Aaltoileva epäsymmetria
Jugendtyylille on ominaista rytmikkäästi aaltoileva ja epäsymmetrinen muotokieli sekä luonnonläheiset aiheet. Hyperbolien ja parabolien muotoiset kuviot olivat suosittuja. Tyylissä rytmittelevät yhtäältä jyrkän geometriset muodot ja toisaalta spiraalimaiset piiskaniskut. Aiheet kasvavat usein kasvimaisiksi muodoiksi, ja töiden viimeistely voi olla tarkoituksellisen keskeneräistä.
Tyyli sai runsaasti vaikutteita Eurooppaan 1860-luvulta lähtien tuoduista japanilaisista puupiirroksista, joiden kuvaustapaa käytettiin erityisesti julisteissa. Arkeologisten kaivauksien seurauksena yhä paremmin tunnettu kelttiläinen taide vaikutti myös osaltaan jugendiin.
Historiaa
Vastalause kertaustyyleille
Jugend syntyi vastustamaan vanhoja tyylisuuntauksia kierrättäneitä kertaustyylejä ja toisaalta taas jo 1800-luvulla syntynyttä elementtirakentamista (esim. Lontoonn Chrystal Palace) keksimällä oman, uuden muotokielensä. Sen alkulähteen voidaan katsoa olevan englantilaisen runoilija-taidemaalarin William Blake (1757–1827) maalauksissa, joissa esiintyy jugendille tyypillinen muotokieli. 1800-luvun puolivälissä prerafaeliitit, ryhmä englantilaisia romantiikan aikakauden taiteilijoita, saivat innoitteita Blaken töistä ja siirsivät vaikutteet jugendaikakauden taidemaalareihin.
Merkittävä vaikutus tyylisuunnan kehitykselle oli vuonna 1886 perustetulla Arts and Crafts -liikkeellä, jonka periaatteena oli vastustaa teollisesti tuotettuja esineitä ja suosia sen sijaan keskiaikaisia, korkeatasoisia käsityöperinteitä. Ison-Britannian ulkopuolella Arts and Crafts -liikkeen vaikutus oli suurta saksankielisissä maissa ja Yhdysvalloissa. Liikkeen tunnetuimpia edustajia olivat William Morris, Walter Crane (1845–1915), Arthur Mackmurdo (1851–1942) ja Charles Robert Ashbee (1863–1942).
Jugendin ensimmäisiä puhtaita edustajia oli Arthur Mackmurdon suunnittelema tuoli vuodelta 1881, jonka selkänojan epäsymmetriset linjat olivat poikkeukselliset aiempaan nähden. Tyyliä alkoivat levittää useat englantilaiset aikakauslehdet, kuten The Yellow Book (1894–1895), The Savoy (1896–1898) ja The Studio (1893–). Isosta-Britanniasta jugend rantautui Belgianan, jonne syntyneistä rakennuksista ensimmäinen merkittävä oli Victor Horta (1861–1947) suunnittelema Hôtel Tassel (Tasselin talo). Toinen tunnettu belgialainen jugendkauden taiteilija oli Henry van de Velde (1863–1957), joka sai mainetta muun muassa abstrakteilla kasviornamentiikkatöillään.
Belgiasta Suomeen
Belgialais-englantilainen taidemaalari, graafikko ja keraamikko Alfred William Finch (1854–1930), oli nuoruudessaan mukana perustamassa Brysseliin kokeilevien taiteilijoiden ryhmää. Hän toi Suomeen taideteollisuuden uusia virtauksia ja muutettuaan maahan vaikutti myös tyylisuuntauksen kehitykseen.
Ranskassa jugendtyylin keskuksiksi kehittyivät Pariisi ja Nancy. Hector Guimard (1867–1942) suunnitteli muun muassa jugendtyylisiä asuinrakennuksia ja Pariisin metroasemien sisäänkäyntejä. Henri de Toulouse-Lautrecn (1864–1901) tuli tunnetuksi julisteiden suunnittelijana. Niin sanottu Nancyn ryhmä muodostui 1890-luvulla Emile Gallé (1846–1904) ympärille ja suunnitteli huonekaluja sekä taideteollisia esineitä. Gallé uudisti lasitaidetta värikkäillä kuvioilla, jotka tehtiin kaivertamalla lasin erivärisistä kerroksista tai liimaamalla lasin pintaan koristeita.
Jugendtyyli vaikutti Suomessa erityisesti arkkitehtuurissa vuosina 1895-1915. Silloin suunniteltiin mm. Helsingin keskustaan lukuisia jugendtyylisiä rakennuksia kuten Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin rautatieasema. Suomalainen jugend yhdisteli kansallisromanttisia piirteitä kansainväliseen tyylisuuntaukseen. Saarisen lisäksi muita tunnettuja jugend-kauden arkkitehteja Suomessa olivat mm. Selim A. Lindqvist, Lars Sonck ja Onni Tarjanne.
Saksa ja Katalonia
Saksassa jugendin omaksuivat aikakauslehdet Pan (1895–1900) ja Die Jugend (1896–1940), joista jälkimmäisen mukaan koko suuntaus sai maassa nimensä. Münchenista tuli suuntauksen keskus, ja siellä vaikuttivat muun muassa kuvanveistäjä ja luonnontutkija Hermann Obrist (1863–1927), valokuvausateljee Elviran julkisivun uudistuksen suunnitellut August Endell (1871–1925), sisustusarkkitehtuuriin keskittyneet Bernhard Pankok (1872–1943) ja Richard Riemerschmid (1868–1957) sekä Die Jugendin koristelusta vastannut Otto Eckmann (1865–1902). Katalonian modernismen pääkaupunki oli Barcelona ja sen huomattavin edustaja arkkitehti Antoni Gaudí.
Jugendtyyliä seurannut ja sitä myös muistuttava, mutta modernistisempi Art Deco -tyyli oli hyvin suosittu 1920- ja 30-luvuilla.
Muita tyylin kuuluisia nimiä
Jugendgalleria
Image:Guimard subway escutcheons.jpg|Hector Guimardin Pariisin metron sisäänkäynnin aita.
Image:Riga Jugendstil Hausfassade.jpg|Riian jugendrakennus.
Image:Jugendstil-Kaffeekanne.jpg|Jugendtyylinen kahvikannu.
Image:Charles Rennie Mackintosh 001.jpg|Charles Rennie Mackintosh, Luonnos neiti Cranstonin teehuoneen seinäksi, Glascow, Englanti.
Image:Queens Cross Church.jpg|Charles Rennie Mackintosh, Queen's Crossin kirkko, Glasgow.
Image:Hackesche Höfe 1a.jpg|Hackesche Höfe, Berliini.
Image:Jugendstilfassade-in-muenchen.JPG|Jugendjulkisivu Münchenissä.
Image:Roof of Casa Mila, Barcelona.jpg|Antonio Gaudi, Casa Milan katto, Barcelona, Espanja.
Image:Sagrada familia detail.jpg|Antonio Gaudi, Sagrada Familia, yksityiskohta, Barcelona.
Image:Louis Welden Hawkins 001.jpg|Louis Welden Hawkins, Viuhka kultaisella taustalla, 1905.
Image:Gustav Klimt 010.jpg|Gustav Klimt, Danae, 1907-1908.
Image:Helsinki Railway Station 20050604.jpg|Eliel Saarinen, Rautatieasema, Helsinki, Suomi.
Aiheesta muualla
Jugendstil
Jugendstil
Art nouveau
Art nouveau
Jugend
)
