jossa Afrikan asioiden seura julkaisi ne postuumisti. Burckhardtin kirjoitukset olivat ensimmäisiä ensi käden tieteellisiä huomioita arabikulttuurista ja -kielestä, ja niiden sisältämän etnografisen tiedon arvo on nykyään tunnustettu arabimaita myöten. Hänen muistiinpanonsa innoittivat myöhempiä matkaajia seuraamaan hänen jalanjälkiään, kuten Tuhannen ja yhden yön kääntäjää Richard Francis Burtonia ja suomalaista Georg August Wallinia.
Teokset
- Travels in Nubia (1819)
- Travels in Syria and the Holyland (1822)
- Travels in Arabia (1829)
- Notes on the Bedouins and the Wahabys (1830)
- Arabic proverbs (1831)
Lähteet
Katso myös
Aiheesta muualla