Julkinen palvelu

Julkiset palvelut ovat palveluja, joita valtio ja kunnat rahoittavat paljolti verovaroista ja joilla tuotetaan kansalaisillessassa tai asukkaille palveluja. Varsinkin hyvinvointivaltio näin on pyritty hyvinvointiin. Julkiset palvelut eivät tavoittele voittoihina niin usein kuin kaupalliset, vaan tavoitteena usein on taata kaikille ihmisille mahdollisuus hyviin peruspalvelu.

Julkisia palveluja ovat usein ne, joita pidetään välttämättömänä modernille elämälle, joten niiden yleisen saatavuuden pitää olla turvattu (esim. vesi). Esimerkkinä palvelusta, jota ei pidetä välttämättömänä eikä tuoteta julkisesti, on hiustenleikkuu. Toisaalta välttämättömyys ei ole rationaalinen argumentti julkisen omistuksen puolesta, koska yksityinenkin voi tuottaa.

Kehittyneissä maissa julkisiin palveluihin kuuluvat usein:

• koulutus
• sähkö, kaasu, vesi ja viemäröinti
• palokunnat
• terveydenhuolto
• poliisi

Useimmissa tapauksissa julkiset palvelut ovat palveluita, eivät tavaran valmistusta. Palvelut voi tuottaa paikallinen tai kansallinen monopoli, etenkin aloilla, joiden poliitikot muuten ajattelevat olevan luonnollisia monopoleja. Toisaalta jotkut katsovat luonnollisen yksityisen monopolin olevan tehokkaampi kuin lakisääteinen monopoli. Ei voida myöskään olla varmoja siitä, ettei kilpailua syntyisi.

Julkisten palvelujen kilpailuttamisesta ja yksityistämisestä löytyy viime vuosilta esimerkkejä Suomesta ja ulkomailta. Näitä ovat mm. Suomen Posti, HKL, pankkipalvelut, TeliaSonera, kiinteistöjenhuoltopalvelut, Englannin rautatiet jne.

Kilpailuttaminen ei ole aina huono asia, mutta on esitetty kritiikkiä siitä, että se edistäisi yksityisten monopolien syntyä, joka johtaisi tuottajan poliittisen kontrollin katoamiseen. Onnistunut kilpailuttaminen edellyttää, että julkinen rahoitus ja suunnittelu ovat tarpeen, minkä jotkut kyseenalaistavat. Julkisia palveluja, suunnittelua ja rahoitusta on väitetty tehottomiksi, koska ne eivät joudu kilpailemaan vaan ovat suunnitelmataloutta ja monopoleja.

Lähteet