Jordania

Historia

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurin osa entisestä Osmanien valtakunnasta jaettiin. Britit irrottivat 80 % Palestiinan mandaatistaan Transjordanian emiraatiksi (trans-Jordan = Jordanin takana). Siitä tuli autonominen osa brittien hallinnoimaa Palestiinan mandaattia Kansainliiton hyväksynnän mukaan. Brittihallinnon alaisuudessa Transjordaniaa hallitsi kuningas Abdullah I. Jordania itsenäistyi brittien hallinnosta vuonna 1946in. Israel perustamisen jälkeen vuonna 1950 maahan liitettiin myös se osa Palestinasta, jota nykyisin sanotaan Länsirannaksi.

20. heinäkuuta 1951iin kuningas matkusti pyhiinvaellukselle Jerusalem nuoren pojanpoikansa, prinssi Husseinin kanssa. Abdullah ammuttiin Al-Aksan moskeijan portailla, yhdellä islamin pyhimmistä paikoista. Kuningas Hussein hallitsi maata vuosina 1953–1999. Hussein tasapainotteli taitavasti USA:n NL:n, UKin:n, eri arabivaltojen ja Israel välissä läpi sotien ja kaappausyritysten. Husseinia pidettiin käytännönläheisenä rauhaa ja demokratiaa korostaneena hallitsijana. Vuoden 1967 kuuden päivän sodassalaispakolaisialaispakolaisia Israel miehitti Länsirannan, ja maahan tuli lukuisa joukko palestiina, joiden fedayeen-taistelijat jatkoivat sotaa Israelia vastaan Jordianiasta käsin. Palestiinalaisjärjestöjen kasvava vaikutusvalta oli uhka maan turvallisuudelle ja maassa käytiin heinä–syyskuussa 1970 sisällissota jossa palestiinalaisten järjestöt karkotettiin Libanoniin. Vaatimuksistaan Länsirannan alueeseen Jordania luopui lopullisesti vuonna 1988.

Lokakuun 1973 sodassa Jordanian lähetti prikaatin Syyriaan taistelemaan Israelia vastaan, mutta maiden välisellä rajalla ei käyty taisteluja. Vuonna 1991 Jordanian aloitti neuvottelu Madrissa ja solmi rauhansopimuksen Israelin kanssa 26. lokakuuta 1994. Nykyinen kuningas on Husseinin poika Abdullah Ibn Hussein eli Abdullah II, joka on hallinnut vuodesta 1999. Vuoden 2003 jälkeen Jordania on vastaanottanut 700 000 Irakin sisällissodan pakolaista. Maassa saattaa asua jopa 1,7 miljoonaa irakilaista, lähinnä pääkaupunki Ammanissa.

Politiikka

Vuonna 1951, lyhytaikaisen kuningas Talilin aikana otettiin käyttöön uusi perustuslaki, joka teki Jordaniasta perustuslaillisen monarkian, jossa kuninkaalla on vahvat valtaoikeudet. Vallankaappausyrityksen jälkeen 1957 kuningas Hussein hajotti parlamentin. Vuonna 1989 pidettiin vaalit ja 1992in sallittiin poliittiset puolueet. Rauhansopimus Israel kanssa solmittiin vuonna 1994. Vuosina 1989 ja 1993 pidettiin vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit. Vuoden 1997 vaaleja islamilaiset puolueet boikotoivat kiistellyn vaalilain vuoksi.

Jordaniassa on kaksikamarinen parlamentti. 110-jäseniseen edustajainhuoneeseen valitaan edustajat nelivuotiskausille yleisellä äänioikeudella. Yhdeksän paikkaa on varattu kristityille, kuusi naisille ja kolme tšerkesseille ja tšetšeeneille. 40-jäsenisen senaatin jäsenet kuningas nimittää kahdeksanvuotiskaudelle.

Kuningas ja ministerit käyttävät toimeenpanovaltaa. Kuninkaalla on veto-oikeus päätöksiin, joka voidaan ohittaa kansalliskokouksen molempien kamarien 2/3 enemmistöllä. Kuningas hallitsee myös armeijaa ja tiedustelupalvelua (Dairat al-Mukhabarat al-Ammah; GID).

Osat

Jordaniassa on 12 kuvernonaattia (muhafazat, yksikkö - muhafazah):

Ajlun
Al-'Aqabah
Al-Balqa'
Al-Karak
Mafraq
'Amman
Al-Tafilah
Al-Zarqa'
Irbid
Jarash
Ma'an
Madaba

Maantiede

Jordania satelliittikuvassa marraskuussa

Jordanian kartta

Talous

Jordanialla ei ole juurikaan luonnonvaroja, esimerkiksi öljyä (vaikkakin on jonkin verran öljykenttiä) tai vettä. Osittain tämän takia maalla on ollut taloudellisia vaikeuksia.

Väestöjakauma

Pääosa asukkaista (98 %) on arabeja. 70% väestöstä asuu kaupungeissa, 6% maaseudun väestöstä on paimentolaisia.

Maassa on myös huomattava palestiinalaisvähemmistö, noin 1,5 miljoonaa on rekisteröitynyt pakolaisiksi.

Kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

Merkittävimmät vientituotteet

fosfaatti