Juutalainen jumalanpalvelus
Synagooga Zwollessa
Juutalaisen jumalanpalveluksen keskeisin osa on Jumalan antaman lain noudattaminen, laupeuden harjoittaminen ja lähimmäisenrakkaus. Juutalainen laki on kirjattu Tooraan (viisi Mooseksen kirjaa), Talmudiin sekä laajaan kirjastoon näitä selittäviä kommentaareja.
Juutalaisen jumalanpalveluksen teologisesti tärkein osuus oli Jerusalemin temppelissä leeviläs-aaronilaisen papiston (kohaniitit, sanasta kohen) harjoittama päivittäinen rituaalinen uhripalvelus Toorassa tarkkaan säädettyjen mallien mukaisesti. Keisari Tiituksen johtama Rooman armeija tuhosi temppelin vuonna 3830 juutalaisen ajanlaskun tai 70 länsimaisen ajanlaskun mukaan, ja sen jälkeen ei temppelipalvelusta ole voitu harjoittaa.
Käytännössä juutalaisen jumalanpalveluksen keskus on nykyään synagogajumalanpalvelus, joka seuraa eri traditioita ja vakiintunutta liturgista rakennetta. Jumalanpalvelusmallit jakaantuvat pääasiallisesti aškenaasi- ja sefardi-riitteihin. Näiden lisäksi on olemassa italialainen, jemeniläinen ja hassidilainen riitti.
Raamatun esikuvan mukaisesti maailman kaikki synagogat on suunnattu kohti Jerusalemia ja juutalainen siis suuntaa myös yksityisen rukouksensa samaan suuntaan. Tooran määrittelemien päivittäisten uhrien sijaan juutalainen rukoilee kolme kertaa päivässä:
Juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan tärkeimmät elementit ovat
- Šema Israel Tämä rukous koostuu kolmesta Tooran kappaleesta (5.Moos.6:4–9; 11:13–21 ja 4.Moos.15:37–41) ja se luetaan aamuin sekä illoin.
- Amida (verbistä la'amod = seisoa) Tämän rukouksen toinen nimi on šmone esre (kahdeksantoista). Se koostuu arkipäivinä kahdeksastatoista ja sapattisin/juhlapyhisin seitsemästä siunauksesta. Rukous luetaan seisaaltaan ja kasvot Jerusalemia kohti suunnattuina.
Aamupalvelukseen osallistuva juutalainen laittaa päälleen
tallit-rukousšaalin sekä sitoo arkiaamuina käsivarteensa ja otsalleen tefillinit.
Nykyisen juutalaisuuden piirissä on eriäviä näkemyksiä Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamisesta ja temppelipalvelus käyttöönotosta. Ns. uskonnollis-kansallisen Dati Leumi-liikkeen perusideana on juutalaisen valtion perustaminen koko raamatullisen Israelin alueelle sekä Kolmannen Temppelin rakentaminen Jerusalemin Temppelivuorelle. Perinteinen ortodoksijuutalaisuus sen sijaan hylkää tämän ajatuksen ja korostaa tulevan Messiaan perustavan ikuisen rauhan valtakunnan ja sekä rakentavan Temppelin.
Juutalaisen henkilökohtaisen jumalanpalveluksen tasot voidaan jakaa käytännölliseen ja spirituaaliseen. Käytännöllisen tason henkilökohtainen jumalanpalvelus on Jumalan antaman lain noudattamista sekä laupeuden ja lähimmäisenrakkauden harjoittamista. Spirituaalinen taso ulottuu henkilökohtaisesta rukouselämästä mystiikkaan ja kabbalan tutkimiseen.
Juutalainen elämänkaari
Juutalainen uskonto liittyy kiinteästi arkipäiväiseen elämään ja käytäntöihin. Toorassa on kaiken kaikkiaan 613 erilaista juutalaista koskevaa käskyä (mitsva), joita noudattaen tulee elää. Lakien noudattamisesta ei luvata mitään konkreettista palkkiota, kuten paratiisia tai kadotusta; mitzvojen noudattamisen tai noudattamatta jättämisen seuraukset kuuluvat tulevaan maailmaan ja ovat Jumalan käsissä. Juutalaisuus uskoo Mooseksen liiton kuuluvan Israelin kansalle eikä muilla kansoilla ole moraalista velvoitusta sen pitämiseen. Mooseksen liittoahan edeltää Tooran mukaan vedenpaisumuksen jälkeen Jumalan säätämä ja koko ihmiskuntaa koskeva Nooan Liitto.
