Judith Butler

Judith Butler (s. 24. helmikuuta 1956) on yhdysvaltalainennn filosofi ja feminismi teoreetikko. Hänen vaikutuksensa feminismin teoriaan on ollut huomattava. Butlerin kuuluisin teesi on, että sukupuoli ei ole olemista vaan tekemistä, se on performatiivi. Sitä tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa tiettyjä sääntöjä ja normeja toistamalla.

Judith Butler syntyi juutalaiseen perheeseen. Hän väitteli tohtoriksi Yalen yliopistossa ja Hegelnin filosofiasta ja toimii nykyään Kalifornia Berkeleyn retoriikan laitoksen professorina. Butler on kertonut olevansa lesbo ja feministi; hänen avoimuuttaan seksuaalisuudestaan voidaan pitää myös poliittisena valintana.

Filosofian kentässä Butler määrittää kiinnostus poststrukturalisiseen filosofiaanhanhan, erityisesti ranskalaisiin nykyajattelijoihin, kuten Jacques Derrida, Michel Foucault'hon, Luce Irigarayanhin, Julia Kristeva, Monique Wittigiin, Louis Althusseriin, sekä psykoanalyyttiseen teoriaan, kuten Sigmund Freudin, Jacques Lacaninin ja Slavoj Žižek kirjoituksiin.

Suomessa Butlerista on kirjoittanut erityisesti filosofi Tuija Pulkkinen. Hän on suomentanut Butlerin Gender Trouble-teoksen (Hankala sukupuoli) yhdessä Leena-Maija Rossin kanssa.

Performatiivinen sukupuolikäsitys ja genealogia

Butlerin läpimurtoteoksena pidetään teosta Gender Trouble (Hankala sukupuoli). Siinä hän kyseenalaistaa 1960-luvulta 1990-luvulle asti angloamerikkalaisessa feministisessä teoriassa vallinneen jaon sosiaaliseen (engl. gender) ja biologiseen sukupuoleen (engl. sex). Hän osoittaa myös biologisen määrittyvän sosiaalisen kautta; biologia tieteenä on sosiaalista toimintaa, diskurssi. Näin erottelu sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välillä on Butlerin mukaan mieletön. Butler ei kiellä ruumiillisia eroja, mutta esittää, että ne voitaisiin ymmärtää myös toisin. Esimerkiksi, miksi korostetaan juuri nykyisin valittuja sukupuolieroja, miksi sukupuolieroa ei tehdä esim. vasenkätisyyden, silmien värin tai pituuden perusteella. Toisin sanoen, anatomisetsenasena erot eivät sinänsä ole perusta niille eroille, jotka sosiaalisessa järjestelmässämme painottuvat sukupuolierona, binaari jaotteluna miehiin ja naisiin.

Merkittävimpänä sukupuolta jäsentävänä käytäntönä Butler pitää heteroseksuaalista matriisia (myöhemmissä teoksissa Butler puhuu heteroseksuaalisesta hegemoniasta) ja heteronornatiivisuutta. Ei-heteroseksuaalisessa yhteiskunnassa sukupuolieroa ei välttämättä tarvitsisi koska halu ei määrittyisi sukupuolen mukaan.naistutkimustann marginaalissa olleen homo- ja lesbotutkimuksen ja synnytti uuden tutkimusalan: queer-teoria. Butlerin vaikutus ulottuu myös feministisen teorian ulkopuolelle: häntä seurataan kirjallisuusteoriassa sekä kriittisen teorian parista hänen kielifilosofisten ratkaisujensa vuoksi. Butler on myös innoittanut radikaaleja sukupuolipoliittisia liikkeitä, kuten ACT UP.

Butler esittää teoksessa Gender Trouble, ja tarkentaa näkemystään myöhemmissä kirjoituksissaan, että sukupuoli suoritetaan (engl. perform) toistamalla tuttuja eleitä ja että sukupuolen voi ymmärrettävästi esittää (engl. perform), koska on kulttuurisesti vakiintunut eleistö, joka on matkittavissa ja toistettavissa. Kulttuurissa siis vallitsevat tietynlaiset sääntöjärjestelmät, jotka ovat omaksuttavissa. Tiettyyn sääntöjärjestelmään liitetään tietynlaisen ruumiin kanssa syntynyt henkilö. Tämä on performatiivisuutta ja tämä tekojen korostaminen olemisen sijaan tulee kielifilosofi J.L Austinilta. Radikaaliksi Butlerin ajattelun tekee, ettei hän oleta sukupuolen esittämisen taakse mitään alkuperäistä sukupuolta, vaan sukupuoli on kokonaisuudessaan tekemistä.

Butlerin näkemykseen sukupuolesta ilman alkuperää on vaikuttanut merkittävästi myös Foucault'n tapa tulkita Friedrich Nietzschen genealogian ideaa ja toisaalta Derridan idea performatiivisuudesta. Genealogia lähestyy aihettaan vallan käytön seurauksena rakentuneena eikä genealogia pyri löytämään tutkimuskohteen ”luonnollista” alkuperäistä tilaa. Tällä Butler mullisti tavanomaisen feministisen tehtävänasettelun, sillä se ei aseta naiseutta lähtökohdakseen, vaan kysyy, miten sukupuoli asiana on rakentunut näyttämään niin itsestään selvältä ja miten tätä itsestäänselvyyttä pidetään yllä. Näin Butler otti myös eroa feministeihin, jotka korostavat erityistä naiseuden kokemusta poliittisen toiminnan lähtökohtana.

Bibliografia

• Subject of Desire: Hegelian Reflections in Twentieth-Century France, 1987
• Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity, 1990
• Bodies that Matter: On the Discursive Limits of 'Sex', 1993
• Excitable Speech: Contemporary Scenes of Politics, 1997
• The Psychic Life of Power: Theories in Subjection, 1997
• Contingency, Hegemony, Universality: Contemporary Dialogues on the Left, 2000
• Antigone’s Claim: Kinship between Life and Death, 2002
• Undoing Gender, 2004
• Precarious Life: The Powers of Mourning and Violence, 2004
• Giving An Account of Oneself, 2005

Suomennetut teokset:

• Hankala sukupuoli: feminismi ja identiteetin kumous, Gaudeamus 2006

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

• Sukupuolet tehdään toistamalla . Ylioppilaslehti 16/2006.