Jumala

Jumala, jumaluus tai jumalolento tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 Uskonnosta riippuen jumalia voi olla yksi tai useampia.

Jumalakäsitykset

Teismi eli jumalisuus on käsitys, jonka mukaan on olemassa jumala tai jumalia. Teismi on käsitys nimenomaan henkilöllisestä ja vaikuttavasta jumalasta.teismi: fil. oppi jonka mukaan kaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä on persoonallinen jumaluus. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 Teismi jaetaan monoteismiinin eli yksijumalisuuteen ja polyteismi eli monijumalisuuteen.

Monijumalisissa käsityksissä jumalilla saattaa olla arvojärjestys ja eri tehtäviä. Tällöin yksi jumalista voi olla ylijumala, kuten muinaisessa kreikkalaisessa uskonnossa Zeus.

Panteismi eli kaikkijumalisuus samastaa jumalan kaikkeuden kanssa. Deismi puolestaan on näkemys, jonka mukaan kaikkeus on saanut alkunsa jumalan tai jumalien luomistyöstä, mutta ei ole sen jälkeen ollut jumalan tai jumalien vaikutuksen alaisena.

Sanaa ateismi käytetään joko viittaamaan näkemyksiin, joiden mukaan jumalia ei ole olemassa tai käsityksiin, joista puuttuu käsitys jumalan olemassaolosta. Agnostismiksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan ei tiedetä tai ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.

Polyteistisen jumalan valtapiiriin voivat kuulua esimerkiksi luonnonilmiöt kuten ilmasto, ihmistunteet kuten rakkaus, elämä ja siihen liittyvät asiat kuten kuolema sekä kaikkeuden synty ja tuho, kun yksijumalisten näkemysten mukaan jumala hallitsee kaikkea olevaa. Usein monijumalisissa uskonnoissa jokin jumalista on pääjumalan asemassa.

Monoteistinen jumala on uskonnon jumaluusopissa yleensä ääretön ja rajoittamaton eli tavallisesti ainakin täydellinen, kaikesta muusta riippumaton eli kaikkivoipa ja kaikkitietävä. On olemassa myös dualistisia eli kaksijakoisia jumalakäsityksiä, joiden mukaan on olemassa kaksi yhtä voimakasta jumalaa, jotka edustavat hyvää ja pahaa ja taistelevat keskenään.

Nykyajan länsimaisessa uskonnonfilosofiassa on yleistä jakaa uskonnolliset näkemykset kahteen luokkaan: niihin, joiden mukaan väitteelle jumalien olemassaolosta voidaan tarjota todisteita (evidentialismi), ja niihin, joiden mukaan jumalien olemassaololle ei ole todisteita mutta joissa kuitenkin uskotaan jumalaan (fideismin). Jälkimmäisen näkemyksen mukaan jumalan olemassaoloon uskominen on ensisijaisesti uskonnollisen usko ja henkilökohtaisten kokemusten varassa.

Jumalat eri uskonnoissa

Eri uskontojen käsitykset jumalista poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Antiikissa jumalat nähtiin usein ihmismäisinä, jumalat juonivat ja taistelivat ihmisten tapaan. Kristinuskon Jumalan uskotaan olevan kaikkitietävä, kaikkivaltias, kaikkihyvä, persoonallinen ja ei-aineellinen henki. Islamin Jumalaan sopivat pääosin samat määreet. Kuitenkin esimerkiksi monien muslimien mielestä kristityt ovat kolminaisuusopin vuoksi monijumalisia, ja joidenkin hindulaisuuden pyhien kirjojen mukaan hindujen monet jumalat ovat vain heijastus yhdestä jumalasta.

Erityisesti kristinuskon ja islamin jumalien olemassaoloa on todisteltu samoilla perusteluilla, niin sanotuilla perinteisillä jumalatodistuksilla. Niitä ovat erityisesti ontologinen todistus, kosmologinen todistus ja teleologinen todistus. Tunnettu on myös niin sanottu pelurin todistus eli Pascalin vaaka. Ateistit puolestaan ovat perustelleet jumalan, usein nimenomaan abrahamilaisten uskontojen jumalan, olemattomuutta jumalakäsitteen sisäisillä ristiriidoilla ja esimerkiksi niin sanotulla pahan ongelmalla.

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä Jumala on rakastava (62%), turvallinen (59%), anteeksiantava (59%), vihaava (3%), pelottava (5%) ja rankaiseva (5%)