Miespuolisen juutalaisen ensimmäinen velvollisuus toteutuu 8. päivänä syntymästä, jolloin Tooran käskyn mukaan suoritetaan brit mila, ympärileikkaus eli sananmukaisesti sanan liitto merkiksi Israelin kansaan kuulumisesta. Tämä toimitus on yksi tärkeimmistä ja sen puuttuminen katsotaan vakavaksi rikkeeksi; ympärileikkaamattomana kuollut juutalainen voidaan haudata juutalaisella hautausmaalla vain sen erityiseen osaan. Ympärileikkauksen yhteydessä poika saa nimen. Tyttölapselle annetaan nimi sapattijumalanpalveluksen yhteydessä: isä kutsutaan lukemaan Tooraa, lapselle luetaan erityinen siunaus ja hänelle annetaan nimi.
Uskonnollinen täysi-ikäisyys koittaa pojille 13-vuotiaana ja tytöille 12-vuotiaana. Juutalainen kasvatus tähtää opettamaan lapselle mitsvojen noudattamista niin, että täysi-ikäisyyteen saavuttaessa he voivat olla itse vastuussa omista teoistaan. Pojasta tulee ns. bar mitsva ('lain poika') ja tytöstä bat mitsva ('lain tytär'). Jumalanpalveluksessa poika kutsutaan ensimmäisen kerran lukemaan Tooraa ja tapausta juhlitaan perusteellisesti. Konservatiivi- ja reformijuutalaisissa seurakunnissa myös tyttö pääsee lukemaan Tooraa.
Avioliitto on juutalaisen elämän, tulevien sukupolvien ja koko juutalaisen kansan perusta. Juutalaisuus suhtautuu hyvin kielteisesti seka-avioliittoihin. Tärkeää on äidin juutalaisuus, koska juutalainen identiteetti ja juutalaiskansaan kuuluminen periytyvät nimenomaan äidiltä. Juutalainen pari vihitään huppan eli vihkikatoksen alla yhteisasumisen symboliksi. Puolisot allekirjoittavat avioliittosopimuksen, ketubbainn, juovat yhdessä pikarillisen viiniä, jonka jälkeen sulhanen rikkoo lasin Jerusalemin temppelin muistoksi. Mikäli avioliitto purkautuu, tarvitaan siihen rabbiinituomioistuimen eli bet din vahvistama avioero, get.
Kuolemantapauksessa hautaus järjestetään mahdollisimman pian, useimmiten kahden päivän sisällä. Juutalainen voidaan haudata vain juutalaiselle hautausmaalle ja toimituksesta vastaa juutalainen hautausyhdistys hevra qaddiša. Juutalainen noudattaa sururituaalia, johon kuuluu erityinen viikon kestävä šiva-suruaika sekä päivittäin luettava kaddish-rukous.
Eri juutalaisryhmät noudattavat tapoja varsin yksilöllisesti. Ortodoksijuutalaiset noudattavat mitzvoja hyvinkin tarkasti, perinteiset juutalaiset taas lähinnä keskeisimpiä säädöksiä. Maallistuneet juutalaiset sopeutuvat helposti elämään valtakulttuurin mukana ja juutalaisuus näkyy vain väljästi arkipäiväisessä elämässä.
Ajanlasku
Sapatti
Yksi keskeisimpiä käskyjä koskee lepopäivää (šabbat), joka on viikon seitsemäs päivä. Viikon lasketaan alkavan sunnuntaista, joten seitsemäs päivä on lauantai (noudatettu Suomessa aina 1973 tapahtuneeseen kalenterin standardisoimiseen asti). 3. vuosisadalle saavuttaessa kristitty kirkko halusi tehdä selvän eron juutalaisuuteen sekä teologisista että poliittisista syistä ja lepopäivä vaihdettiin Kristuksen ylösnousemuksen päiväännn, joka on sunnuntai. Raamatun luomiskertomuksen mukaan sapatti alkaa perjantai-iltana auringon laskiessa. Sapatin vietto alkaa puoli tuntia ennen auringon laskua perjantai-iltana ja se päättyy lauantai-iltana kolmen tähden ilmestyttyä taivaalle eli noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Napapiiri yläpuolella, missä keskikesällä ja -talvella on mahdotonta havainnoida auringonnousua ja -laskua, noudattaa alueella matkustava uskova juutalainen joko lähimmän juutalaisen seurakunnan tai Jerusalemin aikoja omasta traditiostaan riippuen.
