Turkka toimi Teatterikorkeakoulussa teatterityön professorina 1981–1985, rehtorina 1982–1985 sekä ohjaajantyön professorina 1985–1988. Opetuksessaan Turkka korosti voimakkaan fyysisen ilmaisun merkitystä, ja painotti varhaisia venäläisiä näyttelemismetodeja sekä myöhempää Konstantin Stanislavskia ja Vsevolod Meyerholdin psykofyysistä menetelmää. Jouko Turkkaan henkilöityi paljolti myös Oulussa 1987 sattunut Jumalan teatterin tapaus, tosin hän ei ollut siitä itse etukäteen tietoinen.
Turkka on keskeinen hahmo myös Joensuun kaupunginteatterin ns. teatterisodassa 1971, jossa kiisteltiin siitä, kuka saa päättää teatterin ohjelmistosta. Riidassa muun muassa näyttelijät valtasivat teatterin. Teatterinjohtaja Jouko Turkka irtisanottiin, mistä seurasi näyttelijöiden lakko. Elsinen, Pertti: Joensuun historia VI, 1998, s. 194-195
Näytelmien lisäksi Turkka on ohjannut kaksi ristiriitaisen vastaanoton saanutta ja kiivasta keskustelua herättänyttä tv-sarjaa, Seitsemän veljestä (1989) ja Kiimaiset poliisit (1993). Lisäksi Turkka on esiintynyt entisen oppilaansa Jari Halosen elokuvissa Back to the USSR - Takaisin Ryssiin (1992) sekä Aleksis Kiven elämä (2001).
Turkan romaani Häpeä oli Finlandia-palkintoehdokkaana 1994. Hänen esseistisiä kirjojaan ovat Aiheita ja Selvitys oikeuskanslerille.