Juhlapyhät
Juutalaiseen kuuluu useita juhlapyhiä:
- Uusi vuosi eli roš hašana sekä jom kippur eli suuri sovituspäivä sijoittuvat länsimaisen kalenterin mukaan syys-lokakuulle.
- Lehtimajajuhlaa eli sukkotia vietetään syksyllä seitsemän päivän ajan ja silloin muistellaan juutalaisten matkaa pois Egyptin orjuudesta halki autiomaan. Sukkotin viimeiset päivät ovat Shemini Atseret ja Simchat Tora.
- Hanukka osuu joulukuulle. Juhlaa vietetään makkabealaissodan päättymisen ja Jerusalemin Temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi.
- Helmi-maaliskuulla vietetään purim-juhlaa Esterin kirjan tapahtumien muistoksi. Juhlasta on kehittynyt karnevaalijuhla naamiaisineen.
- Kristittyjen pääsiäisen aikoihin vietetään pesahia, jossa muistellaan Egyptistä lähtöä, kun Mooses johdatti Israelin kansaa. Viikon kestävä juhla aloitetaan seder-aterialla, johon kuuluu Raamatun Exodus-kertomuksen lukeminen. Pesach-juhlan erityispiirre on se, että ns. hapatettujen ruokien nauttiminen on kielletty. Leivän sijaan käytetään happamattomia matza-leipiä.
- Seitsemän viikon päästä pesahista on šavuot-juhla, jota vietetään Tooran saamisen muistoksi.
- Heinäkuulle osuva tiša be'av (Av-kuukauden 9. päivä) on juutalaisen vuoden surullisin päivä Jerusalemin Temppelien tuhoutumisen muistoksi.
Kosher-ruoka
Toinen keskeinen juutalaiseen arkipäivään vaikuttava säännöstö koskee ruokavaliota. Toora määrittelee tarkkaan syötäviksi kelpaavat eläimet ja perusteet niiden valmistukselle. Tooran sääntöjen mukainen ruokavalio on kosher eli kelvollinen. Mikäli ruoka ei ole sallittua se on trefa eli kiellettyä.
Ruoka-aineet jaetaan Tooran lakien mukaan kolmeen pääryhmään:
- basari lihatuotteet (myös siipikarja)
- chalavi maitotuotteet
- parve neutraalit tuotteet; kasvikset, hedelmät, kala, kananmuna, hunaja
Toora selvittää yksityiskohtaisesti ruokavalioon kelpaavat eläimet. Karjaeläinten tulee olla märehtijöitä ja niillä pitää olla halkinainen kavio; esim. lehmä, puhveli, lammas, vuohi ja kirahvi. Määritelmän ulkopuolelle jäävät siis esim. sika, hevonen, aasi, jänis ja kameli. Siipikarjasta kelpaavat esim. kana, ankka, kalkkuna ja kyyhky. Petolinnut eivät ole kosher. Kaloista kelvollisia ovat vain ne, joilla on suomut ja evät. Petokalat ja äyriäiset eivät siis kuulu kosher-ruokavalioon.
Veren käyttö ruoka-aineena on ehdottomasti kielletty. Tästä johtuen eläimet on teurastettava viiltämällä niiden kaulavaltimo auki ja laskemalla veri ulos. Tämän teurastusmuodon nimi on šehita, ja sillä pyritään aiheuttamaan mahdollisimman nopea ja kivuton kuolema. Ennen ruoaksi valmistamista lihaa liotetaan vedessä ja se peitetään vähäksi aikaa suolaan, että veri lähtisi siitä mahdollisimman tarkasti.
Tooran käskyn mukaan vasikkaa ei saa keittää äitinsä maidossa, minkä vuoksi liha- ja maitotuotteita ei sekoiteta koskaan keskenään eikä niitä tarjoilla samalla aterialla. Näin ollen kosher-lakeja noudattava pidättäytyy myös juustoista, joissa on eläinperäinen juoksete. Kosher-kodin keittiövarusteisiin kuuluvat erilliset keittoastiat ja ruokailuvälineet liha- ja maitoruoille. Neutraaleja parve-tuotteita voi sen sijaan sekoittaa kumpienkin kanssa.
Juutalainen ruokaperinne on kehittynyt vuosisatojen saatossa hyvin rikkaaksi kokoelmaksi erilaisia reseptejä, joissa on kosher-sääntöjen mukaan sovellettuna vaikutteita miltei mistä tahansa maailman kulttuurista, jonka piirissä juutalaiset ovat asuneet.
Katso myös
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Jødedom
Judentum
Judaïsme
Jødedom
Judendom
)
